Mitä kuuluu nuorten vaikuttajaryhmiin?

Evankelis-luterilainen kirkko on marraskuussa 2019 sitoutunut päätöksessään nuorten osallisuuden lisäämiseen paikallisseurakuntien tasolla.

Päätös nuorten vaikuttajaryhmistä astui voimaan osana kirkkojärjestystä 1.7. 2023, kirkkolakiuudistuksen yhteydessä. 150 päivää myöhemmin kurkistamme kahden seurakunnan arkeen.

Miten nuoret ovat äänessä? Miltä heidän tulevaisuuden kirkkonsa näyttää? Millainen on nuorten vaikuttajien tilanne?

Innostusta ilmassa

Vihdin seurakunnasta vastaa innostuneesti kysymyksiin Kapteeniston, eli paikallisen nuorten vaikuttajaryhmän jäsen Lenni Pulkkinen. Pulkkinen on 17-vuotias lukiolainen, joka on ollut mukana vaikuttamistoiminnassa heti isoskoulutuksen alkamisesta saakka.

Kapteenisto on ollut osa Vihdin seurakunnan päätöksentekoa ja nuorten osallisuutta jo useamman vuoden ajan, ja toiminta on vakiintunutta.

”Vaikuttaminen on kiinnostanut aina. Kirkon toimintaan päätöksenteon kautta on kiva lähteä mukaan, niin pääsee näkemään, miten päätöksenteko toimii ja miten se eroaa kunnallisesta systeemistä”, pohtii Pulkkinen.

Henna Mannelin vastaa puhelimeen ja kertoo Oulunjoen seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmän tilanteesta ja omasta vaikuttajataustastaan. Mannelin on 18-vuotias vaikuttajanuori. Vuosi sitten häntä kysyttiin mukaan vaikuttajanuorten ryhmään, johon hän ilolla liittyi –  sillä tiellä ollaan vieläkin.

”Meidän asemamme on tärkeä etenkin seurakuntamme työntekijöille, sillä meiltä “lutikoilta” (paikallinen kutsumanimi vaikuttajaryhmän nuorista) tulee tärkeitä ja kantaaottavia ajatuksia nuorten näkökulmista. Olemme päässeet aktiivisesti vaikuttamaan nuorten toimintaan. Lempiasia, johon olen päässyt vaikuttamaan, on ollut yhteistyö Oulussa toimivan vastaanottokeskuksen nuorten kanssa. Olemme päässeet pitämään nuorten leirejä yhdessä ja täten saatu sieltä nuoria meidän seurakunnan toimintaan”, iloitsee Mannelin.

Ei vielä mutkaton kokonaisuus

Nuorten vaikuttajaryhmien tilanteet vaihtelevat laajasti riippuen seurakunnasta, alueesta, työntekijöistä ja luottamushenkilöistä.

Joissakin seurakunnissa nuorten vaikuttajaryhmät pääsevät osaksi seurakunnan laillista päätöksentekoa esimerkiksi puhe- ja läsnäolo-oikeuksien muodossa seurakuntaneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa.

Toisaalta on myös seurakuntia, joissa nuoret saavat vaikuttaa vain oman ympäristönsä asioihin, kuten nuorten iltojen toimintaan ja tapahtumiin.

Demokratiakasvatuksen näkökulmasta on merkityksellistä, että nuoret saavat olla osana päättäviä pöytiä. Kuten kirkon päättäjien keski-iästä nähdään, vaalit, vaalitapa, asuinpaikasta riippuvainen mandaatti sekä moni muu tekijä vaikeuttaa nuorten päättäjien läpipääsyä ja vallan kahvassa pysymistä.

Syitä on lukuisia, mutta seuraukset ovat valtavia. Jos kirkon päätöksenteon edustuksellisuus nuorten kohdalla on ohutta, kiinnittyminen yhteisöön, sen päätöksiin sekä tulevaisuuteen ei ole vakaalla pohjalla.

Yksi keino murtaa ongelmaa ja keksiä jatkuvuuden, demokratian ja nuorten osallisuuden kannalta kestäviä ratkaisuja on nuorten osallistuminen osaksi neuvoston ja valtuuston työskentelyä puhe- ja läsnäolo-oikeuksien muodossa.

Tukitoimintoja nuorille uusiin tilanteisiin on erilaisia. On mahdollista, että nuorille järjestetään koulutustoimintaa, luottamushenkilökummeja, tukityöntekijöitä ja erilaista tukimateriaalia vaikuttamisen tueksi.

Vankemmat tukirakenteet tarpeen

Nuorten vaikuttajaryhmien haavoittuvasta tilanteesta kertoo se, että useassa seurakunnassa vaikuttajaryhmät jäävät yhden työntekijän harteille, jolloin työntekijävaihdoksissa tai muissa äkillisissä muutoksissa nuorten osallisuus saattaa tipahtaa asialistoilta ja työpöydiltä.

Tällaisia kauhuskenaarioita välttäen on tärkeää luoda toimivat rakenteet osallisuuden jatkuvuuden takaamiseksi.

17-vuotias Pulkkinen on Vihdin seurakunnassa vaikuttajaryhmän jäsenenä ja nuorten edustajana paikalla neuvoston ja valtuuston kokouksissa. Pulkkinen kertoo, että nuorten vaikuttajaryhmä saa tuhat euroa omaksi budjetiksi, jonka käyttämisestä nuoret saavat päättää.

”Meidän vaikuttajaryhmällä on yllättävän hyvä asema. Pääsemme kertomaan omia mielipiteitämme päättäjille, ja siten olemme osa keskustelua. Olen eniten kiinnostunut seurakunnassa taloudesta ja siihen liittyvistä asioista. Lisäksi tärkeäksi koin keskustelun tilojen käyttämisen avaamisesta samaa sukupuolta oleville pareille”, Pulkkinen puntaroi.

Pulkkinen kertoo, että uusi oppimiskokemus, joka on jäänyt mieleen, oli uuden nuorisotyönohjaajan rekrytointiprosessi. Nuoret pääsivät osaksi haastattelutilanteita. Lisäksi vaikuttajaryhmässä on ollut paljon keskustelua siitä, millaista toimintaa nuorisotyönohjaajat tekevät seurakunnan nuorten kanssa ja mihin ajankohtiin toiminta rytmittyy.

”Omassa kotiseurakunnassa en haluaisi muuttaa monia asioita – pieniä yksityiskohtia toki voisin muuttaa. Kiinteistöjen lämmitys pitää kuitenkin muuttaa ekologisemmaksi”, kaavailee Pulkkinen.

Mitä tahansa asiat voivat olla ”nuorten asioita”

Yleisesti ottaen on tärkeää, että nuoria otetaan mukaan niihin asioihin, joihin he mukaan haluavat. Ei ole olemassa “nuorten asioita”. Samalla tavalla, kun seurakunnissa vanhusten toiminta ja ajatukset ovat tavallista keskustelua ja yleistä toimintaa, täytyisi nuorten ääni ja toiminta nähdä ilman lokerointia nuorten ja muiden asioihin.

”Haluaisin, että seurakunnassamme olisi enemmän tapahtumia eri ikäisten kesken ylisukupolvisesti”, haaveilee Mannelin.

Tulevaisuudesta ei ole tietoa, mutta aina voi haaveilla, unelmoida ja suunnitella.

Tärkeänä asiana, johon tulevaisuudessa ja jo tänä päivänä seurakuntien tulee panostaa Pulkkisen mukaan, on seurakuntien ja kuntien yhteistyön syventyminen siten, että seurakuntien väkeä olisi kohtaamassa ihmisiä myös seurakunnan tilojen ulkopuolella. Mannelin puolestaan toivoo enemmän toimintaa nuorille aikuisille.

Pulkkinen pohtii, voisiko tulevaisuudessa nuorille saada puhe- ja läsnäolo-oikeudet kaikille kirkon hallinnon tasoille. Pulkkisen mukaan olisi merkityksellistä saada nuorille vaikuttajaryhmien lisäksi esimerkiksi nuorisolautakunta osaksi kirkolliskokousta.

”Toivottavasti kirkko olisi turvallinen paikka”

Seuraavaksi haastetaan Pulkkinen ja Mannelin ennustamaan tulevaisuutta!

Millaisena näet kirkon 20 vuoden päästä?

”Toivottavasti kirkko olisi turvallinen paikka, jonka toimintaan uskaltaa kuka tahansa tulla mukaan omana itsenään elämäntilanteesta riippumatta. Nuorten asema olisi sellainen, että nuoria kuultaisiin aktiivisesti, myös muitakin nuoria kuin vaikuttajanuoria”, summaa Mannelin.

”Kirkko 20 vuoden päästä on organisaatio, joka voi ottaa kantaa tiukkiinkin kysymyksiin. Kirkko olisi saanut isoimmat kysymykset ratkottua, kuten ilmastoasiat ja samaa sukupuolta olevien avioliittokysymyksen. Maailma muuttuu, kirkon pitää mennä sen mukana, tai muuten kirkoissa ei ole enää ketään”, Pulkkinen toteaa.

Minkä uskot muuttuvan seuraavan 20 vuoden aikana ja minkä uskot pysyvän samana?

”Uskon, että neuvostossa päättäjien porukka alkaa nuorentumaan, ja nuorten asema kasvaa aikaisempaa enemmän”, iloitsee Mannelin.

”Uskon, että opetus pysyy sisällöllisesti samanlaisena. Jatkuvuudesta ja tietyistä asioista on hyvä pitää kiinni, vaikka asiat saattavat olla välillä vanhoja. Kuitenkin suhtautuminen kaikenlaisiin ihmisiin on tulevaisuudessa avarampaa ja positiivisempaa. Uskon ja toivon, että syrjintää ei olisi tulevaisuuden kirkossa”, mietiskelee Pulkkinen.

Teksti: Ilona Rantala