Kirkkohallituksen nuorisotyön asiantuntija Sirpa Syrjä toteaa, että henkinen kriisinkestävyys on keskeinen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kirkon työntekijöiden osaamiselle annetaan merkittävä painoarvo. Myös nuorisotyöntekijöillä on asiassa vahva rooli.

”Yhteiskunnassa luotetaan siihen, että kirkko osallistuu kriisien ja onnettomuuksien yhteydessä henkiseen huoltoon. Voi sanoa, että kirkolla on oma erityinen roolinsa yhteiskunnan kriisi- ja häiriötilanteissa”, Sirpa Syrjä pohtii.

Kirkkolaissa todetaan, että kirkon pitää varautua henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteissa. Kirkossa tähän vaatimukseen vastaa ensinnäkin Henkinen huolto -toimintamalli eli HeHu.

”Kun jotain tapahtuu, HeHu on valmiina toimimaan. HeHu:ssa toimii koulutettuja kirkon työntekijöitä, jotka työskentelevät seurakuntien eri toimialoilla ja tehtävissä. Henkinen huolto on kirkon kriisityön ydintä”, Syrjä luonnehtii.

Syrjä muistuttaa, että kriisityö on aina vahvasti verkostoyhteistyötä. Mahdollisissa kriisitilanteissa pelastusviranomaiset ottavat yhteyttä kirkon HeHu-työntekijöihin. Kirkon henkinen huolto toimii näin viranomaisten apuna, osana yhteiskunnan psykososiaalisen tuen järjestelyjä.

”Kirkon työntekijöilleen antama kriisivalmiuskoulutus tuo tietoa kriisien ja traumojen syntymekanismeista sekä siitä, miten traumaattisten kokemusten vaikutuksia ihmisen toimintakyvyssä ja vuorovaikutussuhteissa voidaan tunnistaa. Samaten koulutus antaa tietoa vuorovaikutuksen ilmiöistä ja tunnekuormituksesta auttavassa kohtaamisessa. Luonnollisesti kirkon työntekijöillä on myös vahva osaaminen hengellisen tuen antamiseen, silloin kun sitä tarvitaan tai toivotaan.”

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ja seurakuntayhtymät suunnittelevat Henkisen huollon toimintonsa osana laatimaansa valmiussuunnitelmaa. Hiippakunnan tuomiokapitulit koordinoivat ja valvovat seurakuntien sekä seurakuntayhtymien valmiussuunnittelua omalla alueellaan.

”Vuonna 2019 päivitetty seurakuntien valmiussuunnitelman laatimisohje on valmisteltu yhteistyössä; sitä ovat olleet muotoilemassa maavoimien esikunta, sisäasiainministeriö ja kirkkohallitus. Se antaa tietoja ja ohjeita paikallisen valmiussuunnitelman laatimiseen. Käytännössä valmiussuunnitelmalla tarkoitetaan niiden toimenpiteiden ja keinojen selvittämistä, joihin on ryhdyttävä, jotta organisaation toiminta ja hallinto voidaan normaalioloista poikkeavissa olosuhteissa järjestää. Seurakuntien toiminta tukee erityisesti väestön henkistä kriisinsietokykyä”, Syrjä määrittelee ja muistuttaa, että valmiussuunnitelmat tulee tehdä ns. normaalioloissa.

Kriisityötä ja valmiusverkostoja

Syrjä toteaa, että myös seurakunnan varhaiskasvatus- ja nuorisotyössä tulee varautua häiriötilanteiden ja poikkeusolojen aiheuttamiin toimenpiteisiin.

”Näitä häiriötilanteita voivat olla esimerkiksi lapsen tai nuoren menehtyminen tai erilaiset lapsen tai nuoren turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaavat tilanteet, esimerkiksi perhe- tai kollektiivisen väkivallan uhka.”

Seurakunnan henkilökunta sopii kunnan ja järjestöjen vastaavaa työtä tekevien kanssa, miten seurakunta voi tukea ja auttaa mahdollisessa häiriötilanteessa. Syrjä toteaa, että myös seurakuntien nuorisotyöntekijöitä perehdytetään kriisityöhön, jonka tarkoituksena on tukea ja nopeuttaa kriisissä olevan henkilön selviytymistä.

”Häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa työn tulee suuntautua erityisesti menetyksiä kokeneisiin lapsiin ja nuoriin sekä heidän koteihinsa. Koteja, kouluja, päivähoitoa ja muita laitoksia pyritään tukemaan onnettomuuden ja surun käsittelyssä. Kriisitilanteessa henkilöstöä voidaan tarvittaessa siirtää esimerkiksi oppilaitoksiin. Myös seurakunnan omat toimintatilat voivat olla poikkeuksellisessa käytössä.”

Syrjän mukaan niin isommat kuin pienemmät kriisit ja tragediat lähellä tai kauempana voivat heikentää lapsen ja nuoren turvallisuuden tunnetta tai mielen hyvinvointia. Vuonna 2010 perustettiin Opetusministeriön ja Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n toimesta Nuorisotyön valtakunnallinen valmiusverkosto.

”Jokelan ja Kauhajoen koulusurmissa nousi esiin erityisesti nuorisotyön tärkeys kriisitilanteissa sekä sen osaaminen kohdata isoja joukkoja nuoria. Kirkon nuorisotyö on ollut alusta asti mukana valmiusverkostotyöskentelyssä.”

Tehostettua nuorisotyötä

Vuonna 2015 julkaistiin puolestaan Nuorisotyön kriisikansio. Sen valmisteluvaiheessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten kohdataan niitä nuoria, jotka eivät ole kriisin ytimessä.

”Muun muassa pelastusviranomaisten ja HeHu:n toiminta kohdistuu kriisin ytimessä oleviin. Kriisikansiossa on haluttu korostaa tehostetun nuorisotyön roolia. Sillä tarkoitetaan kriisitilanteessa ja sen jälkeen aktivoituvaa, nuorisotyön keinoin tapahtuvaa nuoria tukevaa toimintaa. Tehostetun nuorisotyön toimenpiteet suunnataan kaikille tukea tarvitseville nuorille, joita tapahtunut kriisi on jollain tavoin – suoraan tai välillisesti – koskettanut. Tapahtunut on saattanut nostaa pintaan myös omia henkilökohtaisia, hoitamatta jääneitä traumoja.”

Syrjän mukaan käytännön tasolla tehostettu nuorisotyö tarkoittaa aikuisen parempaa saavutettavuutta: esimerkiksi nuorisotilojen tihennettyjä ja pidennettyjä aukioloaikoja sekä vahvempaa läsnäoloa paikoissa, joissa nuoret kokoontuvat.

”Kohtaamisissa nuorella on mahdollisuus kriisin läpikäymiseen kollektiivisesti tai kahdenkeskisissä keskusteluissa. Tärkeintä on, että kriisin keskellä jokaisella nuorella on mahdollisuus kohdata turvallisessa ympäristössä turvallinen aikuinen. Erityistä tukea kaipaavat nuoret ohjataan ammattimaisen psykologisen avun pariin.”

Tehostetun nuorisotyön toimintaa ja koulutusta koordinoi Kunnallisen nuorisotyön kehittämisverkosto Kanuuna. Kouluttajina toimii sekä kunnallisen että seurakunnan nuorisotyön ammattilaisia

”Koulutusten avulla monissa kunnissa on laadittu paikallinen verkostoyhteistyöhön perustuva tehostetun nuorisotyön valmiussuunnitelmat.”

Syrjä toteaa, että tehostettu nuorisotyö täydentää HeHu-toimintaa.- Seurakuntien nuorisotyöläisten toivoisin osallistuvan vähän aktiivisemmin tehostetun nuorisotyön koulutuksiin.

”Seurakuntien nuorisotyöläisten toivoisin osallistuvan vähän aktiivisemmin tehostetun nuorisotyön koulutuksiin.”

Seurakunnissa on laadittu lähes kahdenkymmenen vuoden ajan viikko- ja leiritoimintoihin turvallisuusasiakirjoja, joiden tavoitteena on niin toiminnon riskien kartoitus, vakavuustason arviointi kuin niiden ennaltaehkäiseminen.

”Samoin toiminnoista laaditaan tarvittaessa onnettomuuskirjanpito, johon merkitään myös kaikki ”läheltä piti” -tilanteet. Onnettomuuskirjanpito on tärkeää, jotta turvallisuutta voidaan kehittää.”

Kouluttautuminen kannattaa

Tampereen ev.lut. Seurakuntien yhteisen kasvatuksen johtavan papin Mikko Wirtasen mukaan Tampereen seurakuntien juuri päivitetty valmiussuunnitelma sisältää valmiuden periaatteiden lisäksi ”käytännölliset ja yksityiskohtaiset paikalliset normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen valmiusjärjestelyt”. Ne liittyvät niin seurakuntatyön jatkuvuuden turvaamiseen, johtamiseen, viestintään, henkisen huollon järjestämiseen, evakuointiin, hautaustoimeen kuin jälkihoitoon.

”Kriisi- ja häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa korostuu kirkkojärjestyksen säännös diakoniasta. Sen tarkoituksena on antaa apua erityisesti niille, joilla hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Valmiussuunnitelmassa varhaiskasvatus ja nuorisotyö nostetaan kuitenkin jumalanpalveluselämän ja diakonian rinnalle työaloiksi, joihin kohdennetaan lisäresursseja erityistilanteissa.”

Wirtanen toteaa, että ”normaaliolojen häiriötilanteissa” – kuten suuronnettomuuksissa, pandemioissa, poikkeuksellisissa luonnonilmiöissä tms. – seurakuntatyötä jatketaan mahdollisimman normaalisti, ellei vallitseva tilanne pakota järjestämään jotain muuta hengellistä toimintaa.

”Normaaliolojen häiriötilanteissa varhaiskasvatus ja nuorisotyö suuntautuvat erityisesti menetyksiä kokeneisiin lapsiin ja nuoriin sekä heidän koteihinsa. Koteja, kouluja ja varhaiskasvatuksen yksiköitä tuetaan onnettomuuden ja surun käsittelyssä.”

Wirtanen toteaa, että valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa seurakunnat toimivat kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin ohjeiden mukaisesti. Myös poikkeusoloissa seurakuntatyötä jatketaan mahdollisimman normaalisti tilanteen ja voimassa olevien rajoitusten puitteissa.

”Kasteista ja rippikoulusta pyritään huolehtimaan kaikissa oloissa. Varhaiskasvatus ja nuorisotyö sekä niiden tuki muille toimijoille kohdentuu samalla tavalla kuin normaaliolojen häiriötilanteissa.”

Wirtasen mukaan Tampereella seurakunnan kasvatuksen ammattilaiset ovat hankkineet jo perustyöhönsä liittyen sielunhoidon, psykososiaalisen tuen, suru- ja kriisityön sekä myös ratkaisukeskeisen lyhytterapian osaamista.

”Näitä on kätevä hyödyntää myös häiriötilanteiden ja poikkeusolojen tuomien haasteiden kohdatessa. Normaalioloissa luodut hyvät suhteet Pirkanmaan ja Tampereen Perhekeskuksen yhteistyötoimijoihin, kaupungin nuorisopalveluihin, päiväkoteihin, kouluihin sekä Tredun, TAMKin, POLAMKin ja Tampereen yliopiston kampuksiin mahdollistavat hyvän yhteistyön myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa”, Wirtanen luonnehtii.

Teksti: Juhana Unkuri