Maaseutualueiden rippikoululaiset kriittisimpiä

Riparikyselyn aineistosta paljastuu mielenkiintoisia tuloksia, kun vertaillaan maaseutumaisen, taajaan asutun ja kaupunkimaisen Suomen nuoria sekä järjestörippikoulun käyneitä keskenään.

Suomen kaupunkimaisissa kunnissa väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. Taajaan asutuissa kunnissa väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 000 mutta alle 15 000. Maaseutumaissa kunnissa puolestaan väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000. Esimerkiksi Forssa on kaupunkimainen, Hattula taajaan asuttu ja Kangasniemi maaseutumainen kunta.

Rippikoulukyselyn aineistossa maaseutumaisten alueiden seurakunnissa rippikoulun käyneitä on 1189 vastaajaa, taajaan asuttujen alueiden seurakunnissa 4533 ja kaupunkimaisten alueiden seurakunnissa 17446 vastaajaa. Lisäksi 2574 vastaajaa on käynyt järjestöriparin.

Nuorten näkemys Jumalan olemassaolosta ja kristinuskon merkityksestä omaan elämään on yhtä matala kaupungissa, seutualueilla ja maaseudulla. Eroja kuitenkin löytyy – kaupunkimaisten alueiden eduksi.

Esimerkiksi kaupungeissa 45% vastanneista ainakin jossain määrin haluaa kuulua kirkkoon, maaseudulla 40%. Kaupunkiseurakunnissa vastanneista 32% koki, että yhteys seurakuntaan vahvistui leirin aikana, maaseudulla 28%.

Kaupunkiseurakuntien nuoret kokivat useammin tulleensa kuulluiksi

Itse riparia pidettiin hauskempana kaupungissa ja useampi koki, että siellä oli hyvä olla. 60% kaupunkiseurakuntien vastaajista koki, että tuli kuulluksi rippikoulussa, maaseudulla 54%.

Vahvin yhteys siihen, että rippikoulussa oli hyvä olla, oli sillä, että siellä oli hauskaa, hyvä yhteishenki, turvallista, sai olla oma itsensä ja tuli kuulluksi. Negatiivisimmin kokemukseen vaikutti se, joka koki itsensä riparilla yksinäiseksi. Kaupungissa vastaajat arvioivat ripariin vaikuttaneita tekijöitä jonkin verran myönteisemmin ja yksinäisyyden kokemuksia oli suhteessa vähemmän.

Järjestörippikouluissa vastanneet ovat huomattavasti uskonnollisempia ja vahvemmin kirkkoon kiinnittyneitä.

Arvoissakin näkyy eroja

Kiintoisaa on, että rippikoululaisten arvot poikkeavat sekä järjestöriparille osallistumisen että aluetyypin mukaan.

Rippikoulun itsearviointikyselyssä on mukana väittämä ”Tunnen myötätuntoa heitä kohtaa, jotka ovat heikommassa asemassa kuin minä”. Järjestörippikouluun osallistuneista 70% oli samaa mieltä, kaupunkiseurakunnissa 67%, seutualueilla 61% ja maaseutuseurakunnissa 59%.

Kysyttäessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioimisesta tai maahanmuuttomyönteisyydestä järjestörippikouluihin osallistuneet olivat kuitenkin konservatiivisimpia: vain 35% katsoo, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tulisi ottaa paremmin huomioon yhteiskunnassa, kaupungissa 55%, seutualueilla 52% ja maaseudulla 48%.

Maahanmuuttoa pitää myönteisenä asiana Suomen tulevaisuudelle 40% järjestöripareilla vastanneista, kaupunkilaisnuorista 48%, seutualueilla 43% ja maaseudulla 40%.

Teksti: Jaakko Kaartinen