”Korona-aikana synnytettiin nuorisotyöhön digitaalisia toimintatapoja, joiden ajateltiin olevan se uusi normaali. Näin ei käynytkään, vaan työtavoissa on palattu monelta osin vanhaan. Jotain on kuitenkin jäänyt elämään.
Olisin itse toivonut että enemmänkin olisi jäänyt – silloin luotiin tosi hyviä kohtaavia käytänteitä”, Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Delila Myyry toteaa.
Myyry muistelee lämmöllä etenkin Discordissa toteutettuja iltakaakaohetkiä. Ne olivat tärkeitä matalan kynnyksen höpöttelytuokioita.
”Ne olivat välillä vähän podcast-tyyppistäkin eli väännettiin tikusta asiaa. Itse tykkäsin niistä, mutta työkavereiden mielestä saattoi olla ahdistavaa, kun piti itse vaan höpöttää”, hän naurahtaa.
Discord-yhteisö jäi Joensuussa lopulta toimimaan pysyvästi, mutta verkkopelien kautta.
Rippikoulussa palattiin vanhaan
Myyry kokee, että korona-aikana myös rippikoulussa oli nykyistä enemmän henkilökohtaisia kohtaamisia. Työntekijätkin pitivät niistä. Nyt rippikoulun osalta on palattu vanhaan.
”Nuoret kohdattiin heidän kotoaan käsin, ja siinä oli ihan oma tatsi ja tunnelmansa. Nyt kaikilla on pyrkimys vanhaan samanmuotoiseen rippikouluun”, Myyry harmittelee.
Miksi korona-ajasta ei jäänyt tuon enempää perintöä, on monen tekijän summa. Myyryn mukaan siihen vaikuttaa moduulityöaika, ja ylimääräiset oksat on ollut pakko karsia.
”Ajattelen, että heti koronan taittuessa nuorilta tuli palautetta, että nyt halutaan nähdä livenä. Oli varmaan ähky siitä, miten kaikki tapahtuu digisti. Aika paljon oli toimijoita tekemässä juttuja, eikä kaikkeen edes riittänyt nuoria”, Myyry miettii.
Youtube-kanava ja Instagram-livejä
Iisalmessa koronan perintönä jäi esimerkiksi aktiivinen toiminta Youtubessa.
Seurakunnan johtava nuorisotyöntekijä Jouni Vuorijärvi kertoo, että vuoden 2021 helmikuussa nuorisotyöntekijät alkoivat tehdä alakouluikäisille suunnattua Pikku vinkki -ohjelmaa.
”Sitä tehtiin kerran kuukaudessa kaksi vuotta. Ohjelma oli livenä, ja sitä toimitti kaksi nuorta. Teknisen puolen toteuttivat studiossa editoija, kuvaaja ja äänimies.”
Pikku vinkki jatkuu edelleen ja synnytti myös Youtube-kanavan. Seurakunnassa toteutettiin myös 24 jaksoa joulukalenteria ja Instagram-livenä nuorten iltoja. Nekin ovat jääneet elämään.
”Se oli vapaaehtoisille mielekästä hommaa ja iso loikka meillekin. Kaikki laitteet, kuten kamerat ja editointilaitteet, hoidettiin itse”, Vuorijärvi kehuu.
Vuorijärven mukaan nykyisin seurakunnan kerhotoiminnassa on muuten palattu vanhaan. Sitä hän harmittelee, että kävijämäärät eivät ole palanneet korona-aikaa edeltäviin lukuihin. Kerhomääräkin on seurakunnassa 15 vuodessa puolittunut.
”Syytä emme tälle ilmiölle tiedä, mutta sen huomaa, että kävijöitä on vähemmän kuin koronaa edeltävänä aikana.”
Teams-vartti jäi elämään
”Kuopion Alavan seurakunnassa isoin korona-ajasta pysyväksi jäänyt muutos on tapahtunut rippikoulutyössä.
Aloimme järjestämään huoltajien hetkiä – eli Teams-vartin huoltajan kanssa”, Alavan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anton Berg kertoo.
Yksilölliset yhteydet tulivat tarpeeseen, sillä osa vanhemmista ei osallistunut infoihin. Varttien kautta saatiin selvitettyä esimerkiksi nuorten leirivalmiuksia.
Seurakunta toteutti lisäksi Alavan nuoret -kanavalla satunnaista striimausta nuorisotyöntekijän kanssa. Se on säilynyt mutta harvemmalla tahdilla. Nyt striimaus järjestetään kerran syksyllä ja kerran keväällä.
Tapahtumassa pelataan jotain nuorille tärkeää peliä ja jutellaan samalla niitä näitä. Siihen voivat osallistua kaikki halukkaat nuoret kotoa käsin.
Osan nuorista tavoittaa vain etänä
Bergin mukaan on huomattu, miten tärkeää on järjestää tapahtumia, jotka mahdollistavat osallistumisen etänä. Seurakunta on lisäksi toteuttanut muun muassa musiikkivideoita ja koostevideoita rippikoulusta. Nämä jatkuvat edelleen.
Mahdollisuuksia olisi moneen muuhunkin, mutta työtaakkaa ei haluta liikaa kuormata. Berg kokee, että enemmänkin voisi tehdä, mutta nyt on löydetty ainakin tasapaino.
”Mielestäni on panostettu sopivasti. Some on joka tapauksessa hyvä. Niitä nuoria, jotka seuraavat striimejä, ei olisi tavannut muuten kuin etänä.”
Hybridi tuli jäädäkseen
Entä millaiseksi muodostuu digitaalisen nuorisotyön tulevaisuus? Kuinka paljon kohdataan kasvokkain ja missä ympäristössä? Sitä ei tietenkään ole helppo ennustaa.
Anton Berg uskoo hybridimalliin. Kun jotain järjestetään, pitää aina miettiä, miten siihen voi osallistua etänä.
Etäosallisuus vahvistuu. Digitaalisuus mahdollistaa näkyvyyttä ja on oma työkalutyyppinsä.
Berg muistuttaa myös, että esimerkiksi striimaus helpottuu koko ajan tekniikan kehittyessä Nytkin siihen tarvitaan vain yksinkertainen kamera.
Myös Jouni Vuorijärvi uskoo, että kasvokkain kohtaaminen ja digitaalinen työ kulkevat rinnakkain. Molempia pitää kehittää samanarvoisina.
”Digitaalinen nuorisotyö tulee lisääntymään, ja myös päättäjien pitää ymmärtää, että se on oikeaa työtä. Verkossa kohtaamisia onneksi Kirkkohallitus jo tilastoikin.”
Haasteena on joka tapauksessa digitaalisessakin työssä se, miten nuoret löydetään ja saadaan sitoutettua.
”Tarvitaan myös ammattilaisia toteuttamaan sisältöjä, eikä kirkon sanoman pidä unohtua”, Vuorijärvi muistuttaa.
Tarvitaanko enemmän vuorovaikutuksellisuutta?
Delila Myyry toivoo, että digityön tärkeyteen herättäisiin. Nykyisin kun resurssit koko ajan pienenevät ja myös lasten ja nuorten määrä supistuu, digitaalisesta työstä karsitaan helposti ensin. Silloin häviää tietynlainen läsnäolo.
Myyryn mukaan nuorilta tulee nykyisin paljon viestejä Discordin kautta. He laittavat mieluummin yksityisviestiä kuin kysyvät asioita ryhmässä.
Onkin siis tärkeää, että nuorten kohtaamiseen on myös digitaalinen väylä.
”Läsnäolo palvelussa on tärkeää, ja sekin on digitaalisuutta, että jutellaan nuorten kanssa. Mutta pitäisikö olla vielä enemmän myös vuorovaikutuksellisuutta”, Myyry kysyy.
Höpöttelyhetkiä Discordiin
Tutkimusten mukaan nuoret pojat ovat Suomessa ohittaneet uskonnollisuudessa tytöt. Myyry kertoo miettineensä paljon sitä, miten siihen pitäisi vastata.
Hän ajattelee, että yksi tapa voisi olla Discordissa järjestetyt höpöttelyhetket. Niissä voisi jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Myyryn mukaan kysymys digitaalisen työn roolista on joka tapauksessa laaja. Pitääkö digitaalisuuden tieltä jättää pois jotain perusjuttua? Ja mitä nuoret lopulta kaipaavat ja tarvitsevat?
”Osa hakee hengellisyyttä, ja minäkin ajattelen, että me olemme hengellinen toimija. Voimme tuottaa hengellistä sisältöä ja toki myös keskustelua ja vuorovaikutusta.”
Myyry uskoo, että tarvitaan maltillisemman luterilaisen kristillisyyden ymmärryksen ääntä, vaikka tuotettaisiinkin hyvääoloa ja yhdessäoloa. Resurssien suhteen ollaan kuitenkin usein puun ja kuoren välillä.
”Osa tästä on sitäkin, että pitäisi ottaa niskasta itseä kiinni. Sekin vaikuttaa, mikä innostaa milläkin hetkellä ja millaisia nuoria on kulloinkin mukana toiminnassa.”
Teksti: Tomi Kangasniemi
Kuva: Jaakko Kaartinen
