Nuoren henkisten voimavarojen vahvistaminen edellyttää lämmintä ja hyväksyvää kohtaamista, sanoo asiantuntija Elina Marjamäki Mieli ry:stä.
Varsin suuri osa nuoria koskevasta puheesta on ongelmalähtöistä. Numeerisesti asiaa voi tarkastella esimerkiksi hakukoneella: Google antaa 2 680 000 tulosta hakusanoille ”nuorten hyvinvointi”, 6 640 000 tulosta ”nuorten ongelmille”.
Koronavuosien jälkeen yhdeksi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi on muodostunut, ovatko nuorten ongelmat ehkä kasvussa, ja miksi.
”Nuorten ongelmista pitääkin puhua, siitä todistavat vaikkapa ne 170 000 yhteydenottoa, jotka me saamme vuosittain Sekasin-chatin kautta, sanoo asiantuntija Elina Marjamäki Mieli ry:n nuoret ja mielenterveys -yksiköstä.”
”Mutta myös nuorten voimavaroja vahvistava puhe on tarpeellista. Ja sen toteuttamiseksi mahdollisuudet ovatkin rajoittamattomat.”
Kampanjointi nuorten huomaamiseksi on tuottanut tuloksia
Huomion vieminen nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseen ja voimavarojen lisäämiseen paljastaa myös kasvua, joka tässä tapauksessa on positiivista.
”Esimerkiksi kouluterveyskyselyjen perusteella näkyy paljonkin myönteistä kehitystä nuorten kokemuksissa. Vaikka tämä, että vuonna 2006 20 prosenttia nuorista arvioi, että opettaja välittää heistä ja 70 prosenttia oli sitä mieltä, että opettaja ei välitä. Vuoden 2022 aineistossa luvut ovat kääntyneet toisin päin”, Elina Marjamäki toteaa.
”Vuonna 2006 20 prosenttia pojista arvioi, että heillä on hyvä keskusteluyhteys vanhempiinsa. Vuonna 2022 jo 55 prosenttia oli tätä mieltä. Vaikka tyttöjen osalta luvut eivät ole nousseet samaa tahtia, kehitys on kuitenkin kiistämätöntä. Silti otsikoissa ongelmat näkyvät, mutta hyvä kehitys ei niinkään.”
Hyvät uutiset kannattaa ottaa rohkaisuna mukaan huomisen töihin. Nuorten hyvinvoinnin tukeminen on siinä mielessä loppumaton työsarka, että se alkaa uudelleen joka päivä ja uudelleen joka vuosi uusien nuorten kanssa.
”Empatian löytäminen kaikkia nuoria kohtaan on aina keskeneräinen työ. Senkin eteen on kuitenkin viime vuosina otettu uudenlaisia harppauksia. Esimerkiksi Itäkeskuksen koulussa Helsingissä noudatetaan hyvän huomaamisen ohjelmaa läpäisyperiaatteella – alkaen opettajanhuoneesta ja laajentuen sieltä oppilaisiin.”
Itäkeskuksen koulussa positiivinen pedagogiikka keskittyy lapsen vahvuuksien etsimiseen ja niiden tukemiseen. Oppilaiden kanssa harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, toisen ihmisen positiivista kohtaamistapaa ja sitä, miten puhutaan arvostavasti toisille. Lähestymistavan vaikutukset on pystytty myös mittaamaan. Koulussa esiintyy tavallista vähemmän väkivaltaa.
Jokainen aikuinen voi kasvattaa nuoren voimavaroja
Kun puhutaan nuorten voimavarojen ja hyvinvoinnin vahvistamisesta, puhutaan toisaalta nuorten omien voimavarojen lisäämisestä esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistamalla, toisaalta nuoria kohtaavien aikuisten toimintatapojen kehittämisestä sellaiseen suuntaan, joka tukee nuoria enemmän.
”Jokaisella nuorella on oikeus myönteiseen ja kannustavaan palautteeseen, joka tunnistaa hänen tilanteensa ja nousee siitä, että hänet on kohdattu ja nähty”, Marjamäki sanoo.
Perustava asia liittyy toiveikkaan asenteen välittämiseen: kuultaako nuoria kohtaavan aikuisen puheessa se, että asioilla on tapana järjestyä?
”Erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettelun ja vahvistamisen tärkeyteen on havahduttu. Eikä vain nuorten osalta – myös aikuisten täytyy harjoitella niitä.”
”Esimerkiksi meidän Nuori mieli urheilussa -hankkeessamme viedään eteenpäin ajatusta siitä, että valmentajat voivat olla turvallisia aikuisia, jotka omalta paikaltaan kannatella nuoria laajemminkin.”
Hankkeessa tavoitteena on, että lasten ja nuorten urheilun parissa toimivat osaavat tukea mielenterveyden normaalia kehitystä, hyödyntää mielenterveystaitoja osana valmennusta ja kohdata haastavassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria.
Tiedottaminen on puheeksi ottamista. Se, että mielen hyvinvoinnin kysymyksistä viestitään ja puhutaan aivan arkisesti, on ensiarvoisen tärkeää, koska se madaltaa jokaisen kynnystä tarttua asioihin.
Mieli ry tekee paljon viestintäkampanjoita nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukemisen tiimoilta. Yksi näkyvä muoto ovat julistekampanjat. Ne ovat yksinkertainen ja tärkeä tapa tuoda esiin mahdollisuuksia.
”Nuorten mielenterveyttä vahvistaa jo se, että hän tietää, että erilaisia keinoja on tarjolla”, Elina Marjamäki sanoo.
Marjamäen mielestä yksi keskeisimmistä huomioista nuorten voimavarojen ja hyvinvoinnin vahvistamisen suhteen on se, että se on jokaisen mahdollisuus joka kerran, kun nuoria kohdataan. Nämä mahdollisuudet ovat tarjolla riippumatta ammatillisesta roolista tai statuksesta.
Viime vuonna Linnan juhliin kutsuttiin Kallion lukion keittäjä, josta on tullut koulussa suorastaan ilmiö aamupuuroineen – olemalla läsnä, tervehtimällä jokaista, kohtaamalla hetkeksi, kuuntelemalla nuoria, ottamalla huomioon ja luomalla yhteyttä.
”On aika selvää, millainen fiilis nousee siitä, että oikeasti kelataan nuoren tarpeita. Mitä tärkeimpiä asioita voi tapahtua, jos on aitoa ja lämmintä kiinnostusta ihmisiin. Jos varaa aikaa pysähtyä ihmisten ääreen.”
Kasvurauhan puolesta ja riittämättömyyden tunnetta vastaan
Perheen ja vanhempien asema nuorten hyvinvoinnin ja voimavarojen osalta on perustava.
”Vanhempia pitää sekä auttaa että tukea siinä tehtävässä ja valitettavasti näitä toimia on viimeisten vuosien aikana rapautettu. Mutta samalla täytyy huomata, ettei vanhemmilla voi olla kaikkea tietoa ja että koti on vain yksi osa nuoren elämänpiiriä”, Elina Marjamäki sanoo.
”Kaveritaitoja opitaan ryhmissä ja näistä ryhmistä puolestaan ovat koulussa ja nuorisotyössä vastuussa ammattilaiset – ammattilaisten rooli on hirveän tärkeä. Nuoria pitää tukea, kannustaa mukaan ryhmään ja nuorten omia taitoja vahvistaa joka päivä.”
”Tunteiden sanoittamista opitaan onneksi paljon kotona, mutta erilaisten ja uusien tunteiden kohtaamisen paikat ovat kodin ulkopuolella. Ja lopulta identiteetin kehittäminen tapahtuu katkomalla siteet kotiin, ja taas ammattilaiset tulevat kuvioon mukaan sen itsenäistymisen turvallisina tukijoina.”
Nuoret tarvitsevat tukea ja tukijoita erityisesti riittämättömyyden tunteen kanssa selviämiseen.
”Opetussuunnitelmat ovat erittäin vaativia. Moni asia koulun ja opiskelun muutoksissa kuormittaa ja rakenteet muuttuvat odotuksiksi. Jos ei lue pitkää matematiikkaa, et ole riittävän hyvä ja sinnikäs. Jos et mene painotetun opetuksen luokalle, jäät ’jämäluokalle’. Lukioon pääsystä on tullut monissa kaupungeissa vaikeaa – Helsingissä se ei enää onnistu tavallisella todistuksella”, Marjamäki miettii.
”Itseohjautuvuuden vaatimus on Suomessa suunnattoman suuri ja näkyy jo alakoulussa. Minusta voi sanoa, että meidän kulttuurisissa arvoissamme on ongelmia.”
Kun politiikan ja talouden toimijoiden suunnalta tulee puhetta tarpeista tehostaa kouluputkea, jotta saadaan aikaan kasvua, nuorten hyvinvoinnin tukeminen ja voimavarojen turvaaminen tarkoittaa kasvurauhan suojaamista.
”Nuoren tarve ei ole olla mahdollisimman nopeasti työmarkkinoilla täyttämässä kansantaloudellista tehtävää. Kasvurauhaa tarvitaan vapaisiin yhdessäolon hetkiin. Pitää olla aikaa haahuilla, lupa olla epävarma, mahdollisuus kuljeskella sinne tänne. Tätä kaikkea uhkaavat ne vaatimukset, jotka valuvat aikuisilta ja työelämästä, missä jatkuvasti pitää sitä ja tätä.”
”Mielenterveyden ongelmien hoito maksaa 11 miljardia vuodessa – luulisi että ennaltaehkäisy kiinnostaisi, kun säästötavoitteita laaditaan. Mutta insinööreille ei jostain syystä kelpaa, vaikka vaikuttavuudesta on yllin kyllin tutkimusta”, Marjamäki sanoo.
Pitää luottaa nuoriin
”Voisi evästää uudelle hallitukselle, mikä merkitys pitkällä tähtäimellä on sillä henkisellä tilalla, jossa nuoret saavat olla juuri heitä, joita he tässä ja nyt ovat – ja että sen takia nuorisotyötä pitää rahoittaa riittävästi. Se ei edes tule kalliiksi, toisin kuin Fortumin seikkailut maailmalla.”
”Suomi on mielenterveyden edistämisen kärkimaita, mutta emme vielä ole valmiita tämän suhteen.”
Nuoruus ei ole mikään kiusallinen välivaihe ennen tuottavaa aikuisuutta, vaikka yhteiskunnallisen keskustelusta voi sellaisen idean juonteen jäljittääkin. Nuoren elämä on kokonaista jo tässä ja nyt.
”Merkityksellisyyden kokeminen on olennaista.”
”Nykynuoret ovat avarakatseisempia ja tunnetaitoisempia kuin aikaisemmat sukupolvet. Nykyään on toisiaan kannustavia poikia, tyttöjä ja muita, ja somessakin on jatkuvasti käynnissä paljon nuorten keskinäistä myönteistä kohtaamista.”
”Nuoret ovat myös aiempaa tiedostavampia, mennään aika syvälle asioihin. He ovat kiinnostuneita ja valmiita keskustelemaan arvoista. Millaiset arvot tukevat hyvinvointia? Näissä keskusteluissahan esimerkiksi rippikoulu ja seurakunnan nuorisotyö ovat vahvoja.”
Nuorten voimavarojen tukeminen lähtee nuorten arvostamisesta sellaisina kuin he ovat, ja heidän vahvuuksiensa näkemisessä. Samalla täytyy turvata tilaa nuoren identiteetin kehittymiselle omassa vauhdissaan. Nämä ovat myös nuorisotyön tehtäviä.
Aikuisille, jotka toimivat nuorten parissa, voi käydä niin, että jatkuva ongelmista kuuleminen ja niihin keskittyminen tekee lannistuneeksi. Tätäkin silmällä pitäen on hyvä trimmata omia kohtaamisen taitoja ja tunnetaitoja: millaista asennetta välittää kohtaamilleen nuorille.
”Pitää luottaa nuoriin”, Elina Marjamäki toteaa.
”Välillä mietin, että ehdimmekö me jo korona-aikana unohtaa, millaisia nuoret ovat? Nuorethan lössiytyvät, ovat äänekkäitä, menevät vääriin paikkoihin ja tekevät mielestämme vääriä asioita. Nyt vähän vaikuttaa, että siitä on tehty ongelma.”
”Meidän aikuisten on uudelleen opeteltava, keitä nuoret ovatkaan. Kohtaamalla.”
Nuoria kohtaavan tsekkauslista
- Tervehdinkö kaikkia nuoria enkä vain niitä nuoria, jotka on helppoa kohdata?
- Millaista kieltä käytän puhuessani nuorten kanssa? Onko sanavarastoni ongelma- vai ratkaisukeskeinen?
- Jaksanko kysellä aidolla lämmöllä ja mielenkiinnolla?
- Huomaanko jokaisessa kohtaamassani nuoressa jotain myönteistä?
- Olenko sanoittanut nuorelle ääneen sen myönteisen, mitä huomaan? Annanko myönteisen palautteen
- Huomaanko yksinäiset nuoret ja uskallanko kysyä, mitä kuuluu?
- Pelkäänkö nuorten tunteita vai annanko nuorten tuntea? Kuuntelenko vaikeat tunteet, osoitan empatiaa, enkä jätä nuorta yksin.
Teksti: Jaakko Kaartinen