Nuorten kuuleminen ja lapsivaikutusten arviointi on käynnistettävä uudelleen
Korona-aika sekoitti monissa seurakunnissa tuoreet suunnitelmat lapsivaikutusten arvioimisesta ja nuorten kuulemisesta päätöksenteossa. Kontaktit ja käytännöt on uudelleen rakennettava, eikä edessä välttämättä ole paluu vanhaan.
“Lapsivaikutusten arviointihan ei ole kenenkään siihen nimetyn ihmisen, vaan kaikkien velvollisuus”, toteaa nuorisotyönohjaaja Anni Becker Haagan seurakunnasta Helsingistä.
“Lapsivaikutusten arviointiin nimetyt luottamushenkilöt ja työntekijät ovat muistuttajia, jotka voivat palauttaa muiden mieleen vastuun lasten ja nuorten ajattelemisesta, mutta itse vastuu on kaikilla.”
Seurakunnissa lasten ja nuorten huomioiminen kaikessa päätöksenteossa on periaatteessa yhteinen asia. Käytännössä sitä edistetään vaihtelevin käytännöin.
Joissakin seurakunnissa tavoitteita varten on työntekijöiden ja luottamushenkilöiden työryhmiä, toisissa ei olla niin systemaattisia.
Tällä hetkellä ollaan uuden alussa, kun uudet elimet aloittavat työskentelynsä ja korona-ajan rajoitukset on purettu.
On vielä pitkä matka jäsenvetoiseen kirkkoon
Tähän juttuun pyydetyistä luottamushenkilöistä moni kieltäytyi kommentoimasta, sillä lapsivaikutuksista halutaan uudessa neuvostossa ensin rauhassa sopia ja oppia. Heidän arvioissaan korostuivat työntekijöiden näkemykset ja luottamus näiden kokemukseen ja ohjaukseen.
“Odotan, että työntekijät selittävät, mitä tarvitaan.”
Luottamushenkilöt kokevat usein kirkossa tässä asiassa, kuten muissakin asioissa, yhä olevansa työntekijöiden apulaisia.
Lisäksi lapsivaikutusten arviointi hahmotetaan usein liittyvän ensisijaisesti ennakointiin, ei niinkään esimerkiksi seurantaan.
Lapsivaikutusten arviointi on käytäntöjen valvontaa
Haagassa lapsivaikutusten arvioimiseen on nimetty neuvoston jäsen. Sanna Pakkanen on yläasteen opettaja ja lasten asiat ovat hänelle läheisiä.
Pakkasen mukaan lapset ja nuoret on kuitenkin Haagassa niin hyvin huomioitu jo päätösesityksissä, ettei hänen panostaan kovin usein edes tarvita. Pakkasen mielestä tärkeintä nuorten kanssa on puhetapa ja tilan luominen.
“Seurakunnan pitäisi olla lapsille ja nuorille turvallinen paikka maailmassa, jota hallitsevat pelot ja kriisit. Seurakunnassa pitäisi edistää toiveikasta puhetapaa”, hän sanoo.
Pakkasen mukaan korona on sotkenut pahasti kaikkea suunnittelua, mutta LAVA on kuitenkin jo vakiintunut osa jokaisen päätöksen valmistelua neuvostossa.
Korona-ajan nuoret ovat jo aikuisia
Rajoitusten aika puri kuitenkin loven nimenomaan nuoriin, nuorten osallisuuteen ja kontakteihin.
Nuorisotyönohjaaja Beckerin mukaan lasten ja nuorten vaikuttamista on heikentänyt esimerkiksi se, että korona-ajan nuoret ovat käytännössä jo aikuisia. Nuoruus on lyhyt.
“Meillä on myös nyt nuorten sukupolvi, joka ei ole tottunut toimimaan kauheasti kasvokkain, vaan he ovat etäajan ihmisiä”, Becker sanoo.
”Se, että nuorten ääni kuuluu rekrytoinneissa ja budjetoinnissa ja päätöksissä ylipäänsä, pitää rakentaa nyt alusta uudelleen. Mutta esimerkiksi kutosluokkalaisia on tuolla nuorten tilassa säännöllisesti enemmän kuin tilaan mahtuisi. Sieltä on uusi sukupolvi kasvamassa.”
Jos se toimii lapsille, se toimii monille muillekin
“Lasten etu ei ole vain lasten. Silloin, kun otetaan huomioon lapset ja nuoret, siitä hyötyvät monet muutkin ryhmät. Kun mietitään lasten etua, tehdään samalla oikein monia muitakin kohtaan”, sanoo LAVA-työryhmään Malmin seurakunnassa kuuluva Sanna Lehmusvirta.
Hänen kotiseurakunnassaan on meneillään isoja kiinteistöihin liittyviä muutoksia ja lapsivaikutukset ovat tulleet esiin varsinkin niiden yhteydessä.
“Tilojen muutoksissa tulee eteen kysymys siitä, keitä ne koskevat. Jos mietitään tilojen parantamista lapsille, samalla ne parantuvat monille erityisryhmille. Esimerkiksi akustiikka, ovien avautuminen, valaistus – jos ne toimivat lapsille, ne toimivat paremmin monille muillekin.”
Seurakunnan pääkirkko on remontissa ja sen tilojen suunnitteluun on osallistettu nuoria siihen perustetuissa pajoissa. Lisäksi lapsilta kysyttiin seurakuntavaalien yhteydessä, mikä ilahduttaisi heitä kirkossa.
Lehmusvirran mielestä ison seurakunnan neuvoston nimittämä kolmen hengen LAVA-ryhmä on koostumukseltaan hyvä ja nimetty työntekijä ehdoton.
“Kahden luottamushenkilön kesken on helppo sopia ja jakaa tutustuttavia asioita ja papereita. On tosi tärkeää myös se, että meillä on nimetty työntekijä, johon voimme olla näistä yhteydessä.
Lehmusvirran käsityksen mukaan LAVA on melko “uusi juttu”. Koska hän kuuluu partiolaisten ryhmään ja vaalilistalle seurakunnassa, hänet otettiin LAVA-ryhmään varajäsenen paikalta.
“Partiolaisena koen, että tähän meillä on osaamista ja kiinnostusta. Meitä on työryhmässä kaksi luottamushenkilöä ja kasvatuksen esihenkilö seurakunnan työntekijöistä. Asiat vaativat aika paljon perehtymistä ja koulutusta.”
”Lapsivaikutuksia voidaan myös helposti vähätellä, vaikka ne vaikuttavat koko tulevaisuuteen. Koen, että koko asia on aika nuori vielä ja uskoisin, että tulevaisuus tuo eteen muitakin kuin rakennuksiin ja tiloihin liittyviä, vähemmän konkreettisia kysymyksiä, joita pitää miettiä lasten ja nuorten kannalta”, hän sanoo.
“Tulevaisuudessa voisi arvioida enemmän esimerkiksi sitä, miten seurakunnan strategia toteutuu lasten kanssa tai miten itse strategia on ajateltu kasvavien sukupolvien kannalta”, Lehmusvirta pohtii.
Teksti: Salla Ranta
