Piispa Matti Salomäki otti syksyllä vastaan Kirkkohallituksen nimeämän kasvatuksen ja perheasioiden neuvottelukunnan jäsenyyden kasvatuksen piispana. Mitä Lapuan piispa ajattelee kirkosta nuorisotyön tekijänä ja nuorista sen toimijoina?
“Otin tehtävän vastaan mielelläni. Olen ollut 1990-luvulta lähtien tavalla tai toisella tekemisissä kirkon nuorisotyön kanssa”, hän sanoo. Salomäki uskoo, että kirkolla on suuri merkitys nuorten tukemisessa, myös yhteistyöverkostojen kautta.
Nuorta voi tukea siellä, missä hänet tavataan
Nuorten pahoinvointi näkyy otsikoissa. Salomäki uskoo, että perheiden taloudellisten huolien lisäksi uutiset Ukrainasta ja Gazasta eivät voi olla vaikuttamatta nuorisoon. Pakolaisaallot ja monikulttuuristuminen sekä maaseudun elinmahdollisuuksien tulevaisuus ovat hänen mukaansa myös asioita, jotka saattavat painaa nuorten mieltä.
“Seurakunnan pitää tarjota tilaa keskustella näistäkin aiheista.”
Piispan yleiskuva suomalaisesta nuoresta on se, että pahoinvoinnista tulee hälyttäviä uutisia, vaikka monet voivatkin hyvin.
“Uutisia tehdään toki vain niistä tilanteista, jotka ylittävät tietyn kynnyksen. Huolestuttavampia ilmiöitä ovat väkivalta ja hyvin nuortenkin lasten tekemät hyökkäykset erilaisin asein. Entisajan grillijonotappelut ovat muuttuneet aseellisiksi hyökkäyksiksi. Olen ollut 30 vuotta töissä kirkossa ja tämä on mielestäni uusi ilmiö. Voi vain kysyä, mikä pahoinvointi ja rakkauden ja aikuisen välittämisen puute ja kenties kotihaasteet siellä ovat takana”, Salomäki pohtii.
“Kotioloihin ei voida paljon puuttua, mutta nuoria voidaan tukea siellä, missä heitä tavataan, huomataan ja huomioidaan yksilöinä. Tässä kannattaa tehdä paikallista yhteistyötä suunnittelusta alkaen”, hän toteaa.
Paikallinen yhteistyö perustuu sopimukseen
Seurakuntien yhteistyökumppaneista hän pitää tärkeimpinä koulua ja kaupunkia tai kuntaa.
“Koulujen oppilashuoltoryhmät ja terveydenhuoltopuoli ovat avainasemassa haastavien nuorten kanssa toimittaessa. Myös perhekeskukset sekä erilaiset paikalliset nuorten kanssa toimivat järjestöt ovat tärkeitä kumppaneita.”
Salomäki uskoo, että seurakunta on haluttu yhteistyökumppani koulutettujen ammattilaistensa ja pitkän kokemuksen vuoksi. Hän painottaa myös paikallisen sopimisen merkitystä.
“Kun ajattelen omaa Lapuan hiippakuntaani, täällä seurakunnat ovat hyvin haluttuja yhteistyökumppaneita”, Salomäki sanoo.
”Siihen on toki historialliset syyt, kun nämä yhteistyökuviot ovat olleet toiminnassa jo pitkään. Kunnan ja seurakunnan välistä kirjallista sopimusta pidän hyvänä taustana, silloin yhteistyö on yhdessä mietittyä. Seurakunnilla on muun muassa erityiskoulutusta saaneita työntekijöitä erityisnuorten kanssa toimimiseen ja työntekijöillä on rippikoulun kautta hyvä kontakti nuoriin.”
Seurakunta koolle kutsujana
“Seurakuntien tulevaisuuden näkymiä ja alueellisen kehityksen polarisaatiota voimistaa vielä syntyvyyskehitys, joka tyhjentää maaseutuja yhdessä muuttoliikkeen kanssa. Yksi lähtökohta pienten seurakuntien kohdalla on luoda seurakuntaliitoksia, joiden perusajatus on, että talous ja hallinto voidaan yhdistää, mutta samalla turvata toiminta ja palvelut omalla lähikirkolla”, piispa Salomäki sanoo.
Seurakunnat muuttuvat, mutta kaupungeissa ja maalla eri tavoin.
“Maahanmuutto kohdistuu enemmin kaupunkialueisiin, ja siellä joudutaan miettimään, millä tavalla voidaan ottaa eri kielistä ja kulttuureista tulevia mukaan osaksi yhteisöä.”
Polarisaatio on myös yhteiskunnan laaja ilmiö, jonka piispa nostaa esille. Salomäki uskoo, että kirkko voisi olla yhteisenä alustana eri tavoin ajattelevien ja eri taustoista tulleiden välillä.
“Haasteena on kohtaaminen, toisten kuuleminen ja ymmärtäminen, ettei jakaantuminen jatkuisi. Seurakunta olisi hyvä toimija kokoamaan erilaisia ihmisiä, jotka voisivat löytää yhdistäviä asioita. Tällainen varmasti vähentäisi vastakkainasettelua ja vieraantumista.”
Ripari on koulutuksen hedelmä
Digitaalisuus, sähköiset viestimet ja sosiaalinen media voivat olla piispa Salomäen mukaan keinoja tavoittaa nuoria, joita muuten seurakunta tavoittaa huonosti.
“On puhuttu siitä, miten tärkeää kasvokkain kohtaaminen on. Mutta siitä huolimatta miten tärkeänä sitä pidetään, somen käyttöä täytyy seurakunnissa vahvistaa. Tutkimusten kautta on huomattu, että verkon kautta syntyvä yhteys on monille ainoa yhteys seurakuntaan.”
Toinen asia, jota Salomäki pitää nuorille tärkeänä, on musiikki.
“Kun ajattelee, miten kauneimmat joululaulut ja riparilaulut vetävät ihmisiä, kyllä kaikkea tällaista kannattaa hyödyntää. Musiikki on tärkeä väline tavoittaa ihmisiä.”
Kokoavana toimintana ripari on yhä merkittävä sukupolvikokemus. Riparin salaisuus on Salomäen mukaan vahva perinne, koulutettujen ammattilaisten osaaminen ja pitkä kehittämistyö.
“Riparista on tullut osa suomalaista nuorisokulttuuria. Siihen on satsattu ja se näkyy. Siihen on saatu liitettyä isosjutut, joka myös on perinteen siirtymisen kannalta tärkeää. Myös perheissä isot veljet ja siskot kertovat nuoremmille, millaista riparilla oli ja nämä kertomukset pitävät perinnettä yllä. Itse rippikoulussa välitettävä evankeliumin sanoma on vastavoima maailman turvattomuudelle.”
Miten ehkäistä erkaantumista?
Entä mitä piispa ajattelee uutisista, joiden mukaan kirkon sanoma kiinnostaa erityisen paljon nuoria miehiä?
“Tarkkaa analyysia siitä, mistä tämä ilmiö johtuu, ei vielä ole, mutta täytyy olla iloinen siitä, että nuoret miehet ovat kiinnostuneita hengellisistä asioista ja meidän olisi tärkeää vastata siihen etsintään. Toisaalta samaan aikaan on huoli nuorista naisista, kun heidän arvonsa menevät päinvastaiseen suuntaan ja he etääntyvät kirkon toiminnasta.”
Tämän aiheen kohdalla Salomäelle tulee mieleen raamatunkertomus kadonneesta lampaasta, jota Jeesus lähtee etsimään.
“Miten heitä voitaisiin tavoittaa?”, Salomäki pohtii.
Hän ajattelee, että nuorista naisista pitäisi olla enemmän huolissaan.
“Miten nuorten naisten ajatuksia voitaisiin ymmärtää ja vastata siihen sisäiseen kaipaukseen, mitä heillä on?”
