Tampereen Messukylän seurakunnassa järjestetään vuosittain jatkistapahtuma, joka kerää yhteen satoja nuoria. Tuusulan seurakunnassa toimii nykyään nuorten vaikuttajaryhmän lisäksi junnujen vaikuttajaryhmä.

Kokemukset molemmista ovat olleet erittäin hyviä. Kehittämällä on saatu luotua paikallinen onnistuminen.

Alakouluikäiset mukaan omaa toimintaa suunnittelemaan

Tuusulan seurakuntaan perustettiin nuorten vaikuttajaryhmä noin 12 vuotta sitten; tuohon aikaan niiden perustamiseen ei ollut vielä kirkkojärjestyksen mukaista velvoitetta.

”Vuosien mittaan kutsuimme satunnaisesti myös heitä nuorempia seurakuntalaisia tilaisuuksiin, joissa he saivat kertoa, millaisesta kerho- tai leiritoiminnasta he olisivat ensisijaisesti kiinnostuneita. Jossakin kohtaa aloimme pohtia, miksei heille voisi olla omia seurakunnallisia vaikuttajaryhmiä”, Tuusulan seurakunnan nuorisotyön työalavastaava Juha Pitkä kertoo.

Puolisentoista vuotta sitten Pitkä ja hänen kollegansa alkoivat tiedustella alakouluikäisiltä, kiinnostaisiko heitä lähteä mukaan ryhmään, jossa suunnitellaan ja kartoitetaan heidän ikäisilleen suunnattua toimintaa.

”Moni kiinnostui asiasta ja seuraavaksi olimme yhteydessä heidän vanhempiinsa. Heilläkin oli tähän hyvin positiivinen asenne. Vain yhden lapsen vanhemmat ottivat kielteisen kannan, koska lapsella oli jo valmiiksi paljon erilaisia harrastuksia; heidänkin mielestään tämä toimintamuoto oli itsessään hyvä.”

Tällä hetkellä Tuusulan seurakunnassa toimii junnujen vaikuttajaryhmä, jossa on kahdeksan jäsentä: 5 tyttöä ja kolme poikaa. Iältään he ovat 7–13 -vuotiaita.

Vuositasolla ryhmällä on ollut viisi–kuusi kokoontumista.

”Mitään pikapalavereja ne eivät ole olleet, vaan kokoontumiset ovat kestäneet kaksi–kolme tuntia. Yhteisen suunnittelun ja pohtimisen lisäksi niihin on sisältynyt pientä ruokailua ja jokin muu kiva juttu. Perusajatuksena on ollut, että ryhmän toiminta on hauskaa ja kiinnostavaa. Olemme halunneet satsata tähän myös työntekijäresursseja, palavereissa on tavannut olla kaksi–kolme työntekijää.”

Pitkä muistuttaa, että eri ikäisille lapsille järjestetään  seurakunnissa sekä yhteistä että omaa toimintaa.

”Esimerkiksi 1.–4. ja 5.–7. -luokkalaisille voi olla omat kerhot ja leirit. Tässä junnuryhmässä yksi ja sama porukka on ideoinut ohjelmaa kaikenikäisille.”

Seurakuntaan sopii monenikäisiä vastuunkantajia

Tähän mennessä junnujen vaikuttajaryhmä on suunnitellut muun muassa yhden yön leirin, joka järjestettiin seurakunnan leirikodissa.

”Siellä tavataan järjestää kesäisin leirejä, joilla yövytään teltoissa. Leirikodissamme on kivat sisätilat, mutta ei varsinaisia majoitustiloja. Junnut ideoivat tapahtuman, jossa leiriläiset nukkuivat yön salissa patjoilla. Ryhmä myös päätti, ettei leirillä tarvita erillistä emäntää, vaan he valmistivat leiriruuat itse, työntekijän tukemana.

Junnuryhmäläiset ovat olleet toteuttamassa leireillä myös tehtävärasteja.

”Palkkioita he eivät ole asiasta kysyttäessä halunneet. Olemme kuitenkin antaneet heille mahdollisuuden valita itselleen jonkin leirin tai retken, johon osallistumisesta ei ole peritty maksua. Pyrimme tietysti muutenkin pitämään maksut kohtuullisina.”

Ryhmä on suunnitellut itselleen myös oman junnujen vaikuttajaryhmä -t-paidan sekä virtuaalileimasimen, jolla erilaisiin esitteisiin ja mainoksiin on voitu laittaa leima siitä, että junnut ovat olleet mukana suunnittelussa.

”Tässä olemme saaneet apua myös seurakuntamme viestinnästä. Ja koen niin, että me aikuiset työntekijät emme vedä näitä ryhmiä, vaan olemme osa ryhmää”, Pitkä luonnehtii.

Toiminnan yhtenä perusajatuksena on ollut, että junnuryhmään kuuluminen voi innostaa lapsia toimimaan myöhemmin nuorten vaikuttajaryhmässä. Nyt ensimmäinen junnuryhmäläinen onkin jo siirtynyt nuorten ryhmään. Pitkä muistuttaa, että näistä nuorista voi tulla tulevaisuudessa seurakunnan luottamushenkilöitä.

”Vaikka nuori ei lähtisikään seurakuntavaaliehdokkaaksi, hänelle on voinut syntyä ajatus siitä, että seurakunnan toimintaan voi vaikuttaa. Mielipiteitään ja näkemyksiään voi kertoa, ja niitä kuullaan. Kaikentyyppiset seurakuntalaiset voivat olla miettimässä, suunnittelemassa ja halutessaan myös toteuttamassa seurakunnan toimintaa yhdessä työntekijöiden kanssa. Samalla seurakuntalaisille voi syntyä ajatus omistajuudesta”, Pitkä pohtii.

Intoa kannattaa tukea

Tuusulan seurakunnan junnujen vaikuttajaryhmä valitaan vuodeksi kerrallaan.

”Ajatuksena on, että mahdollisimman monella asiasta kiinnostuneella on mahdollisuus päästä tähän toimintaan mukaan. Tavoitteena on, että jatkossa lapsi voi ilmoittautua ryhmään itse, kunhan myös vanhemmilta on asiaan suostumus.”

Tuusula on pinta-alaltaan laaja alue. Monesti vanhemmat tuovat lapsensa junnuryhmän kokoontumisiin.

”Olemme järjestäneet vanhemmille omaa parkki-/kahvila -toimintaa. Samalla olemme voineet vähän jututtaa heitä, ja tiedustella, millainen perhetoiminta heitä voisi kiinnostaa.”

Pitkä kertoi Tuusulan junnujen vaikuttamistoiminnasta tämänvuotisilla Kirkon kasvatuksen päivillä pidetyssä kanavassa.

”Ainakin kolmessa seurakunnassa oli ollut vastaavanlaista toimintaa. Moni on ollut myös kiinnostunut toiminnastamme: minulta on kysytty, miten homma lähti liikkeelle ja tiedusteltu muitakin käytännön vinkkejä.”

”Kuten Kasvatuksen päivillä yhdessä pohdimme, mikään kilpailu tämä ei ole. Jokainen seurakunta voi suunnitella oman näköistään toimintaa, ja hyviä kokemuksia voi jakaa myös eteenpäin. Oleellista on varmasti se, ettei lasten ja nuorten intoa lannisteta, vaan heille annetaan riittävästi mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa.”

Jatkistapahtuma on riparifiilistelyä ja nuorisotyön sisäänheittotuote

Tampereen Messukylän seurakunnan jatkistapahtuma kerää vuosittain yhteen satoja nuoria. Viime vuonna, elokuun lopulla pidettyyn tapahtumaan osallistui nelisensataa nuorta.

”Kyseisen vuoden rippikoululaiset ja isoset voivat fiilistellä ja palata kesäisiin riparitunnelmiin perjantaista sunnuntaihin kestävässä tapahtumassa. Samalla se on sisäänheittotuote, joka voi innostaa nuoria lähtemään mukaan muuhunkin seurakunnalliseen toimintaan”, nuorisopappi Sofia Lintusalo kertoo.

Tapahtumapaikkana tapaa toimia Tampereen seurakuntayhtymän Aito-leirikeskus, joka sijaitsee

luonnonkauniissa ja rauhallisessa ympäristössä Aitolahdella Näsijärven rannalla, noin 25 kilometriä Tampereen keskustasta. Tapahtumaan on edestakainen yhteiskuljetus.

”Jatkis järjestetään pääosin ulkona jo senkin takia, että näin isolle porukalle on haastavaa löytää riittävän isoa sisätilaa. Iso ulkolava luo samalla festaritunnelmaa.”

Osa ohjelmasta on sisätiloissa.

Viikonlopun ohjelmassa on tavannut olla jonkin nimekkään gospelbändin keikka ja muuta musiikkia, ehtoollismessu, raamattuopetusta, runsaasti erilaisia kanavia – jotka ovat sisältäneet esimerkiksi urheilua, leipomista, hiljaisuuden joogaa, vohvelinpaistoa, kiipeilyä, melomista, pomppulinnaa ja painia sumopuvuissa – saunomista sekä muuta rentoa yhdessäoloa.

”Nuoret myös yöpyvät paikanpäällä. Leirikeskuksessa on 230 sänkypaikkaa, ja tilapäisesti sinne voi majoittua vähän useampikin, pelastussuunnitelmankin näkökulmasta. Lisäksi joitain kymmeniä nuoria tapaa yöpyä vapaaehtoisesti teltoissa”, Lintusalo kertoo.

Jatkiksella on vuosittain vaihtuva teema, jonka pohjalta tehdään myös tapahtumaviikonloppuna esitettävä tunnuslaulu. Viimevuotinen teema oli Samaa matkaa.

Talkoiden kautta kasvetaan vastuunkantoon

Jatkiksen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuu vuosittain kolmisenkymmentä seurakunnan viranhaltijaa  – nuorisotyönohjaajia, pappeja, diakoneja ja kirkkomuusikkoja  – sekä kolmisenkymmentä täysi-ikäistä vapaaehtoista.

Lintusalo korostaa nuorten talkoolaisten roolin tärkeyttä.

”Ilman heitä emme pystyisi järjestämään näin laajaa tapahtumaa. Vapaaehtoiset toimivat kanavien ohjelmavastaavina, järjestyksenvalvojina, roudareina ja vaikkapa ensiapuvastaavina. Tekemistä ja organisoimista on paljon, ja kaikille halukkaille löytyy jotain hommaa.”

Iältään vapaaehtoiset tapaavat olla 18–n.25 -vuotiaita.

”Vapaaehtoisia löytyy erityisesti puskaradion avulla. Suurin osa heistä on seurakuntamme aktiiveja. Heidän kauttaan mukaan on tullut myös nuoria aikuisia, jotka eivät ole olleet aiemmin juurikaan seurakunnan toiminnassa mukana.”

Lintusalon mukaan jatkistapahtuma kasvattaa osaltaan nuoria vastuunkantoon.

”Meillä on se ajatus, että nuori voi kasvaa vastuuseen vähä kerrallaan. Monilla seurakunnilla on 1–2-vuotinen isoskoulutus. Meidän seurakunnassamme on käytössä nelivuotinen koulutuspolku.”

Messukylässä jatkiksia ovat olleet toteuttamassa myös urheiluseurat ja järjestöt sekä muut paikalliset toimijat, kuten kaupungin nuorisotyö.

”Niillä on ollut esimerkiksi omia kanavia. Tästäkin yhteistyöstä on ollut suuri apu.”

Jatkiksien kautta osaksi suurempaa yhteisöä

Lintusalo kertoo, että jatkistapahtumalla on pitkät perinteet. Tampereen Aitolahden seurakunnassa niitä järjestettiin ainakin 1980-luvulta lähtien. Sittemmin Messukylän, Aitolahden ja Teiskon seurakunnat yhdistyivät  uudeksi Messukylän seurakunnaksi.

”Nykyään jatkiksilla on nuoria, joiden vanhemmat ovat osallistuneet samantyyppiseen tapahtumaan omassa nuoruudessaan.”

Lintusalon mukaan monelle nuorelle jatkis on odotettu, festarihenkinen tapahtuma.

”Jatkiksella voi kokea olevansa osa suurempaa yhteisöä. Ja olemme tehneet niin, että ilmoittautuminen on auki koko kesän. Näin nuori voi ilmoittautua jatkikselle vaikka heti riparin päätteeksi. Jos se aukeaisi vasta myöhemmin, monen fiilis saattaisi ehtiä laskea ja osallistuminen jäisi väliin.”

Tampere on luonnollisesti iso paikka, jossa nuoria, tekijöitä ja resursseja on keskimääräistä enemmän.

”Uskon, että monenkokoisissa seurakunnissa on mahdollisuus järjestää yksin tai yhteistyössä keskivertoa isompiakin tapahtumia, jos niille tuntuu olevan sosiaalista tilausta. Niin isommat kuin pienemmät porukat voivat ottaa vahvuutensa käyttöön ja saada paljon hyvää aikaan.”

Teksti: Juhana Unkuri