Harrastukset ovat lapsille ja nuorille paljon enemmän kuin vain vapaa-ajan tekemistä. Ne tarjoavat mahdollisuuksia oppia uusia taitoja, kokea onnistumisen iloa, luoda ystävyyssuhteita, löytää oma paikka yhteisössä ja rakentaa uskoa omiin kykyihin. Laurea-ammattikorkeakoulun, STEP-koulutuksen ja Outward Bound Finlandin NuoRTO-hankkeessa nämä kokemukset koottiin Merkityksellisen harrastamisen viitekehykseen.
Merkityksellisen harrastamisen viitekehys tarjoaa harrastustoiminnan järjestäjille ja ohjaajille käytännöllisen työkalun arvioida ja kehittää toimintaa lasten ja nuorten näkökulmasta. Viitekehyksen taustalla on Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria, jonka mukaan ihmisen hyvinvointi ja sisäinen motivaatio vahvistuvat, kun ihmisen kolme psykologista perustarvetta: kykenevyys, yhteenkuuluvuus ja autonomia – toteutuvat.
Viitekehyksessä nämä perustarpeet on sanoitettu lapsille ja nuorille ymmärrettävään muotoon: Minä osaan, minä kelpaan ja minä valitsen.
Minä osaan – kokemus omasta kyvykkyydestä
Jokainen lapsi haluaa tuntea osaavansa ja kehittyvänsä. Harrastuksessa tämä tarkoittaa mahdollisuuksia oppia uutta, yrittää rohkeasti ja huomata oma edistyminen. Kykenevyyden kokemuksessa olennaisinta ei ole se, kuinka taitava lapsi on tai miten hän pärjää suhteessa muihin.
Merkityksellistä on kokemus siitä, että yrittämällä ja rohkeasti kokeilemalla voi oppia ja kehittyä sekä ylittää itsensä. Näin syntyvä luottamus omaan pystyvyyteen heijastuu myös muille elämän alueille.
Ohjaajalla on tässä keskeinen rooli. Selkeät ohjeet, sopivasti haastavat tehtävät, kannustava palaute sekä edistymisen näkyväksi tekeminen vahvistavat kokemusta siitä, että ”minä osaan”. Myös pienet onnistumiset ansaitsevat tulla huomatuiksi.
Minä kelpaan – kokemus hyväksynnästä ja yhteenkuuluvuudesta
Harrastus voi olla yksi tärkeimmistä paikoista, joissa lapsi tai nuori kokee kuuluvansa ryhmään, saa uusia ystäviä ja huomaa olevansa arvostettu omana itsenään.
Kelpaamisen kokemus rakentuu arkisista kohtaamisista: siitä, että ohjaaja tervehtii nimellä, kysyy kuulumisia, kuuntelee aidosti ja kohtelee kaikkia kunnioittavasti. Lisäksi tarvitaan aktiivista ryhmähengen rakentamista ja turvallisen ilmapiirin vaalimista. Kiusaamiseen, ulkopuolelle jättämiseen tai epäasialliseen käytökseen on puututtava välittömästi.
Minä valitsen – kokemus vaikuttamisesta ja voimaantumisesta
Merkityksellisessä harrastuksessa lapsi tai nuori ei ole vain toiminnan kohde, vaan aktiivinen osallistuja. Kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä, että omilla ajatuksilla on merkitystä, vahvistaa luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiin sekä voi tukea voimaantumisen tunnetta.
Kokemus vaikuttamisen mahdollisuuksista vahvistuu, kun harrastaja saa itse valita harrastuksensa ja hänen toiveitaan ja palautettaan kuullaan sekä hänelle annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa toiminnan sisältöihin.
Osallisuus ei tarkoita sitä, että lapset ja nuoret päättävät kaikesta. Sen sijaan kyse on siitä, että heidän näkemyksensä otetaan huomioon ja hyödynnetään toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä.
Osallisuus kehittämisen lähtökohtana
NuoRTO-hankkeessa merkityksellistä harrastamista tarkastellaan vahvasti osallisuuden näkökulmasta. Lapset ja nuoret ovat oman harrastuskokemuksensa parhaita asiantuntijoita. Siksi heidän kokemustensa kuuleminen ei ole vain palautteen keräämistä, vaan olennainen osa laadukkaan harrastustoiminnan kehittämistä.
Arvioinnin tavoitteena ei ole tuottaa raportteja pöytälaatikkoon, vaan lisätä ymmärrystä merkityksellisen harrastuskokemuksen syntymisestä osallistujien näkökulmasta. Kuulemalla lapsia ja nuoria voidaan tunnistaa vahvuuksia, havaita kehittämistarpeita sekä vahvistaa kokemusta siitä, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Näin lisätään toimintaan sitoutumisesta ja voidaan ehkäistä harrastuspudokkuutta.
Osallisuuden toteutuminen edellyttää sitä, että jokaisen ääni voi tulla kuuluviin.
Kaikki lapset ja nuoret eivät halua tai pysty ilmaisemaan ajatuksiaan samalla tavalla. Siksi palautetta ja kokemuksia on tärkeää kerätä säännöllisesti monipuolisilla menetelmillä, kuten toiminnallisilla harjoituksilla, keskusteluilla, fiiliskierroksilla tai lyhyillä kyselyillä. Näin voidaan varmistaa, että erilaiset osallistujat saavat mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan itselleen sopivalla tavalla.
NuoRTO –hanke on tehnyt Arvioi ja vahvista harrastamisen merkityksellisyyttä – oppaan lasten ja nuorten harrastustoiminnan järjestäjille. Oppaasta löytyy esimerkiksi vastaus kysymykseen: Miksi harrastamisen merkityksellisyyttä kannattaa arvioida?
Ohjaaja merkityksellisyyden rakentajana
Merkityksellinen harrastaminen ei synny yksittäisistä menetelmistä tai harjoitteista, vaan ennen kaikkea tavasta kohdata lapset ja nuoret. Ohjaaja toimii merkityksellisyyden rakentajana joka kerta, kun hän kannustaa, kuuntelee, huomaa edistymisen tai tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa.
Tärkein kysymys harrastustoiminnan järjestäjille ei ehkä olekaan, mitä harrastuksessa tehdään, vaan millaisia kokemuksia toiminta osallistujille tuottaa. Saako lapsi tuntea osaavansa? Kokeeko hän kuuluvansa joukkoon? Tuleeko hän kuulluksi?
Kun vastaus näihin kysymyksiin on myönteinen, harrastus muuttuu paikaksi, joka vahvistaa hyvinvointia, osallisuutta ja sisäistä motivaatiota. Silloin lapsi tai nuori voi aidosti sanoa: minä osaan, minä kelpaan ja minä valitsen.
Kirjoittajat: Maara Kosonen, STEP-koulutus ja Taru Lyytinen, Outwar Bound Finland ry
Kirjoittajat työskentelevät Nuorille resilienssiä, toimijuutta ja osallisuutta (NuoRTO) -hankkeessa. Hanke on Laurea-ammattikorkeakoulun, STEP-koulutuksen ja Outward Bound Finland ry:n yhteishanke, joka toteutetaan Euroopan unionin osarahoituksella vuosina 2024-2027
Lisätietoa hankkeesta löytyy täältä .
Nuorisotyönohjaaja Kati Lehmuskanta-Kupias kertoo olevansa positiivisesti yllättynyt siitä, että lukuisat seiskaluokkalaiset hakeutuvat syksyisin kerhonohjaaja-koulutukseen.
”Näin tarjolla on enemmän leirejä, ja ne ovat aiempaa monipuolisempia. Kutsumme 10-vuotiaat myös juhlimaan syntymäpäiviään, ja järjestämme joka kevät Kuopion torilla Riemu-tapahtuman. Iltapäivätoimintaa on syksystä kevääseen”, nuorisotyönohjaaja Timo Manninen kertoo.
”Nyt syksyn alettua kouluikäisille on jälleen tarjolla monenlaisia kerhoja, esimerkiksi puuha-, kokki-, ja draamakerhoja. Kerhotoiminnassa tapaa olla paljon lapsia ja sama pätee myös muuhun kouluikäisten toimintaamme”, Salon seurakunnan nuorisotyönohjaaja Emilia Holopainen kertoo.
”Tarjonta vaihtelee seurakunnasta riippuen. Kerhotoimintaa järjestetään kuitenkin kaikissa seurakunnissa, ja niiden aiheet vaihtelevat kokkailusta koodaukseen ja sählystä kitaransoittoon. Kerhoissa lapset saavat oppia uusia taitoja yhdessä toisten kanssa”, kertoo Espoon seurakuntayhtymässä vs. kasvatuksen asiantuntijana työskentelevä Milla Mansukoski-Vierros.
Kuva: Jaakko Kaartinen
”Korimalli on uudistettu yhteistyössä USKOT-foorumin ja Ekumeenisen neuvoston (SEN) kanssa ja haluttu luoda mahdollisuutta muille uskonnollisille yhteisöille. Suomessa ev.lut. kirkko on se suuri toimija, joka pääsääntöisesti tekee kouluyhteistyötä. Tämän kautta muutkin yhteisöt voisivat ehkä löytää reittejä yhteistyön piiriin myös. Se on uusi avaus tässä”, kertoo Kirkkohallituksen asiantuntija Jussi Ikkala.
Uudistettu korimalli istuu myös ministeriön toiveisiin.
”Kuten aiemmin, korimallin ideana on erottaa uskonnolliset tilaisuudet muusta yhteistyöstä. Ajatuksena on, että uskonnollisiin tilaisuuksiin täytyy päiväkodin tai koulun järjestää vaihtoehtoinen, uskonnoton tilaisuus, mutta kolmen muun korin tapahtumiin ei tarvitse”, Ikkala sanoo.
Kulttuurien välinen opetus on tulkittu yhteisiksi juhliksi, jotka ovat kouluyhteisön yhteisiä. Tässä mielessä perinteiset suomalaiset juhlat ovat vuodenkierron juhlia. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä esimerkiksi Lucia-juhlaa ei tulkita uskonnolliseksi. Näihin osallistuvat kaikki.
Kähkönen pitää valitettavana, että Joensuussa ei olla voitu järjestää vuosiin kesäisin yön yli kestäviä leirejä.
Ilmiö näkyy myös kouluikäisten alueellisissa telttaleireissä, joita Laukkarinen tapaa olla järjestämässä yhdessä hiippakuntien ja seurakuntien kanssa. Päättyneenä kesänä oli tarkoitus pitää eri puolilla Suomea viisi alueellista telttaleiriä, joista yksi peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia.
