Havainnollistavat kuvaukset auttaisivat nepsynuoria leireillä
Nepsynuoret huomioidaan jo leiritoiminnassa, mutta tiedonjakamiseen kaivataan lisäpanostuksia.
Neurokehityksellisten (nepsy) häiriöiden diagnoosit ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Tarkkoja tietoja määristä ei ole, mutta esimerkiksi Käypä hoito -palvelun ja THL:n julkisten rekisterien mukaan ADHD:n tai autismikirjon diagnoosi on noin kymmenellä prosentilla väestöstä.
Nepsy-piirteisten nuorten huomioimisesta on tullut olennainen osa myös leiritoimintaa.
”Tätä varten on tuotettu materiaalia, esimerkiksi UPEE-työkalu, joka on konkreettinen tsekkauslista, jota toiminnan järjestäjien pitäisi käydä läpi”, rippikoulun ja kirkon kasvatuksen asiantuntija Mikko Wirtanen Kirkkohallituksesta kiteyttää.
Wirtasen mukaan seurakunnat järjestävät ja hankkivat nepsynuorten huomioimiseen työntekijöilleen lisäkoulutusta. Osa kirkon kasvatuksen ammattilaista on suorittanut Nepsy-valmentajakoulutuksen.
”Se tietysti vaihtelee seurakuntien välillä, miten paljon lisäkoulutukseen pystytään panostamaan.”
Omaa huonetta ei aina voi järjestää
Nuorisotyönohjaaja Terhi Räty Meri-Porin seurakunnasta toteaa, että leiritoiminnassa tiedon saaminen ennalta on tärkeää. Näin pystytään huomioimaan nepsynuorten toiveet mahdollisimman hyvin.
Rippikouluun ilmoittauduttaessa vanhemmat täyttävät kaavakkeen, jossa kysytään esimerkiksi oppimisen haasteista, tottumisesta pienryhmäopetukseen ja mahdollisista luki- tai keskittymisvaikeuksista.
Tarpeiden toteutusmahdollisuudet vaihtelevat seurakunnittain. Mikko Wirtasen mukaan jo yksistään leiripaikat ovat erilaisia.
Jos nepsynuori tarvitsee esimerkiksi oman huoneen, kaikissa majoitustiloissa tätä ei voi taata.
”Paikkakunnan kokokin vaikuttaa. Mitä isompi paikkakunta, sitä enemmän leiritoiminnassa on nepsykirjolla olevia nuoria.”
Myös Wirtanen muistuttaa ennakoinnin tärkeydestä. Hyvät ennakkotiedot ovat tärkeitä siksikin, että erikoisjärjestelyt vaativat työntekijältä osaamista ja ajankäytön suunnittelua. Työnantajan taas on huolehdittava työntekijäresurssin riittävyydestä.
Leireillä aiempaa rauhallisempaa
Vaikka nepsy-diagnoosit ovat lisääntyneet, Rädyn mukaan leireillä on rauhallisempaa kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten.
”Meidän seurakunnassamme tilanne on ainakin parantunut. Vanhemmat tulevat enemmän kertomaan diagnooseista. Myös nuoret kokevat, että heidät otetaan paremmin huomioon.”
Rädyn mukaan aiemmin esimerkiksi ADHD-nuoria piti enemmän tukea ja paimentaa. Muutoksen taustalla voi olla myös kehittynyt lääkitys.
”Ryhmäkokokin voi selittää tätä. Meillä on pienennetty ryhmiä, ja ryhmäkoko on yleensä 25.
Nuorilla kovat suorituspaineet
Rädyn mukaan Meri-Porissa nepsynuorten järjestelyistä ei yleensä seuraa ongelmia. Rippikouluun tulee monenlaisia ihmisiä, ja heidän tarpeisiinsa pystytään hyvin vastaamaan.
”Joillakin on esimerkiksi tarve olla yöt kotona. Sekin voidaan järjestää. Iltaohjelmissakin huomioidaan yksilölliset tarpeet. Leikitkin on jo pitkään suunniteltu niin, että kukaan ei jää ulkopuolelle.”
Rädyn mukaan haastavimpia ovat tapaukset, joissa nuorella on sekä tarkkaavuus- että keskittymisongelmia ja esimerkiksi ahdistushäiriö. Ahdistushäiriö tuntuu yleistyneen etenkin tytöillä. Silloin leirillä oloon voi olla vaikeaa sitoutua.
”Nuorilla on nykyisin tosi kovat paineet siitä, saavatko he jotain suoritettua. Tärkeää on, että nuoret tietävät, että siitä voidaan puhua. Kun sitä ei tarvitse kätkeä, voi rauhassa opetella sitten muita asioita.”
Räty kertoo saaneensa nepsynuorten kanssa toimimiseen kaksi koulutusta. Viimeisin koulutus käsitteli nuoria, jotka ovat autismin kirjolla. Koulutuksessa kuultiin kokemusasiantuntijana autistisen lapsen äitiä.
”Häneltä sai tärkeää tietoa esimerkiksi siitä, mitkä asiat vaikuttavat autismin syntymiseen. Myös lääkityksestä puhuttiin.”
Tämäntyyppistä koulutusta voisi Rädyn mukaan olla enemmänkin.
Leiriohjelman kuvailu nettiin
Seurakunnissa pohditaan koko ajan, miten nepsynuoret voisi huomioida vielä paremmin.
Wirtanen ottaa esiin konkreettisen esimerkin. Amos Rex -taidemuseon nettisivuilla on selkeästi tietoa esimerkiksi siitä, miten lipunmyyjän voi tunnistaa ja mitä kaikkea vieraillessa tapahtuu. Näin museovierailu helpottuu huomattavasti.
Wirtasen mukaan seurakunnankin nettisivuilla voisi olla leiripaikoista vastaavia tietoja.
”Auttaisi, kun ihmiset näkisivät kuvistakin esimerkiksi, miten isot tilat ovat, millaiset opetus- ja majoitustilat ja vessat ovat ja pääseekö niihin esteettömästi. Samalla tavalla olisi hyvä kuvailla leiriohjelma.”
Erityistarpeiden lisääntyminen haaste myös partiolle
Partio järjestää paljon leirejä. Osallistumista auttamaan on luotu Helppo tulla -tunnus. Se auttaa tunnistamaan ja huomioimaan seikkoja, jotka voivat hankaloittaa yhdenvertaista osallistumista.
Tarkoitus on palvella sekä tapahtuman järjestäjän että osallistujan tarpeita.
”Usein tapahtumiin osallistuvat joutuvat näkemään vaivaa selvittäessään, voivatko he osallistua siihen. Tunnuksen avulla he näkevät, mitä tapahtumassa on huomioitu”, Suomen Partiolaisten yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden asiantuntija Petra Valkonen kertoo.
Tunnukseen sisältyy 16 kriteeriä, jotka liittyvät muun muassa ruokaan, liikkumiseen, hygieniaan ja aisteihin. Aistiyliherkille esimerkiksi tapahtuman desibelitaso voi olla oleellinen tieto.
”Ajatuksena ei ole, että kaikki kriteerit täyttyvät kaikissa tapahtumissa. Tapahtuman tekijät katsovat, mihin kriteereistä he voivat sitoutua.
Koulutusta tarjolla
Partioleirejä järjestetään osittain samoissa paikoissa kuin rippileirejäkin. Näin ollen ongelmatkin ovat samat. Esimerkiksi sataprosenttista esteettömyytä ei voida joka paikassa taata.
Partio on toteuttanut verkkoon puolen tunnin Moodle-koulutuksen kolmella kielellä Helppo tulla -tunnuksesta.
Yhdenvertaisuuden huomioimiseen tarjotaan muutakin koulutusta. Esimerkiksi neuromonimuotoisuutta tuetaan myös ryhmänjohtajille suunnatulla Kaikki mukaan -koulutuksella. Koulutuksessa tutustutaan haastaviin ryhmiin ja tilanteisiin ja saadaan vinkkejä niiden hoitamiseen.
”Jos lapsella on erityisen tuen tarve, muistutetaan, että kyse on haastavasta käytöksestä eikä haastavasta lapsesta”, Valkonen sanoo.
Esteellisyydestäkin tulee kertoa
Partiossa on todettu, että suurin haaste on yksilöllisten erityistarpeiden lisääntyminen. Tätä varten lippukunnat voivat ottaa käyttöön PartioKamun. PartioKamu on harrastuskaveri erityistukea tarvitsevalle. Hänen tehtävänään on helpottaa toimintaan osallistumista.
Lisäksi partiolla on käytössä Kolotutka. Se on tarkistuslista, jonka avulla selvietään kokoontumistilan esteettömyys. Se tarkoittaa, että lippukunnan verkkosivuilla selviää tapahtumasta, miten sinne saavutaan ja millaiset tilat ovat.
”Saavutettavuus on myös sitä, että viestitään jos tila ei ole saavutettava. Isoin este on se, jos sitä ei kerrota”, Valkonen muistuttaa.
Teksti: Tomi Kangasniemi
