Tag Archive for: Nuorisotyö

Vaikuttajaryhmät: Nuorten näkökulmat ovat mustaa valkoisella päättäjien kokouksissa

,
Kuvakaappaus Teljän seurakunnan Isoviikkis 2021-videolta https://youtu.be/T4gDx-4Yxrk?si=kPO63xVcssR78uFf

Teljän seurakunnassa Porissa on kokeiltu omanlaista toimintatapaa nuorten vaikuttajaryhmälle, toiminnan vaikuttavuudelle ja käytännön rakenteille. Kymmenen hengen nuorten vaikuttajaryhmä toimii seurakunnassa vaikuttavasti ja monipuolisesti tehden päätöksiä, joiden jälki tulee näkymään vielä pitkään.

Teljän seurakunnan seurakunta- ja nuorisopastori Janne Pelto-Piri ajattelee, että jokaisen seurakunnan on tärkeää toimia itselleen sopivalla tavalla.

”Teljässä oma tapa on löydetty ja haasteita ei ole pahemmin matkan varrella esiintynyt.”

Nuorten vaikuttajaryhmä antaa lausuntoja seurakuntaneuvostolle

Teljän seurakunnassa on eri-ikäisiä nuoria edustettuina vaikuttajaryhmässä, minkä lisäksi osana ryhmää pääsee toimimaan myös seurakuntaneuvoston valittu yhdyshenkilö. Yhdyshenkilö toimii välikätenä vaikuttajaryhmän ja seurakuntaneuvoston välissä.

Vaikuttajaryhmä kokoustaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Kokousten ajankohdat päätetään demokraattisesti äänestämällä yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, kertovat nuorten vaikuttajaryhmän varapuheenjohtaja Anni Malén ja nuorten vaikuttajaryhmän jäsen Tuukka Karjalainen.

”Meidän mallissamme vaikuttajaryhmän kokousmuistio lähetetään seurakuntaneuvoston kokousmateriaaleihin. Nuoret eivät ole itse paikalla neuvoston kokouksissa, mutta neuvosto on aktiivisesti pyytänyt nuorilta lausuntoja. Vaikuttajaryhmälausunnon kautta nuorten ääni tulee kuuluviin mustana valkoisella”, toteaa Janne Pelto-Piri.

Nuorten vaikuttajaryhmän päätökset raportoidaan työyhteisössä eteenpäin ja jalkautetaan osaksi seurakunnan toimintaa. Teljässä on järjestetty hyvän mielen leiri tukemaan mielenterveysongelmien selättämistä, rekrytoitu uutta nuorisotyöntekijää sekä pohdittu leirikeskuksiin liittyviä uudistuksia nuorten toimesta.

”Hienointa, mitä olen päässyt vaikuttajaryhmässä tekemään on, että olen päässyt antamaan seurakuntaneuvostolle omia ajatuksiani seurakuntamme leirikeskuksista ja niiden tulevaisuudesta”, pohdiskelee 17-vuotias Anni Malén.

”Uuden nuorisotyönohjaajan työhaastattelussa oli mukana pari nuorta vaikuttajaryhmästä. Pääsimme kertomaan omia näkökulmiamme ja ajatuksiamme valinnasta”, iloitsee 25-vuotias Tuukka Karjalainen.

Rippikoulupalautteet kokouksen asialistalla

Teljän seurakunnassa rippikoulujen palautteet käsitellään yhdessä nuorten vaikuttajaryhmän kanssa. Syksyn aluksi keskustellaan menneen kesän rippikouluista ja pohditaan yhdessä, mitä voidaan parantaa. Konkreettisia askeleita kehitetään vaikuttajaryhmäläisten ideoiden pohjalta.

Esimerkiksi apuohjaajien ja yövalvojien koulutuksia tullaan parantamaan ja seurakunnan omista nuorista koulutetaan virallisia ohjaajia, koska kausityöntekijöistä on pulaa. Nuorten vaikuttajaryhmä on päässyt miettimään koulutusten sisältöjä.

”Nuorten ideat on viety seurakuntaneuvoston kautta käytäntöön, ja ne ovat todellisuutta ensi kesän rippikoululeireillä”, summaa Pelto-Piri.

Nuorten mielestä palautteen käsitteleminen on ollut kiinnostavaa. On pohdittu leiriporukkaa, työyhteisöä, leiripaikkaa sekä leirin toimivuutta yleisesti.

”Negatiiviseen palautteeseen yritetään suhtautua rakentavasti. Yritämme muuttaa tilanteita niillä resursseilla, mitä meillä on käytössä”, sanoo Tuukka Karjalainen.

Seurakunta vahvasti nuorten puolella

Teljän seurakunnassa on opittu nuorten osallisuudesta ja sitä vaalivista rakenteista.

Nuorten muistiot menevät eteenpäin, kun työntekijä sihteröi kokouksia kirjoittaen nuorten näkemyksiä kattavasti ja tiivistäen muistioon seurakuntaneuvostolle. Luottamushenkilöt kiinnittävät hyvin huomiota nuorten ajatuksiin.

Pelto-Piri kertoo kuitenkin, että on hyvä muistaa seurakuntien Porin seurakuntayhtymänkin sisällä toimivan eri tavoin.

Hän on itse saanut työhönsä uusia näkökulmia myös Nuorten tulevaisuusseminaarista, joka järjestetään vuosittain foorumiksi nuorten vaikuttamisen ja osallisuuden edistämiseksi.

”Tapaamme muita vaikuttajaryhmiä, opitaan uutta ja vaihdellaan ideoita Porin sisäisesti. Teljässä myös kirkkoherra on kiinnostunut nuorten asioista, ja kiinnostus auttaa toiminnassa eteenpäin”, puntaroi Pelto-Piri.

Nuorena vaikuttajana on Porin Teljässä nuorten vastausten perusteella hyvä olla. Malén kertoo, että on mukava, että vaikuttajanuorten porukka on sellainen, jossa hän uskaltaa antaa mielipiteitään ja ilmaista ajatuksiaan vapaasti.

Karjalainen puolestaan ajattelee, että on hyvä asia, että saa ja pystyy olemaan mukana toiminnassa, jossa nuorten ääntä saadaan kuuluviin.

”Muuallakin Suomessa seurakunnissa olisi tärkeää, että nuoria otetaan rohkeasti mukaan. Heistä kasvaa
siten tulevaisuudessa hyviä seurakuntalaisia. Nuorison mielipiteillä pitäisi olla merkitys päätöksiä tehdessä. Nuorilla on paljon sellaisia mielipiteitä ja arvoja, jotka ovat jaettuja eri ikäisten ihmisten kanssa. Näkökulmat saattavat vain vaihtua, kun katsotaan maailmaa nuoren silmin”, kertoo Karjalainen.

”Haluan vielä lopuksi muistuttaa kaikkia aikuisia ottamaan nuorten ajatukset vakavasti. Osa yhteisistä asioista vaikuttaa nuoriin enemmän kuin muihin ikäryhmiin, joten on tärkeää, että nuoria kuullaan aidosti, toteaa Malén.

Teksti: Ilona Rantala

/by

Kuntien muuttotappiot ja nuorisokulttuurin muutokset näkyvät seurakunnan nuorisotyön maisemassa

,

Seurakuntaliitokset ovat tuoneet nuorisotyön kenttään omat muutoksensa, niin etuja kuin haasteita. Enemmän työn arkeen ovat kuitenkin vaikuttaneet pienempien alueiden muuttotappiot, nuorisokulttuurin muutokset ja yleinen uskonnollisuuden heikkeneminen.

Seurakuntien nuorisotyö porskuttaa edelleen vahvasti, mutta uusia keinojakin on haettava. Seuraavassa kokemuksia Etelä-Pohjanmaalta ja Kymenlaaksosta.

Seurakuntaliitokset tuovat yhteistyön mahdollisuuksia

Jurvan seurakunta liittyi Kurikan seurakuntaan kuntaliitoksen myötä runsaat 15 vuotta sitten. Kurikan seurakunnan nuorisotyönohjaajan Annaliisa Liinamaan mukaan nuorisotyön osalta muutosta on tullut eniten rippikoulutyöhön ja isostoimintaan.

”Koimme, että ne oli järkevää yhdistää koko seurakunnan yhteiseksi toiminnaksi. Myöhemmin tähän tuli mukaan myös Jalasjärven seurakunta uuden kuntaliitoksen myötä”, kertoo Liinamaa, joka toimi aiemmin Jurvan seurakunnan nuorisotyönohjaajana. Nykyäänkin hän toimii pääasiallisesti Jurvan kappeliseurakunnan alueella.

Liinamaa ja kumppanit kokivat, että muussa nuorisotyössä alueelliset ominaispiirteet oli tärkeää säilyttää sellaisenaan.

”Tähän vaikutti sekin, että kolmen entisen seurakunnan alueella on pitkät välimatkat, eikä alueiden välillä ole julkista liikennettä.”

Liinamaa toteaa, että seurakuntaliitosten myötä työalan tiimipalaverit ovat luontaisesti lisääntyneet – aiemmin hän oli seurakunnan ainoa nuorisotyönohjaaja. Nykyään hänen kalenterissaan on myös muita palavereja paljon aiempaa enemmän, esimerkiksi erilaisiin sidosryhmiin liittyen.

”Koulujen ja kaupungin nuorisotyön kanssa tehtävälle yhteistyölle tuntuu olevan entistä enemmän kysyntää. Tosin monesti ajatuksena on, että meidän halutaan olevan mukana kasvattajina sekä ohjelman- ja sisällöntuottajina, mutta kristillinen sanoma pitää unohtaa tai häivyttää. Tämän taustalla on huoltajien ”painostus” tai AVI:n pelko.”

Nuorten asenneilmastossa tuntuu muutosta

Liinamaa kertoo, että heillä osa seurakunnan perinteisestä nuorisotyöstä on hiipunut. Millään kolmella alueella ei ole enää esimerkiksi nuorteniltoja.

”Näin oli jo ennen korona-aikaa, ja koronan myötä toiminta hiipui lisää. Isostoiminnassa olemme pyrkineet rakentamaan kasvotusten tapahtuvaa yhteisöllisyyttä ja seurakuntayhteyttä, mutta haastavaa se on. Nuoret sanovat, etteivät ehdi osallistua koulutyöltä tai muilta harrastuksiltaan tai että ei vaan kiinnosta.”

Hän toteaa, että heidän alueellaan myös varhaisnuorten kerhoihin tulee vähemmän väkeä kuin runsaat kymmenen vuotta sitten. Osaltaan katoon vaikuttaa se, että muuttotappion myötä kaupungin väkiluku on pienentynyt.

”1990-luvulla Jurvan alueella rippikouluikäluokan koko oli noin 90 nuorta, nykyään noin 30 nuorta. Jos on toiveikas, niin kymmenen vuoden kuluttua tuo luku on ehkä 12 – jos lapsiperheet eivät ehdi muuttaa siihen mennessä pois pitäjästämme.”

Liinamaan mukaan tällä hetkellä seurakunnan nuorisotyön suurin haaste on yleisen asenneilmaston muutos. Kirkkoon ja kristilliseen sanomaan suhtaudutaan aiempaa nuivemmin.

”Vaikuttaa siltä, että kirkon järjestämä toiminta mielletään hyödyttömäksi lapsen tulevaisuuden kannalta. Ja toisaalta kastettujenkin lasten vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että valitkoon lapsi sitten aikuisena mihin uskonnolliseen yhteisöön haluaa kuulua”, Liinamaa sanoo.

”Tämä heijastuu siihen, että lasta ei enää aktiivisesti ohjata ja kannusteta osallistumaan seurakunnan kerhoihin, tapahtumiin tai leireille. Samaten rippikouluissa kristillinen sanasto ja kristilliset käsitteet pitää nykyään avata aivan eri tavalla kuin runsas kymmenen vuotta sitten.”

Liinamaan kokemuksen mukaan samaan aikaan joidenkin mielestä kirkon sanoma on liian ”kevyttä” tai se ei ole ”riittävän julistavaa”, ja jotkut välttelevät kirkkoa, koska sen sanoma on ”liian konservatiivista”, ”liian liberaalia” tai ”liian tunnustuksellista”.

”Näiden myötä meillä on jonkin verran liikehdintää luterilaisen kirkon ja vapaiden suuntien välillä, toisinaan ehkä nuortenkin kohdalla. Suurta tällainen liikehdintä ei meillä käsittääkseni ole.”

Liinamaa uskoo, että tulevaisuudessa seurakunnat joutuvat entistä enemmän perustelemaan merkitystään.

”Joudumme kertomaan, miksi ihmisten kannattaisi käydä kirkon järjestämissä tilaisuuksissa. On myös tärkeää pohtia, miten nykyinen kielteinen asenne kirkkoa kohtaan saataisiin muuttumaan. Käytännössähän kirkko voi antaa paljon hyvää ihmisille ja yhteisölle sekä luoda tulevaisuuden toivoa.”

1970-luvun ideoiden tilalle uusia toimintatapoja

Liinamaan mielestä kirkon kannattaisi käytännön syistä unohtaa 1970-luvun toimintaympäristö ja -kulttuuri ja sen aikaiset seurakunnalliset toimintatavat.

”Kannattaisi siirtyä rohkeasti uusiin toimintatapoihin, haikailematta entisiä aikoja. Ehkä tulevaisuuden nuorisotyössä on enemmän yksittäisiä tapahtumia, joihin on panostettu niin markkinoinnin, suunnittelun kuin talouden näkökulmasta. Eli toimintaa on harvemmin, mutta se toteutetaan laadukkaammin.”

Liinamaan mukaan seurakuntien on myös tärkeää pysähtyä riittävän usein pohtimaan, keitä toiminnalla tavoitetaan, ja miten säännöllisin väliajoin koko ikäluokka tavoitetaan.

”Mielestäni Polku-toimintamalli on tässä hyvä opas.”

Hän toteaa, että Kurikassa seurakunta tavoittaa kymmenvuotiaita hyvällä prosentilla erityisesti seurakunnan leirikeskuksessa pidettävässä leirikoulupäivässä ja Jurvan kappeliseurakunnassa järjestettävillä kymppisynttäreillä.

”Yläkouluissa seurakunnan nuorisotyönohjaajat ovat säännöllisesti mukana välkkätoiminnassa, joten olemme ainakin periaatteessa kaikkien yläkoululaisten tavoitettavissa. Lähes kaikilla peruskoulun kouluilla saamme pitää vielä aamunavauksiakin noin kerran kuukaudessa. Toisen asteen oppilaitoksessa Kurikan Kampuksella olemme mukana syyskauden ryhmäytyksessä ja välkkätoiminnan kautta talvikauden aikana.”

Kurikan seurakunnan nuorisotyöntekijät ovat aiempaa aktiivisemmin mukana eri somealustoilla. He tuottavat viikoittain materiaalia seurakunnan Instagram-tilille ja TikTok-ryhmään.

”Näiden tilien kautta tavoitamme seurakuntamme nuoria paljon enemmän kuin kasvokkain tapahtuvassa viikottaisessa toiminnassa. Tulevaisuudessa saatamme satsata entistä enemmän some-toiminnan kehittämiseen.”

Tutkimusten mukaan tällä hetkellä nuoret suomalaismiehet ovat aiempaa kiinnostuneempia uskosta ja hengellisestä toiminnasta.

”Ainakaan täällä maaseutukaupungissa ilmiö ei vielä näy poikien tai nuorten miesten kasvavana kiinnostuksena. Sitä odotellessa. Jospa heidän perässään tytötkin tulisivat takaisin.”

Nuoret osallistuvat joustavasti yli seurakuntarajojen

Elimäki on ollut osa Kouvolan seurakuntayhtymää vuodesta 2009, jolloin kuntaliitosten myötä viisi seurakuntaa ja yksi kappeliseurakunta muodostivat uuden yhtymän. Pieti Muhonen aloitti Elimäen seurakunnan nuorisotyönohjaajana vuonna 2021.

”Näin ollen minulla ei ole kokemusta siitä, miten tämä liitos vaikutti toimintaan. Omaan makuuni seurakuntayhtymä-mallin hyviin puoliin kuuluu ainakin se, että yhtymän muilta nuorisotyönohjaajilta saa henkisen tuen, mutta samalla työtä saa tehdä itsenäisesti ja omilla menetelmillä”, Muhonen toteaa.

”Toisaalta seurakuntayhtymään kuuluminen tarkoittaa sitä, että budjettia katsellaan kauempaa, ja rahat jaetaan seurakuntalaisten määrän mukaan ilman minimitasoa. Näin ollen meillä ei ole varaa järjestää kysynnän mukaista toimintaa.”

Muhosen mukaan hyötyä on ollut myös siitä, että seurakuntayhtymän yhteisten leirikeskusten kesän aikatauluja voi suunnitella yhdessä yhtymän rippikoulukoordinaatioryhmän kanssa, ja rippikouluilmoittautumiset voi toteuttaa yhdessä.

”Järjestämme myös yhteisiä reissuja esimerkiksi Maata Näkyvissä -festareille. Toiminnasta syntyviä kulujakin on tietysti kätevä jakaa.”

Muhonen kertoo, että isoset liikkuvat joustavasti seurakuntayhtymän sisällä osallistuen yhtymän eri seurakuntien leireille.

”Lähinnä mopo- ja lukioikäiset tuntevat muutenkin eri seurakuntien alueiden nuoria. Samalla eri seurakuntien toimintaan osallistumiselle voi olla matalampi kynnys.”

Muhosen mukaan joillekin nuorille oma lähialue ja siihen kuuluminen on erityisen tärkeää.

”Ja joskus yhtymän jaetulla leirikeskuksella joiltain kaupunkiseurakunnan leiriläisiltä voi kuulua kommentteja tyyliin ’lanta haisee’ tai ’juntti’. Toisaalta myös meidän omilta, maalaisseurakunnan nuorilta jää joskus isot yhteiset tapahtumat välistä, koska ’sinne tulee paljon vieraita ihmisiä, eikä kovin montaa omasta seurakunnasta’.”

Elimäen seurakunnan nuortenilloissa käy ripari-ikäisiä ja sitä vanhempia nuoria. Muhonen kertoo, että parhaimmillaan illoissa on reilu parikymmentä nuorta.

”Elimäellä pidettäviin nuorteniltoihin ei kuitenkaan jäädä koko illaksi, koska vanhemmat eivät hae nuokkarilta kotiin, ja nuoret eivät halua kulkea bussilla myöhemmin illalla. Asutuskeskuksessamme Korialla meillä taas ei ole seurakunnan omaa nuorisotilaa.”

”Isoskoulutuksen käy noin puolet rippikouluikäryhmästämme, tällä hetkellä siinä on mukana 23 nuorta. Seurakuntayhtymän yhteisiin tapahtumiin tulee meidänkin nuoriamme, erityisesti silloin, kun tapahtuma on suunnattu isoskoulutettaville, kerhonohjaajille tai riparilaisille.”

Asiakaslähtöiset toimintamenetelmät eli nuorilta kysyminen

Muhonen toteaa, että osa nuorista ei koe seurakuntaa omaksi kontekstikseen, ja joidenkin kodeissa ollaan seurakuntavastaisia. Tällöin nuori ei osallistu leireille, ja viikkotoiminnassa he suosivat kaupungin tai kunnan järjestämää toimintaa.

”Kyllä kaikki alueen nuoret minut kuitenkin tietävät. Meillä on vain yksi yläkoulu, ja siellä käydessä kaikki vastaantulijat kyllä tervehtivät.”

Hän muistuttaa, että heidänkin alueellaan toimintaympäristöön vaikuttaa nuorisokulttuurin yleismuutos.

”Tuota muutosta on mahdollista hallita asiakaslähtöisillä toimintamenetelmillä, eli kysymällä ’mitä te nuoret haluaisitte’. On oltava myös omaa motivaatiota työn kehittämiseen.”

Muhonen kehuu työajattoman työn etuja.

”Löydän tarvittaessa joka viikosta aikaa koululla päivystämiseen, ja nuorteniltoja sekä alakoululaisten kerhoja järjestämme viikoittain. Ovat resurssit tietysti samalla rajalliset, kun olen seurakunnan ainoa nuorisotyönohjaaja. Jatkossa on tarpeen miettiä työn painopisteitä: keskittyäkö eniten varhaisnuorten, ripari-ikäisten vai sitä vanhempien nuorten kohtaamiseen.”

Muhosen mukaan Elimäellä ollaan myös riippuvaisia siitä, miten Kouvolan kaupunki päättää soveltaa seurakuntien ja koulujen välisiä yhteistyösopimuksia.

”Jos Kouvolassa ei katsota tarpeelliseksi sallia nuorisotyönohjaajan läsnäoloa koulussa, se voi heijastua Elimäkeen, jossa minun läsnäoloni on toivottua. Niin nuorisobarometrin kuin paikallistuntemukseni mukaan hengelliselle nuorisotoiminnalle on täällä edelleen tarvetta. Yhteistyöverkostomme katsovat sekä seurakuntayhtymän että paikallisseurakunnan työn erittäin merkitykselliseksi avuksi.

Teksti: Juhana Unkuri

/by

Monikulttuuristuminen heijastuu seurakuntien kasvatustyöhön

2000-luvulla kasvanut maahanmuutto näkyy Suomessa myös toisen polven maahanmuuttajataustaisten määrän kasvuna. Kaikista lapsista joka viides syntyy jo perheeseen, jossa toisella tai molemmilla vanhemmilla on tausta muualla kuin Suomessa. Pääkaupunkiseudulla osuus on suurempi. Vantaalla kaikista 0-6-vuotiaista joka kolmas on vieraskielinen.

Koska Suomeen muuttavat ovat pääasiallisesti nuoria aikuisia ja aikuisia ja kantasuomalaisten osuus hedelmällisyysikäisistä puolestaan pienenee, tulevaisuudessa yhä useampi lapsista ja perheistä on vieraskielinen myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla ja yliopistokaupungeissa.

Kouluikäisten työn, nuorisotyön ja perheiden kanssa tehtävä työn konteksti on toisin sanoen jo perusteellisesti muuttunut ja muutos jatkuu edelleen. Se alkaa näyttäytyä myös siinä, miten seurakunnissa työtä suunnitellaan ja tehdään.

Arno Heinonen, Turun Mikaelin seurakunnan kasvatuksen tiimivastaava

”Maahanmuuttajatyötä tehdään Turussa ja seurakunnassamme kyllä jo aika paljonkin. Ja ihan kaikenlaisia ihmisiä kohdataan työn piirissä taustaan katsomatta. Nuorisotyön kokoavan toiminnan piiriin muslimitaustaisia nuoria ei kovin paljon tule. Mutta sellaisista perheistä, joissa on kristitty tausta ja toinen vanhempi maahanmuuttaja, on paljonkin nuoria mukana.”

Heinosen mukaan perinteisen kouluyhteistyön on koettu jonkin verran hankaloituneen, kun koulun puolella toimintaan on tehty tiukempia rajauksia, joilla varjellaan muslimitaustaisia sekä kirkkoon kuulumattomia lapsia ja nuoria – vaikka heidän vanhempansa eivät sellaista vaatisikaan.

Maahanmuutto on kuitenkin mahdollisuus eikä uhka.

”Ilman muuta seurakunnan kasvatus- ja nuorisotyön tulee olla tarkoitettua kaikille alueella asuville lapsille ja nuorille, ovat he sitten seurakunnan jäseniä tai eivät. Jokainen toivotetaan tervetulleeksi eikä ketään rajata ulkopuolelle.”

Mikaelin seurakunnan alueella asukasmäärä kasvaa rakentamisen ja muuttoliikkeen myötä muutenkin ja seurakunnan jäsenyys on säilynyt vahvana.

”Toisaalta seurakunnan alueella on myös kaupunginosa, jossa vieraskielisten osuus on suuri. Varmaankin tulee ajankohtaiseksi miettiä sitäkin, millaisia mahdollisuuksia se toiminnalle muodostaa.”

”Selvää on, että monikulttuurisuuden ja moninaisuuden kasvu ei täällä ole tyrehtymässä. Muista kulttuureista tulevien määrä kasvaa, ja jos nyt joka yhdentoista kadulla vastaantuleva on taustaltaan muualta, ennen pitkää se on joka viides. Se on hyvä asia. Väkeä tarvitaan tänne asumaan ja töihin.”

Siitä, millaisilla erilaisilla menetelmillä ja toiminnoilla tavoitettaisiin erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria, ei nuorisotyön piirissä erityisen paljon ole keskusteltu.

”Enemmän puhutaan jäsenmäärien muutoksesta kuin tästä kulttuurisesta muutoksesta.”

”Periaatteessa perinteiset nuorisotyön työotteet toimivat muuttuvassa maisemassakin edelleen – mutta niillä keinoilla ei tavoiteta kaikkia. Riparit ja isoskoulutukset pyörivät hyvin, mutta jättävät osan nuorista kohtaamisten ulkopuolelle. Kyllä uudenlaisiakin toimintatapoja pitää siksi miettiä. Ainakin avointen ovien toiminnassa on paljon mahdollisuuksia.”

Heidi Granström, Malmin seurakunnan nuorisotyöntekijä, erityisnuorisotyö

”Malmin seurakunnan alueella ulkomaalaistaustaisia asukkaita on enemmän kuin viidennes. Se näkyy monella tapaa siinä, miten työtä tehdään ja millaisia mahdollisuuksia sen myötä on avautunut.”

”Suoraan maahanmuuton ja monikulttuuristumisen vaikutukset näkyvät esimerkiksi kouluyhteistyön muuttumisessa. Perinteisestä toiminnasta päivänavauksineen on pitkälti luovuttu. Sen sijaan ollaan tiiviisti mukana esimerkiksi tunne- ja ryhmätyötaitojen opetuksen kautta.”

Samoin kouluyhteistyötä tapahtuu aika paljon myös kuraattorien ja kouluvalmentajien kanssa ja oppilaita tukevissa pienryhmissä työskennellessä.

Tällaisissa työskentelyissä ovat mukana ihan kaikki oppilaat, eikä seurakunnan työntekijän läsnäolo ole mikään ongelma.

Granströmin mielestä Malmilla ollaan jo niin totuttu monikulttuuriseen todellisuuteen, ettei sitä enää tarkastella minään muutoksena tai poikkeuksena. Se on ihan tavallinen juttu, arkea.

”Kun muutos on tapahtunut, se on normaali. Toki uuden edessä toimintatapoja täytyy sitten käydä läpi ja tarkistaa: kaikkia nuoria voidaan tavoittaa ja kohdata juuri esimerkiksi tunnetaitotuntien kautta. Koulukirkoilla tavoitetaan sitten rajatumpi joukko – vaikka sinnekin tulee kiinnostuksesta muitakin kuin ev.lut seurakuntiin kuuluvia.”

Monikulttuurinen todellisuus onkin joustava moneen suuntaan.

”Kun kehitellään näitä yhteistyöjuttuja koulujen, kirjaston ja nuorisotoimen kanssa, ei mennä Jeesus edellä. Ollaan seurakunnan väkeä, mutta ollaan sensitiivisiä. Se on olennaista. Ja on tosi hienoa huomata, että meitä sitten myös arvostetaan erittäin paljon yhteistyökumppanina”, Heidi Granström sanoo.

”Yksi erityisen helmi toimintamuoto luotiin kahden kirjaston kanssa, missä toteutetaan läksyapua. Paikalla on aina yksi kasvatuksen ja yksi kirjaston työntekijä. Tämä toimii erittäin hyvin monikulttuurisessa kontekstissa: tuottaa hyvää ihan kaikenlaisille lapsille.”

Seurakunnalle on tarjolla positiivinen rooli: olla mukana luomassa sellaista ympäristöä, jossa jokainen uskaltaa olla sellainen kuin on.

Granström kertoo olevansa itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, missä lapsena ja nuorena ei näkynyt juuri minkäänlaista moninaisuutta. Siksi DIAKiin opiskelemaan tullessa hänelle muodostui hyvin tärkeäksi kokemukseksi alkuvaiheen kurssi, jonka teemana oli juuri monikulttuurisuus ja moninaisuus ja niihin liittyvät kysymykset.

”Kurssi antoi hyvin eväitä moninaisuuden ja monikulttuurisuuden kohtaamiseen.”

Diakonian ja nuorisotyön päivillä on kanava rasismista, jonne Granström on ilmoittautunut oppimaan lisää. Aihepiiri on tärkeä, nuorilta saa kuulla aiheesta jatkuvasti karuja kertomuksia.

Nuorisotyön kentällä laajemmin ei ole Granströmin tietämän mukaan tapahtunut laajempaa ammatillista verkostoitumista monikulttuurisuuden tiimoilta. Asiat kohdataan sitä mukaa kun ne tulevat vastaan.

Monikulttuuristumisen liittyvät kokemusten koetaan ensimmäisinä suurissa kaupungeissa.

”Mutta vähitellen ne tulevat eteen yhä useammissa paikoissa ja muuttuvat koetuksi todellisuudeksi. Ehkä työntekijöitä ja työn kehittymistä ajatellen tärkeintä on sitten juuri se, että moninaisuus tulee itselle henkilökohtaisesti tutummaksi.”

Teksti: Jaakko Kaartinen

/by

Miten korona-aika muutti digitaalista nuorisotyötä?

Työntekijä tietokone sylissä sohvalla.

”Korona-aikana synnytettiin nuorisotyöhön digitaalisia toimintatapoja, joiden ajateltiin olevan se uusi normaali. Näin ei käynytkään, vaan työtavoissa on palattu monelta osin vanhaan. Jotain on kuitenkin jäänyt elämään.
Olisin itse toivonut että enemmänkin olisi jäänyt – silloin luotiin tosi hyviä kohtaavia käytänteitä”, Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Delila Myyry toteaa.

Myyry muistelee lämmöllä etenkin Discordissa toteutettuja iltakaakaohetkiä. Ne olivat tärkeitä matalan kynnyksen höpöttelytuokioita.

”Ne olivat välillä vähän podcast-tyyppistäkin eli väännettiin tikusta asiaa. Itse tykkäsin niistä, mutta työkavereiden mielestä saattoi olla ahdistavaa, kun piti itse vaan höpöttää”, hän naurahtaa.

Discord-yhteisö jäi Joensuussa lopulta toimimaan pysyvästi, mutta verkkopelien kautta.

Rippikoulussa palattiin vanhaan

Myyry kokee, että korona-aikana myös rippikoulussa oli nykyistä enemmän henkilökohtaisia kohtaamisia. Työntekijätkin pitivät niistä. Nyt rippikoulun osalta on palattu vanhaan.

”Nuoret kohdattiin heidän kotoaan käsin, ja siinä oli ihan oma tatsi ja tunnelmansa. Nyt kaikilla on pyrkimys vanhaan samanmuotoiseen rippikouluun”, Myyry harmittelee.

Miksi korona-ajasta ei jäänyt tuon enempää perintöä, on monen tekijän summa. Myyryn mukaan siihen vaikuttaa moduulityöaika, ja ylimääräiset oksat on ollut pakko karsia.

”Ajattelen, että heti koronan taittuessa nuorilta tuli palautetta, että nyt halutaan nähdä livenä. Oli varmaan ähky siitä, miten kaikki tapahtuu digisti. Aika paljon oli toimijoita tekemässä juttuja, eikä kaikkeen edes riittänyt nuoria”, Myyry miettii.

Youtube-kanava ja Instagram-livejä

Iisalmessa koronan perintönä jäi esimerkiksi aktiivinen toiminta Youtubessa.

Seurakunnan johtava nuorisotyöntekijä Jouni Vuorijärvi kertoo, että vuoden 2021 helmikuussa  nuorisotyöntekijät alkoivat tehdä alakouluikäisille suunnattua Pikku vinkki -ohjelmaa.

”Sitä tehtiin kerran kuukaudessa kaksi vuotta. Ohjelma oli livenä, ja sitä toimitti kaksi nuorta. Teknisen puolen toteuttivat studiossa editoija, kuvaaja ja äänimies.”

Pikku vinkki jatkuu edelleen ja synnytti myös Youtube-kanavan. Seurakunnassa toteutettiin myös 24 jaksoa joulukalenteria ja Instagram-livenä nuorten iltoja. Nekin ovat jääneet elämään.

”Se oli vapaaehtoisille mielekästä hommaa ja iso loikka meillekin. Kaikki laitteet, kuten kamerat ja editointilaitteet, hoidettiin itse”, Vuorijärvi kehuu.

Vuorijärven mukaan nykyisin seurakunnan kerhotoiminnassa on muuten palattu vanhaan. Sitä hän harmittelee, että kävijämäärät eivät ole palanneet korona-aikaa edeltäviin lukuihin. Kerhomääräkin on seurakunnassa 15 vuodessa puolittunut.

”Syytä emme tälle ilmiölle tiedä, mutta sen huomaa, että kävijöitä on vähemmän kuin koronaa edeltävänä aikana.”

Teams-vartti jäi elämään

”Kuopion Alavan seurakunnassa isoin korona-ajasta pysyväksi jäänyt muutos on tapahtunut rippikoulutyössä.
Aloimme järjestämään huoltajien hetkiä – eli Teams-vartin huoltajan kanssa”, Alavan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anton Berg kertoo.

Yksilölliset yhteydet tulivat tarpeeseen, sillä osa vanhemmista ei osallistunut infoihin. Varttien kautta saatiin selvitettyä esimerkiksi nuorten leirivalmiuksia.

Seurakunta toteutti lisäksi Alavan nuoret -kanavalla satunnaista striimausta nuorisotyöntekijän kanssa. Se on säilynyt mutta harvemmalla tahdilla. Nyt striimaus järjestetään kerran syksyllä ja kerran keväällä.

Tapahtumassa pelataan jotain nuorille tärkeää peliä ja jutellaan samalla niitä näitä. Siihen voivat osallistua kaikki halukkaat nuoret kotoa käsin.

Osan nuorista tavoittaa vain etänä

Bergin mukaan on huomattu, miten tärkeää on järjestää tapahtumia, jotka mahdollistavat osallistumisen etänä. Seurakunta on lisäksi toteuttanut muun muassa musiikkivideoita ja koostevideoita rippikoulusta. Nämä jatkuvat edelleen.

Mahdollisuuksia olisi moneen muuhunkin, mutta työtaakkaa ei haluta liikaa kuormata. Berg kokee, että enemmänkin voisi tehdä, mutta nyt on löydetty ainakin tasapaino.

”Mielestäni on panostettu sopivasti. Some on joka tapauksessa hyvä. Niitä nuoria, jotka seuraavat striimejä, ei olisi tavannut muuten kuin etänä.”

Hybridi tuli jäädäkseen

Entä millaiseksi muodostuu digitaalisen nuorisotyön tulevaisuus? Kuinka paljon kohdataan kasvokkain ja missä ympäristössä? Sitä ei tietenkään ole helppo ennustaa.

Anton Berg uskoo hybridimalliin. Kun jotain järjestetään, pitää aina miettiä, miten siihen voi osallistua etänä.
Etäosallisuus vahvistuu. Digitaalisuus mahdollistaa näkyvyyttä ja on oma työkalutyyppinsä.

Berg muistuttaa myös, että esimerkiksi striimaus helpottuu koko ajan tekniikan kehittyessä Nytkin siihen tarvitaan vain yksinkertainen kamera.

Myös Jouni Vuorijärvi uskoo, että kasvokkain kohtaaminen ja digitaalinen työ kulkevat rinnakkain. Molempia pitää kehittää samanarvoisina.

”Digitaalinen nuorisotyö tulee lisääntymään, ja myös päättäjien pitää ymmärtää, että se on oikeaa työtä. Verkossa kohtaamisia onneksi Kirkkohallitus jo tilastoikin.”

Haasteena on joka tapauksessa digitaalisessakin työssä se, miten nuoret löydetään ja saadaan sitoutettua.

”Tarvitaan myös ammattilaisia toteuttamaan sisältöjä, eikä kirkon sanoman pidä unohtua”, Vuorijärvi muistuttaa.

Tarvitaanko enemmän vuorovaikutuksellisuutta?

Delila Myyry toivoo, että digityön tärkeyteen herättäisiin. Nykyisin kun resurssit koko ajan pienenevät ja myös lasten ja nuorten määrä supistuu, digitaalisesta työstä karsitaan helposti ensin. Silloin häviää tietynlainen läsnäolo.

Myyryn mukaan nuorilta tulee nykyisin paljon viestejä Discordin kautta. He laittavat mieluummin yksityisviestiä kuin kysyvät asioita ryhmässä.

Onkin siis tärkeää, että nuorten kohtaamiseen on myös digitaalinen väylä.

”Läsnäolo palvelussa on tärkeää, ja sekin on digitaalisuutta, että jutellaan nuorten kanssa. Mutta pitäisikö olla vielä enemmän myös vuorovaikutuksellisuutta”, Myyry kysyy.

Höpöttelyhetkiä Discordiin

Tutkimusten mukaan nuoret pojat ovat Suomessa ohittaneet uskonnollisuudessa tytöt. Myyry kertoo miettineensä paljon sitä, miten siihen pitäisi vastata.

Hän ajattelee, että yksi tapa voisi olla Discordissa järjestetyt höpöttelyhetket. Niissä voisi jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Myyryn mukaan kysymys digitaalisen työn roolista on joka tapauksessa laaja. Pitääkö digitaalisuuden tieltä jättää pois jotain perusjuttua? Ja mitä nuoret lopulta kaipaavat ja tarvitsevat?

”Osa hakee hengellisyyttä, ja minäkin ajattelen, että me olemme hengellinen toimija. Voimme tuottaa hengellistä sisältöä ja toki myös keskustelua ja vuorovaikutusta.”

Myyry uskoo, että  tarvitaan maltillisemman luterilaisen kristillisyyden ymmärryksen ääntä, vaikka tuotettaisiinkin hyvääoloa ja yhdessäoloa. Resurssien suhteen ollaan kuitenkin usein puun ja kuoren välillä.

”Osa tästä on sitäkin, että pitäisi ottaa niskasta itseä kiinni. Sekin vaikuttaa, mikä innostaa milläkin hetkellä ja millaisia nuoria on kulloinkin mukana toiminnassa.”

Teksti: Tomi Kangasniemi

/by

Nuorisotyön tärkeyttä perustelemassa

Teksti, jossa lukee kolumni sinisellä taustalla

Nuorisotyön tärkeyden perustelu on usein vaikeaa. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tehdyn työn merkitystä on usein vaikea osoittaa, kun työ ei näennäisesti tuota ”mitään” – ei ainakaan rahaa tai tuotetta.

Nuorisotyön vaikutusta arvioidessa käytössä on kuitenkin monenlaisia mittareita: tutkimustuloksia, kokemustarinoita, kävijätilastoja ja kerättyä palautetta. Työmme tuloksia, laatua ja vaikuttavuutta onkin syytä pitää esillä, sillä usein ihmisillä ei ole juurikaan käsitystä siitä, mitä nuorisotyö nykypäivänä todellisuudessa pitää sisällään. Työn sisällön selittäminen tuntuu kuitenkin usein vaikealta – työalamme on varsin laaja ja kokonaisuuden tiivistäminen on haastavaa. Lisäksi nuorisotyö on muuttunut kuluneina vuosikymmeninä merkittävästi, minkä vuoksi alan ulkopuolisilla voi olla vanhentunut kuva nuorisotyön realiteeteista ja vaatimuksista.

Pääsin selittämään koko Suomessa tehtävän nuorisotyön ulottuvuutta vieraillessani työni puolesta Puolaan pieneen kylään auttamaan paikallista vapaaehtoista muodostamaan nuorisotyön mallia. Puolassa ei tuolloin ollut mitään nuorisotyöllistä historiaa, ammattia eikä heillä ole varsinaista sanaa nuorisotyöntekijälle. Kirjasto, joka oli voimakas yhteisöllinen toimija, oli järjestänyt pienen nurkkauksen nuorisolle, siinä kaikki.

Kuvaillessani työtäni ihmisille, joille nuorisotyö ei ollut itsestäänselvyys vaan huikea etuoikeus, olivat paikallisten reaktiot ja palaute pysäyttävää. Kuinka mahtavaa heidän mielestään oli, että meillä oli ammatti, joka huolehtii nuorista, järjestää heille vapaa-ajan toimintaa ja auttaa elämän käännekohdissa. Kuvailtuani vain perustyötäni, paikalliset arvelivat palkkaluokkani samoihin suuntiin lääkäreiden kanssa – heidän mielestään tein yhtä tärkeää työtä jutellessani nuorten kanssa, neuvoessani heitä koulu- ja työasioissa ja antaessani nuorten tulla ilmaiseksi pelaamaan kanssani tiloihimme. Suhtautumisen eroa korosti entisestään muutamaa viikkoa aiemmin kotipuolessa ohikulkijan kanssa käyty keskustelu siitä, kuinka työhöni ei tarvita edes koulutusta, sillä ”voihan kuka vaan pelailla nuorten kanssa pingistä ja lomailla leireillä”.

Matka auttoi tuolloin jälleen muistamaan, kuinka ammatillinen arkemme on itseasiassa työmuotona merkityksellistä, vaikuttavaa ja tärkeää. Suomessa olemmekin siihen ehkä rutinoituneet.

Monet saattavat nähdä nuorisotyön merkityksen vain harrastuksena tai ajanvietteenä nuorille, mutta todellisuudessa se on myös paljon enemmän. Nuorisotyön merkityksellisyyden perustelu on tärkeää, koska se auttaa ymmärtämään, miksi panostaminen nuorten hyvinvointiin ja kehitykseen on välttämätöntä yhteiskunnan kokonaisvaltaisen menestyksen ja hyvinvoinnin kannalta.

Teksti: Jenna Valtonen

/by

Hyvää työtä: osallisuutta ja vaikuttamista lapsille ja nuorille Tampereella ja Tuusulassa

Nuoria Messukylän seurakunnan jatkiksella

Tampereen Messukylän seurakunnassa järjestetään vuosittain jatkistapahtuma, joka kerää yhteen satoja nuoria. Tuusulan seurakunnassa toimii nykyään nuorten vaikuttajaryhmän lisäksi junnujen vaikuttajaryhmä.

Kokemukset molemmista ovat olleet erittäin hyviä. Kehittämällä on saatu luotua paikallinen onnistuminen.

Alakouluikäiset mukaan omaa toimintaa suunnittelemaan

Tuusulan seurakuntaan perustettiin nuorten vaikuttajaryhmä noin 12 vuotta sitten; tuohon aikaan niiden perustamiseen ei ollut vielä kirkkojärjestyksen mukaista velvoitetta.

”Vuosien mittaan kutsuimme satunnaisesti myös heitä nuorempia seurakuntalaisia tilaisuuksiin, joissa he saivat kertoa, millaisesta kerho- tai leiritoiminnasta he olisivat ensisijaisesti kiinnostuneita. Jossakin kohtaa aloimme pohtia, miksei heille voisi olla omia seurakunnallisia vaikuttajaryhmiä”, Tuusulan seurakunnan nuorisotyön työalavastaava Juha Pitkä kertoo.

Puolisentoista vuotta sitten Pitkä ja hänen kollegansa alkoivat tiedustella alakouluikäisiltä, kiinnostaisiko heitä lähteä mukaan ryhmään, jossa suunnitellaan ja kartoitetaan heidän ikäisilleen suunnattua toimintaa.

”Moni kiinnostui asiasta ja seuraavaksi olimme yhteydessä heidän vanhempiinsa. Heilläkin oli tähän hyvin positiivinen asenne. Vain yhden lapsen vanhemmat ottivat kielteisen kannan, koska lapsella oli jo valmiiksi paljon erilaisia harrastuksia; heidänkin mielestään tämä toimintamuoto oli itsessään hyvä.”

Tällä hetkellä Tuusulan seurakunnassa toimii junnujen vaikuttajaryhmä, jossa on kahdeksan jäsentä: 5 tyttöä ja kolme poikaa. Iältään he ovat 7–13 -vuotiaita.

Vuositasolla ryhmällä on ollut viisi–kuusi kokoontumista.

”Mitään pikapalavereja ne eivät ole olleet, vaan kokoontumiset ovat kestäneet kaksi–kolme tuntia. Yhteisen suunnittelun ja pohtimisen lisäksi niihin on sisältynyt pientä ruokailua ja jokin muu kiva juttu. Perusajatuksena on ollut, että ryhmän toiminta on hauskaa ja kiinnostavaa. Olemme halunneet satsata tähän myös työntekijäresursseja, palavereissa on tavannut olla kaksi–kolme työntekijää.”

Pitkä muistuttaa, että eri ikäisille lapsille järjestetään  seurakunnissa sekä yhteistä että omaa toimintaa.

”Esimerkiksi 1.–4. ja 5.–7. -luokkalaisille voi olla omat kerhot ja leirit. Tässä junnuryhmässä yksi ja sama porukka on ideoinut ohjelmaa kaikenikäisille.”

Seurakuntaan sopii monenikäisiä vastuunkantajia

Tuusulan junnuryhmän ideoima lastenleiri

Kuva: Jenniina Virtanen

Tähän mennessä junnujen vaikuttajaryhmä on suunnitellut muun muassa yhden yön leirin, joka järjestettiin seurakunnan leirikodissa.

”Siellä tavataan järjestää kesäisin leirejä, joilla yövytään teltoissa. Leirikodissamme on kivat sisätilat, mutta ei varsinaisia majoitustiloja. Junnut ideoivat tapahtuman, jossa leiriläiset nukkuivat yön salissa patjoilla. Ryhmä myös päätti, ettei leirillä tarvita erillistä emäntää, vaan he valmistivat leiriruuat itse, työntekijän tukemana.

Junnuryhmäläiset ovat olleet toteuttamassa leireillä myös tehtävärasteja.

”Palkkioita he eivät ole asiasta kysyttäessä halunneet. Olemme kuitenkin antaneet heille mahdollisuuden valita itselleen jonkin leirin tai retken, johon osallistumisesta ei ole peritty maksua. Pyrimme tietysti muutenkin pitämään maksut kohtuullisina.”

Ryhmä on suunnitellut itselleen myös oman junnujen vaikuttajaryhmä -t-paidan sekä virtuaalileimasimen, jolla erilaisiin esitteisiin ja mainoksiin on voitu laittaa leima siitä, että junnut ovat olleet mukana suunnittelussa.

”Tässä olemme saaneet apua myös seurakuntamme viestinnästä. Ja koen niin, että me aikuiset työntekijät emme vedä näitä ryhmiä, vaan olemme osa ryhmää”, Pitkä luonnehtii.

Toiminnan yhtenä perusajatuksena on ollut, että junnuryhmään kuuluminen voi innostaa lapsia toimimaan myöhemmin nuorten vaikuttajaryhmässä. Nyt ensimmäinen junnuryhmäläinen onkin jo siirtynyt nuorten ryhmään. Pitkä muistuttaa, että näistä nuorista voi tulla tulevaisuudessa seurakunnan luottamushenkilöitä.

”Vaikka nuori ei lähtisikään seurakuntavaaliehdokkaaksi, hänelle on voinut syntyä ajatus siitä, että seurakunnan toimintaan voi vaikuttaa. Mielipiteitään ja näkemyksiään voi kertoa, ja niitä kuullaan. Kaikentyyppiset seurakuntalaiset voivat olla miettimässä, suunnittelemassa ja halutessaan myös toteuttamassa seurakunnan toimintaa yhdessä työntekijöiden kanssa. Samalla seurakuntalaisille voi syntyä ajatus omistajuudesta”, Pitkä pohtii.

Intoa kannattaa tukea

Tuusulan seurakunnan junnujen vaikuttajaryhmä valitaan vuodeksi kerrallaan.

”Ajatuksena on, että mahdollisimman monella asiasta kiinnostuneella on mahdollisuus päästä tähän toimintaan mukaan. Tavoitteena on, että jatkossa lapsi voi ilmoittautua ryhmään itse, kunhan myös vanhemmilta on asiaan suostumus.”

Tuusula on pinta-alaltaan laaja alue. Monesti vanhemmat tuovat lapsensa junnuryhmän kokoontumisiin.

”Olemme järjestäneet vanhemmille omaa parkki-/kahvila -toimintaa. Samalla olemme voineet vähän jututtaa heitä, ja tiedustella, millainen perhetoiminta heitä voisi kiinnostaa.”

Pitkä kertoi Tuusulan junnujen vaikuttamistoiminnasta tämänvuotisilla Kirkon kasvatuksen päivillä pidetyssä kanavassa.

”Ainakin kolmessa seurakunnassa oli ollut vastaavanlaista toimintaa. Moni on ollut myös kiinnostunut toiminnastamme: minulta on kysytty, miten homma lähti liikkeelle ja tiedusteltu muitakin käytännön vinkkejä.”

”Kuten Kasvatuksen päivillä yhdessä pohdimme, mikään kilpailu tämä ei ole. Jokainen seurakunta voi suunnitella oman näköistään toimintaa, ja hyviä kokemuksia voi jakaa myös eteenpäin. Oleellista on varmasti se, ettei lasten ja nuorten intoa lannisteta, vaan heille annetaan riittävästi mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa.”

Jatkistapahtuma on riparifiilistelyä ja nuorisotyön sisäänheittotuote

Bändi soittaa jatkis-tapahtumassa Messukylässä Tampereella

Kuva: Sofia Lintusalo / Eetu helminen

Tampereen Messukylän seurakunnan jatkistapahtuma kerää vuosittain yhteen satoja nuoria. Viime vuonna, elokuun lopulla pidettyyn tapahtumaan osallistui nelisensataa nuorta.

”Kyseisen vuoden rippikoululaiset ja isoset voivat fiilistellä ja palata kesäisiin riparitunnelmiin perjantaista sunnuntaihin kestävässä tapahtumassa. Samalla se on sisäänheittotuote, joka voi innostaa nuoria lähtemään mukaan muuhunkin seurakunnalliseen toimintaan”, nuorisopappi Sofia Lintusalo kertoo.

Tapahtumapaikkana tapaa toimia Tampereen seurakuntayhtymän Aito-leirikeskus, joka sijaitsee

luonnonkauniissa ja rauhallisessa ympäristössä Aitolahdella Näsijärven rannalla, noin 25 kilometriä Tampereen keskustasta. Tapahtumaan on edestakainen yhteiskuljetus.

”Jatkis järjestetään pääosin ulkona jo senkin takia, että näin isolle porukalle on haastavaa löytää riittävän isoa sisätilaa. Iso ulkolava luo samalla festaritunnelmaa.”

Osa ohjelmasta on sisätiloissa.

Viikonlopun ohjelmassa on tavannut olla jonkin nimekkään gospelbändin keikka ja muuta musiikkia, ehtoollismessu, raamattuopetusta, runsaasti erilaisia kanavia – jotka ovat sisältäneet esimerkiksi urheilua, leipomista, hiljaisuuden joogaa, vohvelinpaistoa, kiipeilyä, melomista, pomppulinnaa ja painia sumopuvuissa – saunomista sekä muuta rentoa yhdessäoloa.

”Nuoret myös yöpyvät paikanpäällä. Leirikeskuksessa on 230 sänkypaikkaa, ja tilapäisesti sinne voi majoittua vähän useampikin, pelastussuunnitelmankin näkökulmasta. Lisäksi joitain kymmeniä nuoria tapaa yöpyä vapaaehtoisesti teltoissa”, Lintusalo kertoo.

Jatkiksella on vuosittain vaihtuva teema, jonka pohjalta tehdään myös tapahtumaviikonloppuna esitettävä tunnuslaulu. Viimevuotinen teema oli Samaa matkaa.

Talkoiden kautta kasvetaan vastuunkantoon

Jatkiksen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuu vuosittain kolmisenkymmentä seurakunnan viranhaltijaa  – nuorisotyönohjaajia, pappeja, diakoneja ja kirkkomuusikkoja  – sekä kolmisenkymmentä täysi-ikäistä vapaaehtoista.

Lintusalo korostaa nuorten talkoolaisten roolin tärkeyttä.

”Ilman heitä emme pystyisi järjestämään näin laajaa tapahtumaa. Vapaaehtoiset toimivat kanavien ohjelmavastaavina, järjestyksenvalvojina, roudareina ja vaikkapa ensiapuvastaavina. Tekemistä ja organisoimista on paljon, ja kaikille halukkaille löytyy jotain hommaa.”

Iältään vapaaehtoiset tapaavat olla 18–n.25 -vuotiaita.

”Vapaaehtoisia löytyy erityisesti puskaradion avulla. Suurin osa heistä on seurakuntamme aktiiveja. Heidän kauttaan mukaan on tullut myös nuoria aikuisia, jotka eivät ole olleet aiemmin juurikaan seurakunnan toiminnassa mukana.”

Lintusalon mukaan jatkistapahtuma kasvattaa osaltaan nuoria vastuunkantoon.

”Meillä on se ajatus, että nuori voi kasvaa vastuuseen vähä kerrallaan. Monilla seurakunnilla on 1–2-vuotinen isoskoulutus. Meidän seurakunnassamme on käytössä nelivuotinen koulutuspolku.”

Messukylässä jatkiksia ovat olleet toteuttamassa myös urheiluseurat ja järjestöt sekä muut paikalliset toimijat, kuten kaupungin nuorisotyö.

”Niillä on ollut esimerkiksi omia kanavia. Tästäkin yhteistyöstä on ollut suuri apu.”

Jatkiksien kautta osaksi suurempaa yhteisöä

Lintusalo kertoo, että jatkistapahtumalla on pitkät perinteet. Tampereen Aitolahden seurakunnassa niitä järjestettiin ainakin 1980-luvulta lähtien. Sittemmin Messukylän, Aitolahden ja Teiskon seurakunnat yhdistyivät  uudeksi Messukylän seurakunnaksi.

”Nykyään jatkiksilla on nuoria, joiden vanhemmat ovat osallistuneet samantyyppiseen tapahtumaan omassa nuoruudessaan.”

Lintusalon mukaan monelle nuorelle jatkis on odotettu, festarihenkinen tapahtuma.

”Jatkiksella voi kokea olevansa osa suurempaa yhteisöä. Ja olemme tehneet niin, että ilmoittautuminen on auki koko kesän. Näin nuori voi ilmoittautua jatkikselle vaikka heti riparin päätteeksi. Jos se aukeaisi vasta myöhemmin, monen fiilis saattaisi ehtiä laskea ja osallistuminen jäisi väliin.”

Tampere on luonnollisesti iso paikka, jossa nuoria, tekijöitä ja resursseja on keskimääräistä enemmän.

”Uskon, että monenkokoisissa seurakunnissa on mahdollisuus järjestää yksin tai yhteistyössä keskivertoa isompiakin tapahtumia, jos niille tuntuu olevan sosiaalista tilausta. Niin isommat kuin pienemmät porukat voivat ottaa vahvuutensa käyttöön ja saada paljon hyvää aikaan.”

Teksti: Juhana Unkuri

/by

Pyhäposse on seurakuntayhteisö varhaisnuorelle kotiovelle tuotuna

Kirjoitusvälineitä pöydällä

Jyväskylässä kirjepyhäkoulu on suosittu toimintatapa pienille lapsille. Siihen osallistuu yli 200 lasta. Kuitenkin on herätty haasteeseen – mitä tarjota yli 12-vuotiaille nuorille kirjepyhäkoulussa, koska tehtävät voivat tuntua liian helpoilta.

Muutama vuosi sitten Jyväskylässä nousi ajatus kirjepyhäkoulun jatko-osasta, Pyhäpossesta. Kun työntekijät kertoivat hiippakuntansa silloiselle piispalle, Simo Peuralle, mitä on suunnitteilla, Peura pyysi seurakuntaa konseptoimaan huolellisesti uuden toimintamallin. Pyhäposse on suunniteltu 12–16-vuotiaille nuorille tavaksi olla osa suuren seurakunnan yhteisöä kodista käsin.

Elävä kirjeyhteisö

Pyhäposse on siis Jyväskylän seurakunnan kirjepyhäkoulun jatko-osa. Toimintamalli on ollut käytössä muutaman vuoden, ja toimintaa kehitetään jatkuvasti vastaamaan varhaisnuorten ja nuorten tarpeisiin seurakuntayhteisöstä. Marika Pasanen, Outi Huhtajärvi ja Satu Harjula työskentelevät tiiminä Pyhäpossen taustalla.

Kirje saapuu nuorelle kerran kuukaudessa. Siihen sisältyy vaihtuvan teeman mukaisesti erilaisia aktiviteetteja ja toiminnallisia tehtäviä. Lisäksi jokaisessa kirjeessä on rukous ja raamatunkohta mukana. Kirje toimii myös kutsuna seurakunnan toimintaan ja madaltaa kynnystä esimerkiksi rippikouluun osallistumisessa. Osa kirjeyhteisöön kuuluvista nuorista on siirtynyt pienempien lasten kirjepyhäkoulusta ja osa on löytänyt Pyhäpossen uutena asiana.

“Tämä on pyhäkoulun jatko-osa. Jokaisessa kirjeessä kannustetaan lasta miettimään, mitä raamatunkohta ja kristinusko tarkoittaa omassa elämässä. Emme anna nuorille valmiita vastauksia, vaan kutsumme pohtimaan”, kertoo Satu Harjula.

Tehtävät koostuvat askartelusta, taiteen luomisesta, videoista, musiikista sekä pohdintatehtävistä. Sisällöllä yritetään tavoittaa nuorten elämälle merkityksellisiä teemoja. Kirjeissä on käsitelty Jeesuksen elämää, tunnetaitoja, unelmia, eläimiä sekä sosiaalista mediaa.

“Muutamia kertoja vuodessa järjestämme taidekilpailuja, joissa Padlet-alustalle voi lähettää taideteoksia, jotka päätyvät seuraavaan kirjeeseen sisällöiksi. Kilpailujen ajatuksena on vastavuoroisuus, eli se, että kirjeen saajat pääsevät itse osallistumaan kirjeen tekemiseen”, iloitsee Harjula.

Nuorten kasvamisen tukena

Kirjeitä pöydälläPyhäpossea arvioidaan jatkuvasti työntekijöiden toimesta. Lisäksi nuorilta ja vanhemmilta tulee palautetta yhteisöstä ja kirjesisällöistä. Koska kirjetoiminta tapahtuu 12–16-vuotiaiden kanssa, palautetta täytyy kerätä nuorten lisäksi myös huoltajilta. Harjula ja Huhtajärvi pohtivat, että nuorisotyössä palaute on haastavaa kerättävää. Kuitenkin nuorilta tulee positiivista palautetta etenkin kilpailujen palkinnoista, askarteluaktiviteeteista sekä siitä, että nuori saa omalla nimellä kotiin kirjeen. Se tuntuu nuorista ainutlaatuiselta ja ilahduttavalta.

Huoltajat puolestaan ovat Huhtajärvelle ja Harjulalle kertoneet, että on hyvä, että kirje sisältää raamatunkohtia. Raamatunkohdat yhdistettynä pohdiskelutehtäviin auttavat nuoria arjen ajatteluissa.

“Pyhäpossen vaikuttavuutta on haastavaa mitata esimerkiksi rippikouluikäisissä, koska konsepti on vasta muutaman vuoden ollut käytössä, eivätkä nämä nuoret ole vielä ehtineet rippikouluun, mutta oma toiveeni on, että Pyhäposse tukisi nuoren hyvää kasvua”, tuumailee Outi Huhtajärvi.

Mittareita tai säännöllisiä tarkastelupisteitä ei ole toimintaan rakennettu vielä, mutta joka kuukausi postituksen yhteydessä Huhtajärvi, Harjula ja Pasanen kokoontuvat yhteen ideoimaan ja kehittämään kirjettä.

“Pyhäpossen kirjetoiminta on ollut alusta asti nämä kuluneet kolme vuotta samankaltaista, mutta kehitämme sisältöjä jatkuvasti tiiminä”, puntaroi Huhtajärvi toimintamallin kehittämisestä.

Tämä kirje on arvokas keino saada ikäryhmä, joka jää helposti toiminnan katveeseen, osaksi seurakunnan yhteisöä. Pyhäposse vastaa myös tarpeeseen sellaisilla varhaisnuorilla, jotka eivät koe ryhmätoimintaa mielekkääksi tai jotka eivät syystä tai toisesta uskalla lähteä perinteiseen seurakunnan toimintaan mukaan.

Tervetuloa tekemään yhdessä!

Pyhäposse kirjepyhäkoulun jatko-osana on kerännyt positiivista palautetta ja saanut yli 65 nuorta tällä hetkellä olemaan osa seurakunnan yhteisöä kirjetoiminnan kautta. Jyväskylän seurakunnan työntekijät ovat luoneet kolmen hengen tiimillään vastuuvuorot keventämään sisältöjen suunnittelua.

Pyhäposse tarjoaa hyvällä suunnittelulla ja tiimityöllä kevyen uuden konseptin seurakuntiin palvelemaan varhaisnuoria, jotka ovat liian vanhoja lasten toimintaan ja liian nuoria rippikoulun jälkeiseen toimintaan. Pyhäposse-toimintamallin Huhtajärvi ja Harjula toivovat leviävän myös muihin seurakuntiin.

“Toivotaan että muutkin seurakunnat innostuvat kokeilemaan Pyhäpossea, koska tämä on hyväksi todettu nuorisotyön muoto. Tulevaisuudessa voisimme tehdä yhteistyötä muiden seurakuntien kanssa sisältöjen suhteen. Esimerkiksi olemme innoissamme videoiden kuvaamisesta ja muun materiaalin tekemisestä yhdessä muiden kanssa”, haaveilee Huhtajärvi.

Teksti: Ilona Rantala

/by

Nuorisoalan massiivisia säästöjä vastaan pitää työskennellä mittaamalla toiminnan vaikutuksia

,
Nuoria skeittaajia kaupungissa

”Massiiviset valtion budjettileikkaukset ovat kohdistumassa nuorisotyöhön. Samalla myös useiden kuntien ja esimerkiksi seurakuntienkin oma rahoitus nuorisotyöhön on heikkenemässä”, sanoo Suomen nuorisoalan kattojärjestön Allianssin palvelujohtaja Tuija Kautto.

”Tässä tilanteessa pitää nyt pystyä aiempaa paremmin perustelemaan, miksi nuorisotyö tarvitsee rahaa. Perusteleminen edellyttää avoimuutta sen suhteen, mitä tehdään ja mihin rahat menevät.”

Kaikkialle julkiseen talouteen ulottuu ajatus vaikutusten osoittamisesta ja tuottavuuden kasvattamisesta. Nuorisoalakaan ei pysty pyristelemään ajan henkeä vastaan.

”Nuorisotyön vaikutusten kattava mittaaminen ja arviointi on toki erityisen hankalaa, koska nuorisotyö ei ole yhteismitallista. Seurakunnilla, kunnilla ja järjestöillä on toiminnassa erilaiset raamit, samoin kuin erilaisilla työmuodoilla”, Kautto toteaa.

Suunta nuorisotyön vaikutusten mittaamisessa ja osoittamisessa on yhtä kaikki kohti yhteisten mittaristojen kehittämistä.

Kysytään nuorilta oikeita asioita työn vaikutuksista

Nuorisotyön vaikutukset kyllä tulevat näkyviin nopeasti, jos ne osataan jäljittää. Alan mittaroinnin oma haaste on, ettei vaikutuksiin kohdistuvaa tietoa nuorisotyössä vain oikein vielä osata kysyä.

”Ei se riitä, että kootaan tilastoihin pelkkiä käyntikertoja. Ei kerro vielä mitään, että järjestettiin kuusi leiriä tai pidettiin kymmenen tapahtumaa, joihin osallistui sata nuorta. Sen, mitä mitataan ja seurataan pitää olla merkityksellistä”, Kautto toteaa.

”Esimerkiksi yksinäisyys on iso ongelma. No – kysytäänpä sitten toimintaan osallistuneilta nuorilta, ovatko he löytäneet toiminnan kautta itselleen uusia ystäviä? Jos näin on tapahtunut, voidaan osoittaa, että tällaista tällä toiminnalla saatiin aikaan ja näin tärkeää toiminta tästä syytä on.”

Vaikutukset, joita tähän tapaan mittaroimalla voidaan paljastaa ja osoittaa ovat useimmiten muita kuin taloudellisia. Toisaalta nuorisotyön vaikutusketjut ovat pitkiä. Tutkimustiedon nojalla voi olla mahdollista arvioida, miten mittavia euromääräisiäkin vaikutuksia nuorten kokemuksista lopulta ilmenee.

”Vielä myöskään olla laisinkaan riittävästi hoksauduttu kysymään suoraan nuorilta arvioita järjestetyn toiminnan ja palvelujen onnistumisesta. Sen sijaan että kysytään, oliko kivaa, nuorilta pitää kysyä asioita, jotka ovat kytköksissä suoraan toiminnan tavoitteisiin. Onnistuttiinko niissä?” Kautto toteaa.

”Tällainen puolestaan vaatii oman työn altistamista nuorten arvioinnille, eikä se ehkä tunnu niin mukavalta. Mutta sitä kuitenkin kipeästi tarvittaisiin.”

Tulossa suurimmat leikkaukset lamavuosien jälkeen

Kautto toteaa tällä hetkellä olevan tiedossa, että Opetus- ja kulttuuriministeriön osuus valtionhallinnon leikkauksista on 125 miljoonaa euroa. Koko nuorisotyön osuus valtion budjetissa on vuonna 2024, ennen säästöjä, vajaat 74 miljoonaa, joten kokoluokaltaan leikkaukset tullevat olemaan sektorille todella merkittäviä. Vuosien 2024 ja 2025 valtion talousarvioissa nuorisoalan rahoitukseen kohdentuu jo miljoonien vähennyksiä, mutta vielä massiivisemmat leikkaukset uhkaavat vuosia 2026-2027. Jos suunnitellut leikkaukset toteutuvat, nuorisotyön valtionrahoituksesta katoaisi yli kymmenesosa.

Leikkauksien kohdistumisesta saadaan ehkä hieman tietoa jo tänä keväänä.

”Valtion budjetin rahasta on maksettu järjestöjen avustukset ja esimerkiksi etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan avustukset. Jos nämä leikataan, se näkyy kyllä kaikkialla maassa. Kunnissa nuorisotyön rahoitus tulee suurimmalta osaltaan kunnalta itseltään, mutta myös kunnat saavat valtionosuuksien lisäksi valtionavustuksia esimerkiksi etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan. Pienemmissä kunnissa valtionosuudet ovat merkittäviä ja jos ne jäävät pois, voi olla, että halua ylläpitää esimerkiksi etsivää nuorisotyötä aiemmalla tavalla ei olekaan”, Kautto sanoo.

Kaikki tämä tekee vaikutusten mittaamisesta ja osoittamisesta nuorisotyölle paljon entistä tärkeämpää.

Säästöissä ja leikkauksissa, joita hallitus on nyt tekemässä, ollaan suuremmissa mittaluokassa kuin sitten 1990-luvun laman jälkeen.

Lamavuosien leikkaukset olivat niin syviä, ettei lasten, nuorten ja perheiden tuen rahoituksessa ole sen koommin päästy edes samalle tasolle, ja niiden leikkausten vaikutuksista ja jäljistä kärsitään Suomessa edelleen. On syytä pelätä, että myös nyt suunniteltujen leikkausten jälkiä sairastetaan vielä vuosikymmenten jälkeen.

Tietoa tarvitaan työn perustelemiseen

Samaan aikaan leikkauslistojen kanssa on meneillään muutakin hankalaa kehitystä.

”Nuorten määrä on alueellisesti erittäin voimakkaasti eriytymässä. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään. Isoissa kunnissa on nuoria ja toimintaa enemmän, erilaiset mahdollisuudet ja eri todellisuus. Eriytyminen on väistämätöntä ja sen takia joudutaan nyt kyllä uudella tavalla miettimään sitä, mikä nuorisotyössä ja nuorten palveluissa on välttämätön minimi, jonka tulisi olla kaikkien nuorten saatavilla lähipalveluna.”

Nuorten mielenterveyden kriisikään ei ole häviämissä omia aikojaan, vaikka moni päättäjä niin varmasti toivoisi.

”Siinä pitää puuttua juurisyihin – emme voi tehdä pelkästään korjaavaa työtä. Nuorille täytyy vaikkapa mahdollistaa monenlaista omaehtoista toimintaa, joka tukee kiinnittymistä yhteiskuntaan. Erityisnuorisotyötä ja perusnuorisotyötä on nuorten hyvinvoinnin kysymysten äärellä turha asettaa vastakkain, mutta laikkaukset ovat lopulta valintoja ja kuntapoliitikot sekä kansanedustajat tekevät nämä päätökset.”

Oikea tieto voi auttaa säilyttämään kaikkein tärkeimmän työn silloin kun kaikkialta leikataan. Sitä tietoa työkentältä on syytä kerätä.

”Nuorisotyön olisi tarpeen esimerkiksi koota tietoa nuorten hyvinvoinnista ja tilanteista omalta paikkakunnalta ja viedä se päättäjille. Tällaista tiedolla vaikuttamista varotaan liikaa.”

Pahimmillaan arkailu johtaa siihen, että nuorilta kysyminen jää vain nuorisotyön piiriin.

Jos nuorisotyötä ei tietoisesti nosteta esiin ja kerrota, miksi se on tärkeää, se jää sivuun myös rahaa jaettaessa.”

”Yksi ongelma on ehkä siinä, että nuorisotyöhön hakeudutaan nuorten kanssa tehtävän työn takia, ei siksi, että päästäisiin vaikuttamaan ylätasoilla ja muuttamaan rakenteita. Nyt pitäisi vaikuttaa myös rakenteisiin.”

Niukkenevat resurssit pitää laittaa yhteen

Tulevaisuudessa nuorisotyötä on välttämätöntä tehdä enemmän alueellisen ja paikallisen yhteistyön kautta.

”On aika selvää, että kun kunnissa alkaa olla jäljellä viisi nuorta, omaa nuorisotyöntekijää ei voi olla. Maakuntien keskuskaupungit pärjäävät vielä, mutta monet muut joutuvat miettimään kaikkia mahdollisia yhteisiä ratkaisuja”, Kautto sanoo.

”Rakenteet kyllä mahdollistavatkin kaiken yhteistyön jo, mutta riittävää tahtoa siihen ei vielä löydy. Ja yhteistyökuvioissa keskitytään turhan usein kinaamaan siitä, kenen toimistossa istutaan, kenen logo missäkin – vielä tällä hetkellä toissijaiset asiat vaikuttavat siihen, millaisia yhteisiä toiminnan malleja päästään kehittämään.”

Yhteistyötä ei tarvita vain kuntien välillä, vaan lisäksi kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kesken.

”Pienemmissäkin kunnissa löytyy vielä 4H, partio, seurakunta ja kunta, joiden kautta voidaan synnyttää nuorisotyön vaikuttavuutta joukkovoimalla silloinkin, kun rahat ja resurssit ovat kullakin erikseen käymässä vähiin”, Kautto rohkaisee.

”Vielä ollaan liiaksi omissa poteroissa. Yli sektorirajojen tehtäviä asioita tarvitaan.”

Digitaalisilta palveluilta odotetaan paljon sote-alalla. Nuorisotyössäkin verkkotyöllä on yllin kyllin kasvun varaa.

”Verkossa ei ole kuntarajoja. Apua voi hakea ja saada kaikkialta. Ongelmana on kylläkin se, että paikallisesti päättäjät puolestaan haluaisivat kohdistaa omat resurssinsa vain oman alueen ihmisille.”

”Toisaalta, jos tehtäisiin vain valtakunnallista työtä, sekään ei toimi, koska linkki paikallisiin palveluihin tarvitaan myös verkossa – silloin kun niiden piriin täytyy nuoreta osata ohjata.”

Verkkotyössä tarvitaan siis sekä vahvaa valtakunnallista että paikallista tasoa – ja toisin kuin palvelukonsultit saattaisivat toivoa, verkkotyö on eri asia kuin koko nuorisotyö kasvokkaisine palveluineen.

Nuorten asiaa ei kannata jättää juhlapuheeksi

Allianssin palvelujohtaja Tuija Kautto”Nuoret ovat tulevaisuus” -mantroja hoetaan, mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa?

Paikallisessa päätöksenteossa kunnissa jää helposti huomaamatta se tosiasia, että nuorten asioiden ohittaminen on paikkakunnan elinvoimalle vaarallista”, Kautto sanoo.

”Nuorethan lopulta valitsevat, mitä kunnille tapahtuu: päätetäänkö sinne jäädä tai päätetäänkö omaan kotikuntaan palata opintojen jälkeen asumaan ja työskentelemään vai ei?”

”Meillä on Suomessa sellaisia kuntia, joissa resursseja nuorisotyön on hyvin ja niitä on kasvatettu. Mutta on toisenlaisiakin tarinoita.”

Nuorten sivuuttaminen tai nuorille vihamielinen päätöksenteko ei paranna kunnan vetovoimaa. Tässä mielessä nuorisotyö ja nuoriin satsaaminen kuuluu mitä suurimmassa määrin elinkeinopolitiikan ytimeen.

Nuortenpuolustuskurssille!

Ennen vaaleja Allianssi kysyi kaikilta puolueilta, saako nuorilta leikata. Perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki olivat samaa mieltä siitä, että nuoret tulee jättää leikkausten ulkopuolelle.

”Mutta kun hallitusta nyt katsotaan, nuoret eivät kyllä ole prioriteettina, päinvastoin. Leikkaukset, jotka jo on tehty, kohdistuvat tai vaikuttavat kipeimmin ennen kaikkea nuoriin ja lapsiin.”

”Nuorten hyvinvointi ja nuorisotyö ovat juhlapuheasiaa. Nämä ovat arvovalintoja. Tummien pilvien noustessa Allianssi on päättänyt virittää uudestaan käyntiin Nuortenpuolustuskurssin.

”Kun on kerran maanpuolustuskursseja, miksei olisi myös nuortenpuolustuskursseja? Tarvitaan oppeja, joita voi hyödyntää paikallisesti ja alueellisesti nuorten asioiden ja nuorisotyön puolustamisessa.”

Kaikilta nuorisotyöntekijöiltä Kautto toivoisi ensinnäkin koottua tietoa toiminnasta.

”Vaikka tilastot tuntuvat turhalta ja tympeiltä täyttää, niillä on tosi iso merkitys työn perustelemisessa ja sen tarpeellisuuden osoittamisessa.

”Ja lisäksi toivon, että työntekijät myös jaksavat pitää ääntä nuorisotyön puolesta, alueellisesti ja laajemminkin. Jokainen työntekijä.”

Teksti: Jaakko Kaartinen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

/by

Seurakunnan toiminnan onnistumisia mitataan parhaiten nuorten omien kokemusten avulla

Teksti nuorten kolumni vihreällä taustalla

Monessa seurakunnassa järjestetään monipuolisesti nuorille suunnattua toimintaa. Helposti tulee pohtineeksi, että millaista on hyvä kristillinen nuorisotyö ja miten sitä voisi mitata? Oman kokemukseni mukaan seurakunnan toiminnan vetovoima on yhteisöllisyys ja sen mukana tuleva osallisuuden kokemus. Jokaisella on mahdollisuus tulla seurakuntaan juuri sellaisena kuin on, koska kristillinen sanoma ottaa vastaan aivan jokaisen ihmisen.

Tästä syystä yksi merkittävimmistä mittareista onnistumisten osalta onkin seurakunnan toiminnasta saadut osallistumisen kokemukset. Ainutlaatuiset ja henkilökohtaiset kokemukset ovat myös hankalasti mitattavia asioita. Ne ovat kuitenkin erinomainen tapa saada konkreettisesti esille se, mikä onnistuu ja mikä ei.

Mielestäni seurakunnan nuorisotyön yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada nuori kokemaan, että hän on osa meidän kristittyjen joukkoamme. Hän on yksi meistä. Silloin voidaan myös sanoa osallisuuden kokemuksen syntyneen ja tavoitteemme joiltain osin täyttyneen. Kristittynä oleminen on kuitenkin polku, jota seurakunnilla on mahdollisuus tukea ihmisen eri elämänvaiheissa. Siksi tavoitteemme ei tule koskaan täysin täyttymään.

Nuoret ovat seurakuntansa nuorisotyön aitoja kokemusasiantuntijoita!

Laadukkaita kokemuksiakin on mahdollista mitata, riippuen toiminnan sisällöstä. Erilaisilla palautekyselyillä, kahden kesken käydyillä keskusteluilla ja toimintaan osallistuvien määrillä voidaan hyvin jo mitata sitä, kuinka laadukasta ja onnistunutta seurakunnan nuorisotyö on. Nämäkin ovat niin sanotusti perinteisempiä mittareita eri työalojen onnistumisten mittaamiseen. Peräänkuulutan myös ihmisten kohtaamisissa tapahtuvien keskusteluiden tärkeyttä. Silloin osallistumisen kokemuksia on mahdollista kuunnella ja saada sitä kautta tietoa erilaisista onnistumisista ja epäonnistumisista.

Yksi keskeisimpiä haasteita on myös katsoa kokonaiskuvaa. Kuinka mitata nuorten kokemuksia seurakunnan jäseninä, jos ainoa kokemus on seurakunnan rippileiri? Toisaalta voidaan esittää kysymys, että miksi seurakunta on tavoittanut nuoret vasta rippileirillä, eikä sitä aikaisemmin? Mielestäni on tärkeää joskus seurakunnan nuorisotyössä istua alas ja pohtia yhdessä, että miten alueen nuoret on tavoitettu ja millä tavoin he kokevat seurakunnan toiminnan. Sen avulla toimintaympäristöä voidaan paremmin analysoida ja mitata.

Seurakuntalaisten osallisuuden kokemuksia voidaan myös kuulla ja mitata monenlaisia kokemusasiantuntijaryhmiä perustamalla. Nyt heinäkuussa uuden kirkkolain- ja järjestyksen voimaantulon myötä seurakuntiin pitäisi perustaa nuorten vaikuttajaryhmiä.

Nuoret ovat itse erinomainen taho kertomaan seurakunnalle asioita, jotka voisivat toimia seurakunnan nuorisotyön mittareina. Hyödynnetään nuorten omaa osaamista, tietotaitoa ja kokemusta. He ovat oman seurakuntansa nuorisotyön laadun kokemusasiantuntijoita. Kysytään siis nuorilta itseltään!

Arttu Vuori

Nuori Aikuinen Vaikuttaa Kirkossa – NAVI:n varapuheenjohtaja
Messukylän seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja
Tampereen yhteisen kirkkovaltuuston- ja neuvoston jäsen

/by

Asiantuntijan mukaan nuorten ongelma eivät ole sotapelit vaan aikuisten asenteet

Näkymä pelistä Counter Strike.

Ammuskelupelit ovat etenkin lasten ja nuorten suosiossa. Ne ovat 10–19-vuotiailla viihdepelien ykkösenä. Ikäluokasta peräti 58 prosenttia kertoo pelaavansa niitä (Pelaajabarometri 2022).

Mutta onko ristiriitaista, että samalla kun Ukrainassa soditaan, nuoret pelaavat sotaa simuloivia pelejä? Lasten ja nuorten keskuksen digikehittäjä Toni Majola ei lähtisi näitä asioita yhdistämään.

”On absurdia verrata ihmisten tappamista esimerkiksi Counter-Striken (CS) pelaamiseen kavereiden kanssa. Olen itsekin aktiivireserviläinen, ja viivan vetäminen näiden asioiden välille ei tunnu realistiselta”, Majola näkee.

Televisioon liitettiin samanlaisia pelkoja kuin peleihin

Majolan mukaan tuntuu hieman uuvuttavalta puolustella sotapelien pelaamista vuodesta toiseen. Hän ottaa esimerkin shakista. Kukaan ei keskustele siitä, onko shakki raju peli, vaikka siinä hevoset syövät sotilaita.

”Kaikissa lajeissa on tietyt lainalaisuudet, kuten vaikka jääkiekossa. Se on tosi aggressiivinen ja väkivaltainen laji, mutta siinäkin väkivaltaisuudesta joutuu jäähylle. Peliin ei kuulu, että tarkoituksellisesti vahingoitetaan toisia.”

Digipelaamiseen liittyvät pelot ovatkin Majolan mukaan samanlaisia, joita aikanaan liitettiin esimerkiksi televisiossa esitettyyn väkivaltaan tai Arnold Schwarzeneggerin tähdittämiin toimintaelokuviin.

”Ne olivat ihan muut asiat, jotka rikkoivat vaikkapa meidän sukupolvea.”

Majolan mukaan on toki olemassa graafista väkivaltaa sisältäviä pelejä, joissa esimerkiksi kiduttaminen palkitaan. Ne ovat kuitenkin kielletty nuorilta, eikä alaikäisten kuuluisi niitä näin ollen pelatakaan.

Millaista viestiä sodasta ja konflikteista nuorille välitetään?

Tampereen yliopiston julkaiseman Pelaajabarometrin mukaan lasten ja nuorten suosituimmat pelit edustavat joka tapauksessa ammuskelua, seikkailua ja toimintaa. Pitäisikö esimerkiksi sotapeleille olla enemmän vaihtoehtoja? Sellaisia kuten This War of Mine, jossa pelaaja asettuukin siviilin rooliin ja yrittää selvitä sotaolosuhteissa.

”This War of Mine on yksi surullisimmista peleistä, mitä olen pelannut. Pelissä voi tehdä vain huonoja valintoja. Peli välittää viestin, että sodassa on vain häviäjiä”, Majola toteaa.

Majolan mukaan onkin epäselvää, onko tällainen viesti sitten nuorille se paras mahdollinen. Hän ottaa esimerkin viime itsenäisyyspäivän vietosta kotonaan. Hänen poikansa halusi katsoa isän kanssa uusimman Tuntemattoman sotilaan. Majola yritti varoitella, että luvassa on paljon pahaa ja ettei sarja ole kovin iloista katseltavaa.

Katsomisen jälkeen poika jäi ihmettelemään surullista loppukohtausta, jossa Rokka palaa rintamalta kotiin. Poika totesi, että olisi itse ainakin iloinen, jos isä tulisi sodasta kotiin.

”Aikuiset totta kai ymmärtävät, ettei sota loppunut siihen. Sarjan tunnelma on kuitenkin aika erilainen kuin monissa peleissä”, Majola miettii.

Monille ainoa saavutettava harrastus

Majolan mukaan syyllistämisen sijaan olisi tärkeää muuttaa aikuisten nihkeää suhtautumista digipelaamiseen.

”Aikuiset sanovat nuorille, että sinä vain pelaat. Niinpä nuoret kertovat usein, etteivät he harrasta mitään. Sitten kun jutellaan enemmän, käykin ilmi, että he pelaavat CS:ää. He eivät pidä sitä oikeana harrastuksena, koska aikuiset eivät pidä.”

Majolan mukaan viestin pitäisi olla toisenlainen. Pelaamisesta puhuttaessa voisi käsitellä, mitä peleistä voi oppia. Majolan mukaan esimerkiksi joukkupeleissä voi oppia erilaisia laji-, joukkue- ja vuorovaikutustaitoja

”Jokaisen pelaajan takana on yksi nuori, joka kokee sen kautta onnistumisia, tähtihetkiä, kannustusta ja kuulumista joukkueeseen.”

Digiharrastuksissa vuorovaikutustaidot vielä korostuvat, kun ei edes välttämättä tiedä kanssapelaajien olinpaikkaa. Pelaajasukupolvi onkin oppinut ikään kuin luonnostaan etätyöskentelyn tavat. Pelatessa he harjoittelevat myös tunnetaitoja, ja tätäkin tehdään Majolan mukaan nuorisotyön arvoilla.

”Tappiot kuuluvat urheiluun, ja on erittäin hyvä, että niitäkin voidaan käsitellä.”

Majola muistuttaa, että digipelit ovat monille nuorille ainoa saavutettava harrastus. Hän ottaa esimerkin autistisen lapsen huoltajalta tulleesta palautteesta. Digitaalinen joukkuepelaaminen on ensimmäinen laji, jota lapsi on pystynyt sitoutuneesti harrastamaan.

”Lapsi on kentillä aivan johtava pelaaja, ja tämä tarjoaa hänelle siihen sen mahdollisuuden.

Digipelaamisessa taidot ratkaisevat, ja se voi tarjota nuorille myös mahdollisuuden olla oma itsensä.”

Yhtä hyvä harrastus kuin maalaaminen

Nuoret käyttävät peleihin paljon aikaa: 10–19-vuotiaat pelaavat keskimäärin yli 16 tuntia viikossa. Majolan mukaan kirkossa tulisikin digipelaamisen nurjien puolien sijaan miettiä, millä tavoilla peliharrastuksessa ollaan mukana.

”Pelaaminen on ihan yhtä hyvä harrastus kuin maalaaminen ja trumpetin soittaminen. Jos lapsi hoitaa koulun ja hänellä on muitakin harrastuksia, on aika vähän syitä, miksei hän saisi käyttää loppuaikaa pelaamiseen.”

Majolan mukaan kirkon tulisi suhtautua digitaaliseen harrastamiseen kuten etsivään nuorisotyöhön: eli mennä sinne, missä nuoret ovat. Lasten ja nuorten keskus voisi olla tässä mukana, samoin seurakunnat omavastuuosuus-periaatteella.

”Toiminnan pitää olla uskottavaa ja laadukasta. Tässä olisin avarakatseinen myös yhteistyökumppanien suuntaan. Sitä laadukkaampaa toimintaa voidaan järjestää, mitä enemmän sitä tehdään isojen toimijoiden kanssa yhdessä.”

Tarvitaan lisää pelipaikkoja

Majolan haaveena on, että Suomeen saataisiin digipelaamiseen kansallinen nuorten kilpaliigamalli, jossa olisi eri tasoja. Sen ympärille voisi rakentaa myös erilaisia tukitoimintoja.

Peli-iltaan osallistuminen voisi toimia rippikoulukäyntinä jumalanpalveluksen vaihtoehtona.

Majola muistuttaa, että Suomessa on saatavilla paljon palveluja, jotka tarjoavat apua ongelmapelaamiseen. Myös erilaisiin urheiluharrastuksiin löytyy pienistäkin kunnista paljon paikkoja. Sen sijaan Suomesta puuttuvat paikat digipelaamisen harrastamiseen. Tässä kirkko voisi aktivoitua.

”Suomessa tällaisia pelipaikkoja on vain kourallinen, ja niihinkin on usein kovat taitotasovaatimukset.”

Majolan mukaan digipelaamisen tilannetta voi verrata parinkymmenen vuoden takaiseen skeittiharrastukseen. Nuoret skeittasivat esimerkiksi ostoskeskusten pihoilla, kun muitakaan paikkoja ei ollut. Nyt pienistäkin kunnista löytyy skeittiramppeja.

Teksti: Tomi Kangasniemi

Yli 40 prosenttia pelaa päivittäin

  • Eri ikäryhmistä alle 20-vuotiaat pelaavat eniten digitaalisia viihdepelejä.
  • 10–19-vuotiaista niitä pelaa päivittäin 42 prosenttia ikäryhmästä. Vähintään kerran viikossa pelaavia on 76 %.
  • Ikäryhmän suosituin digitaalisten viihdepelien lajityyppi on ammuskelupelit (58%). Seuraavina tulevat seikkailu- (53%) ja toimintapelit (48%).
  • Ikäryhmä käyttää digipelaamiseen aikaa keskimäärin 16,4 tuntia viikossa.
  • Nuorista 22% kertoo peleihin käytetyn ajan aiheuttaneen ongelmia.
    Lähde: Tampereen yliopiston Pelaajabarometri 2022

 

/by

Logossa lukee Lasten ja nuorten keskus.

Logossa lukee Suomen evlut kirkko.

Skip to content