Työn arvostus lisää luottamusta
Nuorisotyötä tulisi arvostaa muussakin kuin juhlapuheissa. Arvostava johtaminen lisäisi myös työtyytyväisyyttä.
Nuorisotyötä uhkaa työvoimapula. Kirkon tulisikin nyt miettiä, miten nuorisotyöntekijöistä saadaan pidettyä kiinni. Oleellista olisi kehittää työn arvostusta, joka puolestaan lisää luottamusta.
”Nuorisotyönohjaajat arvostavat kyllä omaa työtään. Työnkuva on hyvin monipuolinen, ohjaajat ovat innostuneita oppimaan uutta ja kouluttautumaan lisää. Sen sijaan ulkopuolelta tulevassa arvostuksessa osa kokee puutteita”, toteaa Hankasalmen seurakunnan kasvatustyöntekijä-lähetyssihteeri Tero Fleminch.
Fleminch tutki nuorisotyönohjaajien työn arvostusta vuonna 2020 julkaistussa opinnäytetyössään.
Ohjaajien asiantuntijuus käyttöön
Mutta mitä se työn arvostus sitten oikein on? Arvostus on esimerkiksi sitä, että työntekijä nähdään asiantuntijana ja hän voi luottaa kollegoihinsa ja esimiehiinsä. Samalla hän kokee, että myös häneen luotetaan.
Fleminchin tutkimus osoitti, että iällä on vaikutusta koettuun arvostukseen.
”Kaikista heikointa arvostuksen kokemus on 50-59-vuotiailla. Nuorimmassa ikäryhmässä se taas on suurinta.”
Työn arvostukseen liittyy myös arvostava johtaminen, joka näkyy esimerkiksi tunnustuksen antamisena, hyvinä johtajan ja henkilöstön välisinä suhteina sekä hyvinä työolosuhteina. Kun johtaminen on arvostavaa, se lisää kiinnostusta ja motivaatiota työhön. Tämä taas näkyy työtyytyväisyytenä ja halukkuutena jäädä työhön.
Fleminchin tutkimuksen mukaan tässä on kirkolla kehittämistä. Selvimpiä kehittämisen paikkoja on nuorisotyönohjaajien asiantuntijuuden käytössä, heidän mielipiteensä kuuntelemisessa, mielipiteisiin reagoimisessa ja ajan antamisessa työntekijöiden asioille.
Arvostava vuorovaikutus on ajan antamista
Kirkolta toivotaan myös, että reagointia nuorisotyön esiin nostamiin asioihin kehitetään. Kehittämiskohteet ovat lähes identtiset myös niiden nuorisotyöntekijöiden kohdalla, joilla ei ole kokemusta arvostuksen puuttumisesta.
Työntekijöiden mukaan johtamismenetelmien tulisi olla sellaisia, jotka lisäävät arvostuksen kokemista. Organisaation tulisi tukea kokemuksen ja tietämyksen karttumista sekä kannustaa työntekijää kehittymään urallaan.
”Luottamusta voidaan osoittaa käytännön teoilla, kuten vaikkapa antamalla tekoon nuorisotyön toimintasuunnitelman. Arvostava vuorovaikus on kiinnostuksen osoittamista ja ajan antamista.”
Fleminchin mukaan osa arvostuksen puutteen kokemuksesta voi liittyä erikoisosaamiseen. Jonkun vahvuus voi olla musiikki ja toisen sosiaalityö. Työntekijä voi pettyä, jos ei voi keskittyä omaan erikoisalaansa.
Fleminch on itsekin ollut erilaisissa tehtävissä. Nyt hänen työnkuvaansa kuuluvat kaikki ikäluokat vuoden ikäisistä senioriväkeen.
”Jos olisin orientoitunut työskentelemään alakoululaisten kanssa tai pitämään rippikoulua, voisi tulla ongelmaa siinä, miten kiinnostavaksi työni koen. Isommassa tiimissä voidaan sopia, kuka keskittyy mihinkin.”
Esimiehenä olleet kokevat enemmän arvostusta
Fleminchin tutkimuksessa näkyi myös, että koettu työn arvostus vähenee mitä etäämpänä ollaan johtotehtävistä.
”Jos on ollut itse esimiehenä, silloin arvostuksen kokeminen on selkeämpää.”
Pääasia nuorisotyönohjaajille tuntuu olevan, että osaaminen tunnustetaan ja sitä hyödynnetään työtä suunnitellessa ja kehittäessä. Koettu arvostus ilmenee myös vuorovaikutuksena ja haluna tehdä yhteistyötä.
Yhteistyöverkostot ovat nuorisotyössä tärkeitä, ja omassa työssä ja arjessa, koululla tai vaikkapa lasten festareilla on mahdollista saada hyvää, välitöntä palautetta.
Kiinnostus kehittämiseen pitää näkyä
Fleminchin tutkimuksen perusteella kirkolla on haasteita työn johtamisessa ja järjestämisessä. Alan koulutuksen vetovoima on jo kärsinyt.
”Ne, jotka hakeutuvat koulutukseen, eivät ole varmaankaan hoitaneet virkaa kirkossa. Kiinnostus työhön tulee muualta”, Fleminch muistuttaa.
Fleminchin mukaan nykypäivän kirkon nuorisotyönohjaaja on kehitysorientoitunut. Ohjaajalla pitää saada olla oma ääni, ja esimiehen on oltava kiinnostunut, miten työntekijä näkee toimintaympäristön ja miten hän haluaisi sitä kehittää.
”Ohjaaja varmasti miettii, mitä kirkon nuorisotyö voisi olla ja haluaa olla rakentamassa sitä resurssien ja ajan puitteissa. Esimiehen on oltava siitä kiinnostunut. Se vastaa arvostavan johtamisen näkökulman kysymykseen, eli ohjaaja kokee tekevänsä työtä, jolla on merkitys.”
Palkkaus tulisi saada kuntoon
Fleminchin mukaan nuorisotyö on vaativa ala johtamisjärjestelmän kannalta. Ohjausta pitää löytyä ja strategian oltava selvä.
Työ voi olla tasapainoilua asetettujen raamien ja työntekijän omien havaintojen ja kehittämisorientaation suhteen. Tasapainon löytäminen voi olla haastavaa.
Selvänä kehittämistarpeena nuorisotyönohjaajien vastauksista nousee johtamisjärjestelmän kehittäminen ja selkiyttäminen sekä uralla etenemisen tukeminen. Myös huoli nuorisotyön tulevaisuuden suhteen on luettavissa. Osa ohjaajista kokee, ettei heidän äänellään ole riittävää painoa asioiden valmistelussa. Vastuunjakoakin toivotaan enemmän.
Fleminchin mukaan on hyvä muistaa, että nuorisotyönohjaajat itse välittävät kuvaa omasta työstään. He ovat viestinviejiä tulevaisuuden nuorisotyöntekijöille.
”Työ on sellaista, että sitä pitää ajatella asiantuntijaroolista käsin. Pitää nähdä nykyistä, mennyttä ja tulevaa ammattitaidon näkökulmasta, kuten millaisia taitoja on tarpeen lisäkouluttaa.”
Fleminchin mukaan ala on melko lyhyessä ajassa kokenut isoja muutoksia. Hänen työuransa alkuvuosina pidettiin vielä tärkeänä, että kirkkoon saataisiin hyviä työntekijöitä. Sittemmin puhe on vaiennut, ja tilalle on tullut huolipuhe taloudesta. Kirkon nuorisotyö on ollut jo vuosien ajan säästöjen kourissa.
”Nuorisotyötä on helppo arvostaa juhlapuheissa, mutta palkkanauhassa ja resursseissa ja arjessa arvostus ei näy. Tyytymättömyys ei innosta pysymään hommissa. Esimerkiksi palkkakysymys on kirkon sektorilla yleinen haaste.”
Tomi Kangasniemi
