Nuorisoalan massiivisia säästöjä vastaan pitää työskennellä mittaamalla toiminnan vaikutuksia

”Massiiviset valtion budjettileikkaukset ovat kohdistumassa nuorisotyöhön. Samalla myös useiden kuntien ja esimerkiksi seurakuntienkin oma rahoitus nuorisotyöhön on heikkenemässä”, sanoo Suomen nuorisoalan kattojärjestön Allianssin palvelujohtaja Tuija Kautto.

”Tässä tilanteessa pitää nyt pystyä aiempaa paremmin perustelemaan, miksi nuorisotyö tarvitsee rahaa. Perusteleminen edellyttää avoimuutta sen suhteen, mitä tehdään ja mihin rahat menevät.”

Kaikkialle julkiseen talouteen ulottuu ajatus vaikutusten osoittamisesta ja tuottavuuden kasvattamisesta. Nuorisoalakaan ei pysty pyristelemään ajan henkeä vastaan.

”Nuorisotyön vaikutusten kattava mittaaminen ja arviointi on toki erityisen hankalaa, koska nuorisotyö ei ole yhteismitallista. Seurakunnilla, kunnilla ja järjestöillä on toiminnassa erilaiset raamit, samoin kuin erilaisilla työmuodoilla”, Kautto toteaa.

Suunta nuorisotyön vaikutusten mittaamisessa ja osoittamisessa on yhtä kaikki kohti yhteisten mittaristojen kehittämistä.

Kysytään nuorilta oikeita asioita työn vaikutuksista

Nuorisotyön vaikutukset kyllä tulevat näkyviin nopeasti, jos ne osataan jäljittää. Alan mittaroinnin oma haaste on, ettei vaikutuksiin kohdistuvaa tietoa nuorisotyössä vain oikein vielä osata kysyä.

”Ei se riitä, että kootaan tilastoihin pelkkiä käyntikertoja. Ei kerro vielä mitään, että järjestettiin kuusi leiriä tai pidettiin kymmenen tapahtumaa, joihin osallistui sata nuorta. Sen, mitä mitataan ja seurataan pitää olla merkityksellistä”, Kautto toteaa.

”Esimerkiksi yksinäisyys on iso ongelma. No – kysytäänpä sitten toimintaan osallistuneilta nuorilta, ovatko he löytäneet toiminnan kautta itselleen uusia ystäviä? Jos näin on tapahtunut, voidaan osoittaa, että tällaista tällä toiminnalla saatiin aikaan ja näin tärkeää toiminta tästä syytä on.”

Vaikutukset, joita tähän tapaan mittaroimalla voidaan paljastaa ja osoittaa ovat useimmiten muita kuin taloudellisia. Toisaalta nuorisotyön vaikutusketjut ovat pitkiä. Tutkimustiedon nojalla voi olla mahdollista arvioida, miten mittavia euromääräisiäkin vaikutuksia nuorten kokemuksista lopulta ilmenee.

”Vielä myöskään olla laisinkaan riittävästi hoksauduttu kysymään suoraan nuorilta arvioita järjestetyn toiminnan ja palvelujen onnistumisesta. Sen sijaan että kysytään, oliko kivaa, nuorilta pitää kysyä asioita, jotka ovat kytköksissä suoraan toiminnan tavoitteisiin. Onnistuttiinko niissä?” Kautto toteaa.

”Tällainen puolestaan vaatii oman työn altistamista nuorten arvioinnille, eikä se ehkä tunnu niin mukavalta. Mutta sitä kuitenkin kipeästi tarvittaisiin.”

Tulossa suurimmat leikkaukset lamavuosien jälkeen

Kautto toteaa tällä hetkellä olevan tiedossa, että Opetus- ja kulttuuriministeriön osuus valtionhallinnon leikkauksista on 125 miljoonaa euroa. Koko nuorisotyön osuus valtion budjetissa on vuonna 2024, ennen säästöjä, vajaat 74 miljoonaa, joten kokoluokaltaan leikkaukset tullevat olemaan sektorille todella merkittäviä. Vuosien 2024 ja 2025 valtion talousarvioissa nuorisoalan rahoitukseen kohdentuu jo miljoonien vähennyksiä, mutta vielä massiivisemmat leikkaukset uhkaavat vuosia 2026-2027. Jos suunnitellut leikkaukset toteutuvat, nuorisotyön valtionrahoituksesta katoaisi yli kymmenesosa.

Leikkauksien kohdistumisesta saadaan ehkä hieman tietoa jo tänä keväänä.

”Valtion budjetin rahasta on maksettu järjestöjen avustukset ja esimerkiksi etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan avustukset. Jos nämä leikataan, se näkyy kyllä kaikkialla maassa. Kunnissa nuorisotyön rahoitus tulee suurimmalta osaltaan kunnalta itseltään, mutta myös kunnat saavat valtionosuuksien lisäksi valtionavustuksia esimerkiksi etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan. Pienemmissä kunnissa valtionosuudet ovat merkittäviä ja jos ne jäävät pois, voi olla, että halua ylläpitää esimerkiksi etsivää nuorisotyötä aiemmalla tavalla ei olekaan”, Kautto sanoo.

Kaikki tämä tekee vaikutusten mittaamisesta ja osoittamisesta nuorisotyölle paljon entistä tärkeämpää.

Säästöissä ja leikkauksissa, joita hallitus on nyt tekemässä, ollaan suuremmissa mittaluokassa kuin sitten 1990-luvun laman jälkeen.

Lamavuosien leikkaukset olivat niin syviä, ettei lasten, nuorten ja perheiden tuen rahoituksessa ole sen koommin päästy edes samalle tasolle, ja niiden leikkausten vaikutuksista ja jäljistä kärsitään Suomessa edelleen. On syytä pelätä, että myös nyt suunniteltujen leikkausten jälkiä sairastetaan vielä vuosikymmenten jälkeen.

Tietoa tarvitaan työn perustelemiseen

Samaan aikaan leikkauslistojen kanssa on meneillään muutakin hankalaa kehitystä.

”Nuorten määrä on alueellisesti erittäin voimakkaasti eriytymässä. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään. Isoissa kunnissa on nuoria ja toimintaa enemmän, erilaiset mahdollisuudet ja eri todellisuus. Eriytyminen on väistämätöntä ja sen takia joudutaan nyt kyllä uudella tavalla miettimään sitä, mikä nuorisotyössä ja nuorten palveluissa on välttämätön minimi, jonka tulisi olla kaikkien nuorten saatavilla lähipalveluna.”

Nuorten mielenterveyden kriisikään ei ole häviämissä omia aikojaan, vaikka moni päättäjä niin varmasti toivoisi.

”Siinä pitää puuttua juurisyihin – emme voi tehdä pelkästään korjaavaa työtä. Nuorille täytyy vaikkapa mahdollistaa monenlaista omaehtoista toimintaa, joka tukee kiinnittymistä yhteiskuntaan. Erityisnuorisotyötä ja perusnuorisotyötä on nuorten hyvinvoinnin kysymysten äärellä turha asettaa vastakkain, mutta laikkaukset ovat lopulta valintoja ja kuntapoliitikot sekä kansanedustajat tekevät nämä päätökset.”

Oikea tieto voi auttaa säilyttämään kaikkein tärkeimmän työn silloin kun kaikkialta leikataan. Sitä tietoa työkentältä on syytä kerätä.

”Nuorisotyön olisi tarpeen esimerkiksi koota tietoa nuorten hyvinvoinnista ja tilanteista omalta paikkakunnalta ja viedä se päättäjille. Tällaista tiedolla vaikuttamista varotaan liikaa.”

Pahimmillaan arkailu johtaa siihen, että nuorilta kysyminen jää vain nuorisotyön piiriin.

Jos nuorisotyötä ei tietoisesti nosteta esiin ja kerrota, miksi se on tärkeää, se jää sivuun myös rahaa jaettaessa.”

”Yksi ongelma on ehkä siinä, että nuorisotyöhön hakeudutaan nuorten kanssa tehtävän työn takia, ei siksi, että päästäisiin vaikuttamaan ylätasoilla ja muuttamaan rakenteita. Nyt pitäisi vaikuttaa myös rakenteisiin.”

Niukkenevat resurssit pitää laittaa yhteen

Tulevaisuudessa nuorisotyötä on välttämätöntä tehdä enemmän alueellisen ja paikallisen yhteistyön kautta.

”On aika selvää, että kun kunnissa alkaa olla jäljellä viisi nuorta, omaa nuorisotyöntekijää ei voi olla. Maakuntien keskuskaupungit pärjäävät vielä, mutta monet muut joutuvat miettimään kaikkia mahdollisia yhteisiä ratkaisuja”, Kautto sanoo.

”Rakenteet kyllä mahdollistavatkin kaiken yhteistyön jo, mutta riittävää tahtoa siihen ei vielä löydy. Ja yhteistyökuvioissa keskitytään turhan usein kinaamaan siitä, kenen toimistossa istutaan, kenen logo missäkin – vielä tällä hetkellä toissijaiset asiat vaikuttavat siihen, millaisia yhteisiä toiminnan malleja päästään kehittämään.”

Yhteistyötä ei tarvita vain kuntien välillä, vaan lisäksi kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kesken.

”Pienemmissäkin kunnissa löytyy vielä 4H, partio, seurakunta ja kunta, joiden kautta voidaan synnyttää nuorisotyön vaikuttavuutta joukkovoimalla silloinkin, kun rahat ja resurssit ovat kullakin erikseen käymässä vähiin”, Kautto rohkaisee.

”Vielä ollaan liiaksi omissa poteroissa. Yli sektorirajojen tehtäviä asioita tarvitaan.”

Digitaalisilta palveluilta odotetaan paljon sote-alalla. Nuorisotyössäkin verkkotyöllä on yllin kyllin kasvun varaa.

”Verkossa ei ole kuntarajoja. Apua voi hakea ja saada kaikkialta. Ongelmana on kylläkin se, että paikallisesti päättäjät puolestaan haluaisivat kohdistaa omat resurssinsa vain oman alueen ihmisille.”

”Toisaalta, jos tehtäisiin vain valtakunnallista työtä, sekään ei toimi, koska linkki paikallisiin palveluihin tarvitaan myös verkossa – silloin kun niiden piriin täytyy nuoreta osata ohjata.”

Verkkotyössä tarvitaan siis sekä vahvaa valtakunnallista että paikallista tasoa – ja toisin kuin palvelukonsultit saattaisivat toivoa, verkkotyö on eri asia kuin koko nuorisotyö kasvokkaisine palveluineen.

Nuorten asiaa ei kannata jättää juhlapuheeksi

”Nuoret ovat tulevaisuus” -mantroja hoetaan, mutta mitä se sitten käytännössä tarkoittaa?

Paikallisessa päätöksenteossa kunnissa jää helposti huomaamatta se tosiasia, että nuorten asioiden ohittaminen on paikkakunnan elinvoimalle vaarallista”, Kautto sanoo.

”Nuorethan lopulta valitsevat, mitä kunnille tapahtuu: päätetäänkö sinne jäädä tai päätetäänkö omaan kotikuntaan palata opintojen jälkeen asumaan ja työskentelemään vai ei?”

”Meillä on Suomessa sellaisia kuntia, joissa resursseja nuorisotyön on hyvin ja niitä on kasvatettu. Mutta on toisenlaisiakin tarinoita.”

Nuorten sivuuttaminen tai nuorille vihamielinen päätöksenteko ei paranna kunnan vetovoimaa. Tässä mielessä nuorisotyö ja nuoriin satsaaminen kuuluu mitä suurimmassa määrin elinkeinopolitiikan ytimeen.

Nuortenpuolustuskurssille!

Ennen vaaleja Allianssi kysyi kaikilta puolueilta, saako nuorilta leikata. Perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki olivat samaa mieltä siitä, että nuoret tulee jättää leikkausten ulkopuolelle.

”Mutta kun hallitusta nyt katsotaan, nuoret eivät kyllä ole prioriteettina, päinvastoin. Leikkaukset, jotka jo on tehty, kohdistuvat tai vaikuttavat kipeimmin ennen kaikkea nuoriin ja lapsiin.”

”Nuorten hyvinvointi ja nuorisotyö ovat juhlapuheasiaa. Nämä ovat arvovalintoja. Tummien pilvien noustessa Allianssi on päättänyt virittää uudestaan käyntiin Nuortenpuolustuskurssin.

”Kun on kerran maanpuolustuskursseja, miksei olisi myös nuortenpuolustuskursseja? Tarvitaan oppeja, joita voi hyödyntää paikallisesti ja alueellisesti nuorten asioiden ja nuorisotyön puolustamisessa.”

Kaikilta nuorisotyöntekijöiltä Kautto toivoisi ensinnäkin koottua tietoa toiminnasta.

”Vaikka tilastot tuntuvat turhalta ja tympeiltä täyttää, niillä on tosi iso merkitys työn perustelemisessa ja sen tarpeellisuuden osoittamisessa.

”Ja lisäksi toivon, että työntekijät myös jaksavat pitää ääntä nuorisotyön puolesta, alueellisesti ja laajemminkin. Jokainen työntekijä.”

Teksti: Jaakko Kaartinen