Kirkon ala murroksessa
Vuonna 2023 korkeakoulujen yhteyshaussa eri koulutusohjelmiin valittiin Opetushallituksen mukaan 52 300 opiskelijaa.
Itse kuulun näistä siihen pariin hassuun prosenttiin, joka valitsi alan kirkolliselta tai teologiselta polulta. Tämä urakehitys ohjaa minua siis siihen vajaaseen 16 000 työntekijäjoukkoon, joka työskentelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, jonka keski-ikä on kirkon oman tiedon mukaan noin 50 vuotta. Työelämän ja parikymppisen opiskelijan välinen railo on siis melkoisen suuri, joka voi johtaa ajatukseen kaavoihinsa jämähtäneestä joukosta työtoverikentässä. Tällainen ajatusmalli on ehdottomasti rikottava, mikäli haluamme tulevaisuudessakin pitää kirkon henkilöstön ammattitaitoisena sekä ajankohtaisena.
Polttava kysymys koko kirkon vaikutuspiirissä on jo pitkään ollut se, kuinka ihmiset saadaan pysymään kirkon jäseninä ja kuinka heille voidaan tarjota tätä kannustavaa toimintaa. Ydinkysymyksinä on pohdittu myös muun muassa kirkon varsinaisten työntekijöiden roolia sekä tarpeellisuutta. Linjauksen päämäärä onkin kulkemassa pikkuhiljaa kohti seurakuntalaislähtöisempää toimintaa, jossa työntekijän rooli on toimia sen mahdollistajana seurakunnan resurssien avulla.
“Tätä ajatusta on alettu edistämään pikkuhiljaa varsinkin seurakunnissa”. Tällaisen vastauksen voisi kuulla, kun kysyttäisiin joltakin kokeneelta paikallisseurakunnan työntekijältä kysyttäessä linjauksen toteutuvuudesta. Totuus “pikku hiljaasta” voi kuitenkin poiketa tästä melkoisen paljon, varsinkin nuorten keskuudessa.
Nuoret tekevät kirkon piirissä valtavan paljon vapaaehtoistyötä. Isosuus on yksi eniten työtä vaativa, liki palkkioton, vapaaehtoinen työtehtävä seurakuntien perinteisten tehtävien täyttämisessä. Myös kerhojen ohjaaminen, erilaisiin tapahtumiin osallistuminen sekä äänenkäyttö kirkollisessa vaikuttamisessa ovat uskomattoman tärkeitä toimintoja koko kirkon pystyssä pysymisessä. Innostus ja kiinnostus käyttää aikaa ja työskennellä kirkon hyväksi näyttäytyy nuorten toiminnassa siis hyvin selkeästi. Tällaisten toimintojen päättäväinen tukeminen ja työntekijöiden lämmin apu on voimakkain keino purkaa asenteita kaavoihin kangistumisesta.
Tulevat kollegat rakkaat, älkää peljätkö, emme me nuoret teitä aio syrjäyttää tai tuhota teidän tekemäänne äärettömän tärkeää työtä. Tarvitsemme teiltä teidän kokemustanne, apuanne, lupaa haastaa aatteita, avoimuutta muutokseen sekä tilaa omalle ajattelulle. Te olette ainoita ihmisiä, joilta elämän myllerryksessä voimme saada ohjausta ja tukea lähteä etsimään omaa itseä kirkon alalta. Teillä on suurin taito ja tieto siitä, miten tätä työtä tehdään. Sitä ei voi oppia oppikirjasta, sen voi sisäistää vain kokemuksella.
Keskustellaan, kohdataan ja tutustutaan, sen kautta voimme löytää kirkkoon uuden yhtä ammattitaitoita väkeä, kuten nykyisin. Ja nuoret, uskaltakaa myös pyytää ja vastaanottaa tietoa ja pitää ovi avoinna myös kirkon työlle. Meitä tarvitaan entistä enemmän ja vain yhteistyössä kaikkien kanssa voidaan kirkko pitää myös tulevaisuudessa armon ja yhteyden lämpimänä kehtona.
Rasmus Teperi