Seurakuntavaalit tulevat, entä nuoret?

Tiedon puute, elämäntilanteen muutokset ja vaalilistojen ympäripyöreys ovat nuorten vaikuttajien mielestä suurimmat vaaliaktiivisuuden suurimmat esteet.

Vaikka kirkko on antanut nuorille äänen, sitä on käytetty vain vähän. Alle 18-vuotiaiden äänestysprosentti oli viime vaaleissa matalampi kuin missään aiemmissa vaaleissa, alle seitsemän prosenttia. Vähäistä kiinnostusta äänestämiseen on selitetty muun muassa sillä, että alle 30-vuotiaita ehdokkaita oli tarjolla hyvin vähän. Sekin oli laskenut aiemmasta.

“Tietämättömyys on yksi iso tekijä”, uskoo kirkon nuori vaikuttaja Katariina Letti, 24.

“Ei seurakunnan toiminnassakaan aina tiedetä kovin hyvin, mitä luottarit tekevät. Kyllähän se voi nuorelle kuulostaa helposti aika tylsältä, että lähdepä mukaan puhumaan keski-ikäisten kanssa budjetista. Itse olen myynyt asiaa kertomalla, että kokouksissa on mielenkiintoisiakin aiheita.”

Letti toimii seurakuntansa nuorten vaikuttajaryhmässä ja oli viime vuonna Nuorten tulevaisuusseminaarin suunnittelu- ja toteutustiimin puheenjohtajana.

Toinen asia, joka hänen mukaansa estää nuoria kokemasta vaaleja omakseen on ajatus neljän vuoden sitoutumisesta elämänvaiheessa, jossa mikään ei ole varmaa ja kaikki muuttuu. Muutto paikkakunnalta voi tuntua äänestäjien pettämiseltä.

”Nuoret ja nuoret aikuiset elävät vaihetta, jossa neljäksi vuodeksi sitoutuminen voi tuntua vaikealta. Se on heiluttanut myös omaa päätöstäni välillä. Nuoret miettivät, asunko tällä paikkakunnalla neljä seuraavaa vuotta, riittääkö aikani? Elämäntilanne voi muuttua. Jos pääsen läpi, haluan sitoutua, mutta kun ei voi tietää. Entä ne ihmiset, jotka äänestävät minua, heille joudun sanomaan, että heippa, jos lähdenkin vaikkapa muualle töihin tai opiskelemaan”, hän kuvaa nuorten aikuisten tunnelmia.

Ympäripyöreät vaalilistat vaikuttavat samanlaisilta, vaikka ajavat eri asioita

Letti on tällä hetkellä kallistunut siihen, että lähtee kuitenkin ehdolle, nykyisellä asuinpaikkakunnallaan Kirkkonummella. Ja se tarkoittaa vaalilistan valitsemista tai perustamista. Kaikille sekään ei ole helppoa, sillä ainakaan listojen nimet eivät juuri valitsemista helpota.

“Seurakunnassani on todennäköisesti tulossa kaksi listaa. Olisihan se hienoa, jos niitä olisi useampi, nyt on aika polarisoitunut tilanne, kun listoja on kaksi. Joskus mukana on ollut myös nuorten lista. Itselleni kahdesta listasta on helppo valita, mutta yleisesti listan valinta voi olla todella vaikeaa, koska nimet ovat ympäripyöreitä ja kaikki listat voivat vaikuttaa ihan samanlaisilta, vaikka ajavat kuitenkin eri asioita. Kummallakaan listalla ei tällä hetkellä ole nuoria ja molemmista minua on kysytty mukaan.”

Lettiä ei innosta kahtiajako konservatiiveihin ja liberaaleihin. Hän haluaisi välttää mielellään näitä sanoja. “En osaa sanoa miksi, mutta jako tuntuu ärsyttävältä. Ehkä sanat lokeroivat liikaa, tai yksinkertaistavat asioita. Kaipaisin uusia sanoja niiden tilalle”, hän pohtii.

Nuoret voivat opettaa aikuisia hyvän ilmapiirin luomisessa

Letin oma aikomus on ajaa paitsi nuorten vaikutusmahdollisuuksia, edistää turvallisuutta ja tasa-arvoa kirkossa. Se tarkoittaisi hänen mukaansa muun muassa turvallisempaa keskusteluilmapiiriä neuvoston kesken.

“Neuvostossa voi olla aika kireää sananvaihtoa, eikä siellä aina muisteta turvallisempaa tilaa. Kirkon tulevaisuuden kannalta pitäisi muistaa, että se valo, jossa kirkko julkisesti on, ei ole kovin hyvä mediassa. Haluaisin vaikuttaa tähän.”

Letti pitää hyvänä luottamushenkilökummi-käytäntöä, jossa seurakunnan luottamushenkilöinä toimivat luovat suhteita nuoriin vaikuttajiin. Seurakunnan kokouksiin tottunut voi myös vaikuttua päästessään seuraamaan nuorten keskinäisiä kokouksia, joissa Letin mukaan ristiriitatilanteita osataan käsitellä.

“Tulevaisuusseminaarissa eräs luottamushenkilökummi sanoi minulle, että onpa ihana fiilis, kun puheenvuoroista kuulee, että on erilaisia näkemyksiä, nuoret ottavat toisensa huomioon, ja vaikka kaikki eivät voi samastua toistensa näkemyksiin, ne voi kuitenkin ottaa vastaan ja kuunnella”, Letti kertoo.

“Nuorten kesken on tietenkin isojakin näkemyseroja, seminaariin osallistuu 300 nuorta kaikkialta maasta. Silti fiilis on se, että kaikki ollaan semmalaisia ja olemme yksi porukka. Kenelle tahansa voi jutella ja kaikki ollaan tekemässä semmaa yhdessä. Painotamme toiminnassa myös paljon turvallisemman tilan periaatteita. Jos miettii vaikka somea, suurimman osan inhottavista kommenteista, joita siellä voi saada, laukovat ihan aikuiset nuorille. Siinä on joku sukupolviero.”

Letti haluaisi heittää nuorten aktivoimisen pallon seurakunnan nuorisotyöhön.

“Ei palloa voi vain nuorten vastuulle antaa. Nuorisotyönohjaaja on ihminen, joka tuntee nuoret ja tietää, keitä kannattaisi rohkaista asettumaan ehdolle. Henkilökohtaisella kutsulla on suuri merkitys. He saavat työssään pitää vaaleja esillä ja kutsua nuoria. Voisiko sanoa vaikka, että tänään nuortenillan ohjelmassa on yhteinen lähtö porukalla äänestämään?”, hän ehdottaa.

Toinen käytännön idea olisi hänen mielestään se, että äänestäminen olisi mahdollista siellä, missä nuoret liikkuvat, eli kouluilla ja kauppakeskuksissa.

Ole selkääntaputtaja!

Myös Kristian Lindström, 19, aikoo asettua opiskelupaikkakunnallaan Oulussa ehdolle. Hän sai kipinän seurakunnan toimintaan alun perin Lohjan kaupungin ja seurakunnan yhteisestä nuorison lauta-, pöytä- ja roolipelitila Hitpointista. Hän ei kuulu niihin nuoriin, joita tarvitsee kovasti houkutella viihtymään kokouksissa.

“Olen aina ollut paljon poliittisessa toiminnassa mukana ja halunnut olla vaikuttamassa”, hän sanoo.

Lindström pitää päätöksenteosta, kokouksista, niiden valmistelusta ja on kuulunut erilaisiin poliittisiin ja kirkon elimiin koulun oppilaskunnasta lähtien.

“Tykkään byrokratiasta ja siitä, kun nuija kolahtaa ja miten se kaikki orkestroidaan, että se pääsee lopulta kolahtamaan”, hän kuvailee.

“Vaalilistan valinnassa minulle painaa yleinen arvomaailma ja listan koko. Lähtökohtaisesti kannatan sellaista arvomaailmaa, että kirkko kuuluu kaikille ja sen tulee olla elinvoimainen ja kaikilla kristityillä tulee olla mahdollisuus olla siinä mukana”, Kristian sanoo.

Jos hän pääsee vaaleissa läpi, hän aikoo edistää ainakin saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta.

“Saavutettavuusongelmia voi olla, joihin pitää puuttua. Lisäksi aion edistää suhtautumista samaa sukupuolta oleviin pareihin ja transihmisiin. Kun puhutaan ihmisoikeuksista, kirkossa on erittäin vahvoja näkemyseroja”, hän sanoo.

Kirkko pitää tehdä näkyväksi nuorille ihmisille

Kristian Lindström on vaikuttamiseen tottunut ja vaikuttamisesta kiinnostunut, mutta seurakuntavaaleissa äänestäminen ei silti ole kuulunut hänen elämäänsä aiemmin.

“Kirkko pitää tehdä näkyväksi nuorille ihmisille”, Kristian sanoo.

Hän uskoo, että olisi paljon tehtävää siinä, millainen mielikuva nuorilla on kirkosta.

“Kirkko on paljon muutakin kuin sunnuntain messu, se on elämäntapa ja sitä voi hengittää”, hän sanoo.

Lindström uskoo, että riparin jälkeen nuoret olisivat otollisia ja kiinnostuneita ja silloin heihin pitäisi pitää yhteyttä.

“Riparin jälkeen pitäisi rakentaa kiinnekohtia seurakuntaan, kun kiinnostusta valmiiksi on. Toinen kohta on yliopisto- ja korkeakoulukaupungeissa tehtävä työ opiskelijoiden suuntaan.”

Vaaleissa hän uskoo henkilökohtaiseen kutsuun.

“On tosi paljon ihmisiä, jotka tarvii vain sen pienen pushin selkään, että sä voisit olla hyvä tuolla vaikuttamassa, että juuri sinä, se on tärkein viesti. Kannustaminen on kaikkein tärkeintä. Seurakunnan työntekijöille sanoisin, että olkaa selkään taputtajia. Isoin haastehan tässä on se, että nuoret muuttavat paikkakunnalta toiselle.”

Teksti: Salla Ranta