nuorisodiakonia - Villimedia

Tag Archive for: nuorisodiakonia

Nuorten talousahdinko näkyy seurakunnissa – tilanne uhkaa pahentua kesällä

Nuorten talousvaikeudet ovat lisääntyneet, ja alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden taloustilanne on hankala. Tämä näkyy seurakuntien diakoniapuolen kuormittumisena.

”On hälyttävää, miten alaikäiset pyytävät perheelleen ruoka-apua. He ottavat yhteyttä joko suoraan tai oppilaitosten tukihenkilöstön kautta. Ja toki yhteydenottoja tulee myös aikuisilta opiskelijoilta”, Tampereen seurakuntien oppilaitosdiakoni Hanna Koivisto-Nieminen sanoo.

Jyväskylän seurakunnasta kantautuu samanlaista viestiä. Erityisnuorisotyönohjaaja Petri Grönholmin mukaan näyttää siltä, että kun nuoret muuttavat omilleen, monilla rahat eivät riitä ruokaan.

”Pienryhmäkokoontumissa kysytään usein, syödäänkö jotain. Nuoret kaipaavat selkeästi ruokaa ja välipalaa. Se on myös monelle nuorelle osasyy leireille tuloon.”

Nuorten talousahdinko näkyy myös Turussa. Tilanne on ollut esillä verkostokeskusteluissa, ja se on tullut esiin myös diakonian vastaanottotyössä.

Nuorisosihteeri Rose-Marie Virolainen työskentelee Turun ja Kaarinan seurakuntien nuorten aikuisten Makasiinissa. Hänen mukaansa tilojen maksuttomuus, iltapalatarjoilu ja ilmainen kahvi ovat monilla selkeät motivaatiotekijät tulla mukaan toimintaan.

”Ne koetaan palautteissa hyvin tärkeäksi. Siitäkin voi vetää johtopäätöksiä, että nuorilla ja myös nuorilla aikuisilla on taloushaasteita.”

Tukien tiukentaminen näkyy

Hanna Koivisto-Nieminen on työskennellyt nykyisessä tehtävässään 20 vuotta. Hänen mukaansa perheiden talousongelmat ovat viime aikoina lisääntyneet, mikä heijastuu myös nuoriin. Eikä ongelmia ole vain yksinhuoltajaperheissä tai perheissä, joissa on pitkäaikaistyöttömyyttä. Vaikeaa on myös työssäkäyvillä.

”On huippu surullista, kun työssäkäyvien perheestäkin alaikäinen ottaa tänne yhteyttä.
Nuorten taloustilanteeseen vaikuttaa moni asia. Tukien saantia on tiukennettu, ja samanaikaisesti välttämättömyyksien, kuten asumisen, ruoan ja liikkumisen kulut ovat kallistuneet.”

Koivisto-Nieminen muistuttaa, että pieniltäkin tuntuvat hintojen korotukset voivat merkittävästi heikentää nuorten taloustilannetta. Viime vuosina Tampereen julkisen liikenteen matkakortin hinta on noussut merkittävästi. Se tekee ison loven nuorten lompakkoon.

”Nuorilla on, ikävä kyllä, nykyisin paljon myös pysyvää lääkitystä. Välillä he tarvitsevat ihan muutaman euron apua esimerkiksi lääkkeen hankkimiseen.”

Ruoka-apu tärkeintä

Miten seurakunnat sitten puuttuvat nuorten ahdinkoon? 18‒29-vuotiaat nuoret ovat Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän suurin jäsenryhmä. Heidän tukemisekseen avattiin viime syksynä oma Makasiini-tila. Uutena palveluna Turussa ja Kaarinassa toimivat myös Varikot. Ne tarjoavat matalan kynnyksen tukea eri-ikäisille kävijöille.

”Tarkoituksena on tarjota joka viikko ruokaa ja rinnalla kulkemista. Palvelut ovat saneet paljon kiitosta siitä, miten ne ovat tavoittaneet väkeä”, Rose-Marie Virolainen kertoo.

Lisäksi seurakunnat ovat Turussa järjestäneet esimerkiksi kansainvälisille opiskelijoille vaatekeräystä. Tampereella Koivisto-Nieminen korostaa ruoka-avun tärkeyttä. Kukaan ei jaksa nälkäisenä opiskella tai käydä töissä. Kirkon diakonian mahdollistama ruoka-apu Ruokapankista ei voi olla kuitenkaan pitkäaikaista ja jatkuvaa.

Koivisto-Niemisen mukaan yhteiskunnan tilanne on tällä hetkellä haastava. Diakonian puolella pelkona on sekin, että jos autetaan liikaa, yhteiskunnalle kuuluva asia voi kaatua kirkon tehtäväksi.

”Diakonian tehtävänä on auttaa niitä, joille ei muu apu ulotu. Heille, jotka ovat pudonneet turvaverkosta. Ennen pudokkaita ei ole ollut näin paljon.”

Hän kertoo esimerkin tapauksesta, jossa opiskelija joutui keskeyttämään opintonsa hankalan perhetilanteen takia. Jotta hän olisi saanut edes jotain tukea, opintojen keskeyttäminen ei riittänyt vaan hänet piti erottaa koulusta. Nyt opiskelija ei ole saanut seitsemään viikkoon mitään tukea. Ainoa apu on ollut seurakunnan diakoninen tuki.

”Olemme olleet opiskelijan kanssa yhteydessä sosiaalitoimeen, mutta työntekijöiden kiinni saaminen on todella vaikeaa. Ennen käytössämme oli sosiaalityöntekijöiden virkanumerot, joista heidät tavoitti ja heidän kanssaan pääsi keskustelemaan. Tätä mahdollisuutta ei enää ole.”

Ääntä leikkauksista

Hanna Koivisto-Niemisen mukaan kesästä on tulossa vielä vaikeampi. Moni toisen asteen opiskelija on kurjassa tilanteessa, kun ei ole kesätöitä eikä kesällä voi tehdä opintojakaan. Näin ei ole myöskään oikeutettu opintotukeen.

Petri Grönholm toivoo, että tulevaisuuden budjetoinnissa otettaisiin huomioon nuorten muuttunut tilanne. Kun ennen rahaa on suunnattu retkeilyyn ja leireilyyn, rahoitusta voisi jakaa ruoka-apuun. Hänen mukaansa asiasta pitäisi päättää kirkon taholla, sillä seurakuntien välillä on varmasti eroja ongelman laajuudessa.

”Tämä ei ole vain seurakunnan vaan valtakunnallinen asia. Nyt leikataan väärästä paikkaa, ja se on moraalisesti väärin. Kirkko tekee jo tosi paljon köyhien eteen, mutta leikkauksista täytyy pitää ääntä.”

Moni yrittää itsenäistyä liian aikaisin

Koivisto-Nieminen muistuttaa, että nuorten ahdingon taustalla on myös erilaisia kulttuurisia ja rakenteellisia tekijöitä. Hänen katseensa kohdistuu myös nuoriin.

Suomessa nuoret yrittävät usein itsenäistyä liian aikaisin. He lähtevät kotoa, vaikka perus elämänhallinnassa on vielä isoja puutteita. Kun he eivät pärjääkään itsekseen, kotoa ei ehkä kehdata hakea apua eikä sitä ole välttämättä kotoa myöskään saatavilla. Silloin tukea pitää hakea muualta. Näissä tilanteissa Koivisto-Nieminen on viikoittain yhteydessä oppilaitosten tukihenkilöstön kanssa.

”Parikymppisilläkin voi olla heikot taloustaidot. Ei välttämättä ymmärretä, miten paljon vaikkapa kuukausilippua kalliimmaksi tulee maksaa jokainen bussimatka erikseen.

Toisena esimerkkinä hän ottaa ruoan huolettoman wolttauksen. Siinäkin monilla puuttuu ymmärrys, miten paljon lisäkuluja siitä tulee pitkällä aikavälillä.”

Koivisto-Niemisen mukaan usein nuoret tuntuvat myös välttelevän viimeiseen saakka opintolainan ottoa. Se kuuluu kuitenkin opintotukeen, eikä esimerkiksi toimeentulotukea voi saada, jos ei ole ottanut lainaa.

”Opintolaina ei ole kirosana, eikä sitä koko lainaa tarvitse nostaa. Omaa vastuuta peräänkuulutan. Itsenäistymiseen kuuluu, että täytyy hankkia elanto ‒ ei se, että joku muu maksaa.”

Teksti Tomi Kangasniemi

27.5.2026/by Jaakko Kaartinen

Yksilöitä kohdataan ja yhteisöjä tuetaan – kirkon oppilaitostyö vastaa opiskelijoiden hyvinvointia horjuttaviin ilmiöihin

artikkelit

Yksinäisyys, ulkopuolelle jääminen, kuulumattomuus ja tunne siitä ettei ole osa yhteisöä – nämä kokemukset ja tunteet ovat todellisia ilmiöitä nuorten ja opiskelijoiden arjessa.
Evankelis-luterilainen kirkko tekee oppilaitostyötä eri koulutusasteilla ympäri Suomea. Työn tarkoituksena on kohdata opiskelijoita, luoda yhteisöä ja edistää opiskelijoiden ja henkilökunnan hengellistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Oppilaitostyöntekijä on osa moniammatillista työyhteisöä. Työssä palvellaan eri ikäisiä opiskelijoita erilaisissa elämäntilanteissa ja tarjotaan hyvinvoinnin tukea myös henkilökunnalle.

”Olemme ihmisten seassa ja arjessa. Tämä on oppilaitostyön idea. Liitymme valmiina olevaan työympäristöön ja tuomme hengellisyyttä, uskonnontajua ja ymmärrystä”, luonnehtii Helsingin yliopiston yliopistopappi Leena Huovinen.

Miltä näyttää oppilaitostyön arki pandemian jälkeen?

Leena Huovinen

Ennen koronapandemiaa, pandemian aikana ja pandemian jälkeen on havaittavissa nuorissa ja opiskelijoissa erilaisia ilmiöitä hyvinvointiin liittyen. Helsingin yliopiston opiskelijoista joka kolmas kokee kuulumattomuutta yhteisöön.

Yhteisöön kuulumisen ongelmat olivat haaste jo ennen pandemia-aikaa, mutta ongelmat pahenivat pandemian aikana ja ovat vieläkin vahvasti läsnä oppilaitostyön arjessa kirkon oppilaitostyön silmin. Lisäksi paineistava maailmantilanne Ukrainan sodan ja Israel-Palestiinan konfliktin myötä kuormittaa opiskelijoita.

”Yksinäisyys on surullinen ja hankala asia, mikä näkyy päivittäin työssäni. Hengellisyys ei ole kuitenkaan suoraa lääke yksinäisyyteen, mutta oppilaitostyössä voimme rakentaa yhteisöä ja miettiä rakenteita yksinäisyyden ehkäisemiseksi”, pohtii Huovinen.

Kirkkohallituksen asiantuntija Stiven Naatus kertoo, että pandemia-aika muutti radikaalisti oppilaitosten toimintatapoja riippumatta paikkakunnasta tai oppilaitoksesta. Pandemian seurauksena opintoja järjestettiin etäopintoina, ja nyt etäopinnot ovatkin jääneet pysyväksi osaksi oppilaitosten arkea. Digitaalisuuden muutokset ja verkko-opinnot ovat jättäneet jälkensä oppilaitosten yhteisöllisyyteen.

”Sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen koronan takia vaikutti nuorten hyvinvointiin, eikä toimenpiteiden kaikkia vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja kehitykseen vieläkään tiedetä”, kertoo Naatus.

Sosiaaliset taidot saivat lommon koronasta

Katariina Pitkänen

Katariina Pitkänen puolestaan on tehnyt liki 20 vuoden ajan töitä Oulussa oppilaitospastorina ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Pitkänen kertoo, että mielenterveydenhaasteet, kuten masennus ja ahdistuneisuus, ovat lisääntyneet etenkin nuorilla naisilla. Tämä näkyy oppilaitospastorin arjessa kasvaneena tarpeena yksilölliselle kohtaamiselle.

”Meillä on amiksessa nyt he opiskelijoina, jotka ovat olleet alakoulun viimeisillä luokilla pandemian aikana. Tämä kyllä näkyy opiskelijoiden hyvinvoinnissa ja sosiaalisissa taidoissa. Rajoitukset tekivät selkeästi hallaa tälle sukupolvelle. Tämä heijastuu siinä, että nuorilla on vaikeaa olla ihmisten kanssa ja luoda ihmissuhteita”, toteaa Pitkänen.

Nuorten hyvinvointia pohtiessa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että hyvinvointi kasautuu. Osa nuorista pärjää aina hyvin ja voi aina hyvin, kun taas osan nuorista hyvinvointi jatkuvasti heikkenee. Oppilaitostyön ammattilaiset ovat valmiita kuuntelemaan, keskustelemaan ja kohtaamaan kaikenlaisia opiskelijoita.

”Ihmisten tarve olla osa ryhmää ei ole muuttunut vuosien varrella. Ajattelen, että ihmisillä on tarve saada peilejä muista ihmisistä, kun kasvetaan kohti ammattilaisuutta ja aikuisuutta. Vaikka moni asia ja ilmiö muuttuu, tämä tarve ei häviä minnekään. Nyt, kun kontaktiopetus on vähentynyt, vertaiskasvamista on vähemmän tarjolla, enkä usko tämän olevan hyvä asia”, miettii Pitkänen.

Yhteiskunnan tilanne heijastuu epävarmuutena opiskelijoiden elämään

Helsingin yliopiston oppilaitostyössä ja kirkkohallituksen asiantuntijan näkökulmasta kansainvälisten opiskelijoiden tilanne on vaikea. ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden tuloa Suomeen on helpotettu, mutta heidän asemansa on kurjistunut aiemmasta. Arjen selviytymismahdollisuuksia ei ole paljon, koska köyhyys, työttömyys ja toimeentulon ongelmat kasvavat. Näille opiskelijoille on maalattu täysin erilainen kuva Suomesta ja täällä opiskelemisesta kansainvälisenä osaajana. Todellisuus on kuitenkin ollut jotain muuta. ETA-alueen ulkopuoliset opiskelijat joutuvat leipäjonoihin, koska aliravitsemus on oikea ongelma arjessa.

Oppilaitostyössä vastataan tähän ravistelemalla oppilaitosten rakenteita, nostamalla ilmiötä julkiseen keskusteluun ja olemalla läsnä näidenkin opiskelijoiden arjessa. Tavoitteena on kulkea rinnalla opiskelijoiden arjessa tässäkin asiassa.

Toimeentuloon ja lainapainotteisuuteen liittyvät kysymykset kuormittavat opiskelijoita. Osa opiskelijoista elää sellaisessa tilanteessa, jossa perheet auttavat ja tukevat opintojen onnistumista myös taloudellisesti ja toisaalta on myös paljon nuoria, joiden kotoa taloudellista tukea ei saa. Nähtävillä on siis jälleen kahtiajakautuneisuutta ilmiön ympärillä.

”Helsingissä on nähtävissä uusia talousepävarmuuksia aivan jokaisella tasolla, koska opiskelijoiden lisäksi myös ylioppilaskunta on vaikeuksissa. Näiden talouteen ja toimeentuloon liittyvien yhteiskunnallisten ilmiöiden lisäksi jokapäiväisessä työssä tulee myös peruskysymyksiä esille liittyen sairastumiseen, hengellisyyteen ja kuolemaan”, kertoo Huovinen.

Viime aikoina tehdyt säästöpäätökset puristavat opiskelijoita

Stiven Naatus

Kirkkohallituksen asiantuntija Naatuksen mukaan tiukennukset opiskelijoiden etuuksiin näkyvät kaikilla koulutustasoilla. Opiskelijajärjestöt nostavat tiukennuksien vaikutuksia
julkiseen keskusteluun vahvasti.

”Opiskelijoiden tilanteet eriytyvät, koska osa tulee varakkaammasta taustasta ja osalle on mahdollista tehdä töitä opintojen ohella. Toinen puoli ei joko saa töitä tai voi tehdä niitä opintojen kanssa samanaikaisesti”, toteaa Naatus.

Oppilaitostyössä on varauduttu jo syksyn 2025 arkeen. Kaikki leikkaukset eivät ole vielä tulleet voimaan ja asumisen tuki muuttuu syksystä alkaen. Työmarkkinatilanne haastaa niin opinnot aloittaneita kuin vastavalmistuneitakin. Työttömiä on paljon ja lainapainotteisuus kasvaa. Paine ja kuormitus kasvavat ilmiöiden painottuessa.

”Tulevaisuuden suunnittelun pitkäjänteisyys on nuorilla nykyään vaikeaa. Onko tässä epävarmuudessa kyse nykyhallituksen päätösten seurauksista? Varmasti on, mutta ajat ovat yleisesti ottaenkin tiukat”, pohdiskelee Pitkänen.

Miten kirkon oppilaitostyöllä vastataan sosiaalisiin ja hyvinvoinnin paineisiin?

Kirkon oppilaitostyön ammattilaisilla työ on monipuolista. Oppilaitoksissa tehdään papin perustyötä, sielunhoitoa ja yhteisöllisyyden kehittämistä. Työmuotoja on monia. Usein oppilaitospapin työssä ohjataan opiskelijoita erilaisten palveluiden pariin ja selvitellään yksilöiden tilanteita.

”Me olemme aina valmiita juttukavereita. Nuoret eivät ole kustannuserä vaan tulevaisuus, vaikka yhteiskunnallinen tilanne on epävarma. Meillä on myös diakoniakeinoja käytössä oppilaitostyössä Oulussa. Oppilaitostyön diakoni on olemassa ja jokaisen opiskelijan käytettävissä”, pohdiskelee Pitkänen.

Oppilaitospastoreiden työssä erityistä on se, että rakenteellisia ongelmia voidaan viedä eteenpäin oppilaitosten sisällä, jotta muutosta voi tapahtua. Lisäksi paljon asioita nostetaan keskusteluun niin oppilaitoksen sisällä kuin laajemminkin yhteiskunnalliseen julkiseen keskusteluun.

”Ihmiset tulevat arjessa meidän luoksemme, koska kirkon ihmisiin luotetaan riippumatta omasta uskonnosta. Vastaamme ajankohtaisiin ilmiöihin tukemalla ja kannustamalla pieniinkin askeleisiin arjessa. Papin tehtävä on tarjota paikka keskustelulle, jossa ei syynätä ongelmia tai diagnosoida opiskelijoita. Ihminen voi tulla avoimesti luokse”, pohtii Huovinen.

Naatus kertoo, että hengellisyys ja katsomus ovat osa ihmisten identiteettiä ja kokonaisuutta hyvinvoinnista. Kirkon oppilaitostyön ammattilaiset ovat valmiita käsittelemään kokonaisvaltaista hyvinvointia myös eksistentiaalisen hyvinvoinnin kautta.

Kirkkohallituksen mukaan viime aikoina kiinnostus hengellisyyteen on noussut nuorempien sukupolvien piirissä. Hengellisyys siis näkyy oppilaitostyössä. Kirkko on läsnä siten, että uskontolukutaito on saatavilla ja valmiudet hengellisiin keskusteluihin on olemassa. Oppilaitostyössä vastataan yhteiskunnallisiin ilmiöihin parhaalla mahdollisella ymmärryksellä ja empatialla.

”Minä olen rinnalla kulkija. Lähestyn työtäni kokonaisvaltaisesti, eli voimme keskustella sielunhoidon yhteydessä hengellisistä asioista, mutta myös aivan kaikesta muusta. Olen kirkon työntekijänä lähetetty kulkemaan oppilaitoksissa ihmisten arjessa. Kyse ei ole minun omasta agendastani vaan siitä, että saan palvella näiden kysymysten, ilmiöiden ja ihmisten äärellä”, kertoo Pitkänen.

Teksti: Ilona Rantala

16.5.2025/by Jaakko Kaartinen

Nuoria on kiire auttaa yhdistämällä eri työalojen taidot

artikkelit

Lapsiperheiden köyhyys ja nuorten pahoinvointi ovat lisääntyneet niin, että on jo puhuttu kriisistä. Kirkon työaloilla lisääntyneet ongelmat näkyvät eri tavoin. Ammattitaitoa yhdistämällä voidaan tehdä enemmän.

Anita Salonen

“Kun puhutaan lapsiperheistä ja lapsiperheköyhyydestä, tarkoitetaan usein pikkulapsia ja koululaisia. Nuoret jäävät silloin sivuun. Myös nuorten perheet olisi tärkeää huomioida kun puhutaan perheistä. Nuorten köyhyys pitäisi saada myös esiin”, sanoo kirkkohallituksen diakonian asiantuntija Anita Salonen.

Vuonna 2022 diakonian juhlavuonna koottiin työryhmä pohtimaan, ketkä jäävät katveeseen sekä kirkon kasvatuksen että diakonian arjessa. Siitä tuli eräänlainen nuorisodiakokonian ajatushautomo, joka sulautui myöhemmin ulkopuolisuuden ehkäisyn teemaan.

“Nuorisodiakonia on ehkä muuttanut muotoaan tässä viime vuosina. Erkkatyön virkoja on vähennetty huomattavasti. Ilmiönä on tunnistettu ulkopuolisuus, jonka ehkäisyyn on haluttu yhdistää työntekijöitä eri työaloilta”, kuvailee Titi Gävert, joka myös toimii kirkkohallituksen diakonian asiantuntijana.

Köyhyyden aiheuttama henkinen pahoinvointi näkyy monella tavalla

Yli kolmasosa 18–24-vuotiaista nuorista on syrjäytymisvaarassa, arvioi Tukikummit-säätiö. Sen mukaan osa tukea tarvitsevista heikossa asemassa olevista nuorista jää kokonaan tunnistamatta tai saavuttamatta julkisissa palveluissa. Tukikummit perustettiin vuonna 2007 ja se toimii tuottamatta itse kustannuksia.

Säätiön perusti joukko yhteiskunnan ja kirkon vaikuttajia. Siltä voi hakea kertaluonteista avustusta harrastamiseen. Gävertin mukaan hakemuksissa näkyy nyt nuorten pahoinvointi uudella tavalla. Hakemuksia tekevät seurakunnan työntekijät ja avustukset tulevat kirkon diakoniarahaston kautta.

“Hakemuksissa näkyy nyt se, että köyhissä perheissä elävät lapset pyytävät tosi pieniä asioita ja köyhyyden aiheuttama henkinen pahoinvointi näkyy monella tavalla. Ei uskalleta pyytää, kun tiedetään, ettei ole varaa. Harrastuksiin liittyvissä toiveissa on korostunut sellaiset, joita on käytetty perinteisesti terapiamuotoina, kuten terapiaratsatus ja taideterapia. Aiemmin avustettiin harrastuksia sinänsä, nyt avustetaan yhä enemmän terapeuttisia menetelmiä, jotka kannattelevat mielenterveyttä.”

Seurakuntien kasvatustyön puolella ei ehkä ole havahduttu perheiden köyhyyden ongelman syvyyteen

Gävert uskoo, että seurakuntien kasvatuksen puolella ei välttämättä ole havahduttu siihen, miten köyhyys koettelee perheitä. Muutaman euron maksu tai bussilippu voi olla liikaa. Diakonian puolella taas ollaan ammattilaisia siinä, miten voidaan mahdollistaa osalllstuminen perheen taloustilanteesta riippumatta. Diakoniatyössä näkyy työssäkäyvien köyhyyden lisääntyminen ja myös työttömyyden kasvu. Kahden ammattiosaamisen yhdistelmällä huono-osaisuudesta kärsiviä nuoria voitaisiin auttaa parhaiten.

Titi Gävert

“Työalat ovat löytäneet toisiaan. Yhteisenä tavoitteena on vahvistaa ihmisen toimijuutta, ei avun kohteena vaan tekijänä”, hän kuvaa. Kynnyksetöntä tukea pitäisi lisätä, ei vähentää. Hyviä esimerkkejä ovat Moottoripajat, Voimavararyhmät ja Helsingissä esimerkiksi Varustamot. Gävertin mielestä olisi myös hyvä esimerkiksi kysyä, olisiko seurakunnilla mahdollista lisätä nuorten kesätyöpaikkojen määrää ja priorisoida rekryissä vielä vähävaraisten perheiden nuoria.

Ammattilaisten tukena yhteistyön hyviä esimerkkejä on hänen mukaansa Tiellä vai kujalla-podcast, jossa tarkastellaan työalojen rajapintoja. Perheiden tukemiseen on myös löytynyt työmuotoja, joissa työalat hyödyntävät toisiaan ja seurakunnat ovat ryhtyneet yhteistyöhön myös joidenkin hyvinvointialueiden kanssa. “Verkostomaisessa työotteessa on olennaista, että tiedon kulku ja yhteistyö seurakunnan sisällä ja seurakuntien välillä toimii.”

Tarjolla joku ihminen, jolle sinulla on oikeasti väliä

Yksi kasvanut ilmiö on yhä nuorempien lasten ja nuorten väkivalta. Jopa ala-asteikäisten väkivalta on lisääntynyt.

“Tähän olisi tärkeää havahtua nyt meillä. Polarisoituminen ja totaalisen ulkopuolisuuden kokemus johtaa radikalisoitumiseen ja väkivaltaan. On kiireesti tehtävä ennaltaehkäiseviä asioita sekä nuorille että aikuisille, joiden asenteet näkyvät nuorisossa. Väkivaltaan ei pidä tottua, se on tärkeä viesti. Väkivalta ei kuulu kenenkään elämään, vaan on aina hätähuuto. Tässä jos missä olisi nuorisodiakonian ja ulkopuolisuuden ehkäisyn paikka tällä hetkellä”, Gävert sanoo.

Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnassa autetaan 16–29-vuotiaita koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria. Gävertin mukaan sieltä saatu kokemus osoittaa, että pitkäkestoinen kontakti turvalliseen aikuiseen voi vaikuttaa.

“Perheiden tukitoimissa on usein haasteena henkilöstön vaihtuvuus. Siitä voi olla mieletön hyöty, että on olemassa pysyvä aikuinen, joka tuntee nuoren nimen ja tilanteen ja on siitä kiinnostunut. Että on ihminen, jolle oikeasti sinulla on väliä, ja sillä kuka olet ja miten voit.”

Gävert uskoo, että yhteiskunnallista merkitystä olisi pysyvien aikuissuhteiden rakentamisella.

“Jos voitaisiin ottaa työotteeksi yhä enemmän se, että tietty työntekijä on perheen tukena ja pysyvän aikuisen turvallinen tuki pysyisi vierellä kävi miten kävi.”

Aina saa tulla takaisin, jos apua tarvitsee

Kirkon diakonian ja kasvatuksen päivillä puhunut lastensuojelun psykologi Tuomas Hakamäen puhe teki Gävertiin vaikutuksen. Hakamäki puhui niiden auttamisesta, joilla menee todella huonosti. Hakamäen periaate on, että hänen luokseen aina saa tulla takaisin.

“Yhteiskunnassa on monin tavoin otettu käyttöön kovien sanktioiden ajatusmalli. Vaativan tason lastensuojelun ammattilainen tietää, että ainakaan siellä sellainen ajatustapa ei toimi. Jos yhteiskunnan vastaus syrjään jäämiseen on kuri ja rangaistus, se aiheuttaa lisää ulkopuolisuutta. Nuorelle voidaan sanoa vaikkapa haistattelun jälkeen, että ei tarvitse tulla enää. Hakamäki on ottanut tavakseen, että huonona päivänä nuorelle sanotaan: tule myöhemmin uudelleen, ovi on auki uudelleen”, Gävert kertoo.

Hän uskoo, että ongelmien ja syrjäytymisen kasautumisen kohdalla pysyvän työntekijän tuki voi merkitä paljon.

“Voi olla ratkaisevaa tietää, että joku on vierellä, kävi miten kävi.”

Teksti:Salla Ranta

14.5.2025/by Jaakko Kaartinen