Nuoria tulee tukea hakeutumaan ehdokkaiksi seurakuntavaalien sekalistoille ja sitä kautta seurakunnan ja kirkon päätöksenteon verkostoihin

Edellisissä seurakuntavaaleissa vuonna 2022 nuorten äänestysprosentti laski. Vaalien tuloksen selvittyä Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön johtaja Hanna Salomäki arvioi, että tulos oli ennakoitavissa: ehdokasasettelussa myös nuorten ehdokkaiden määrä oli jäänyt vähäiseksi. 2022 vaaleissa oli yhteensä 14 300 ehdokasta, joista alle 30-vuotiaita oli vain hieman yli kuusi prosenttia ja seurakuntaneuvostojen vaalissa alle vajaa kahdeksan prosenttia. Nuorten osuus ehdokkaista oli alle puolet siitä, mikä nuorten osuus on seurakuntien jäsenistä.

Ehdokaspuolella nuorten osuuden seurakuntademokratiasta voi parhaimmillaan sanoa toteutuneen vain puolittain.

16–17-vuotiaiden nuorten äänestysprosentti jäi 2022 vaaleissa putosi toista prosenttiyksikköä ja jäi alle 7 prosentin, mikä sekin on noin puolet koko vaalien äänestysprosentista.

“Tällä hetkellä ehkä kaksi prosenttia luottamushenkilöistä on alle 30-vuotiaita. Demokratian toteutuminen on seurakuntien päätöksenteossa siinä mielessä tosiaan aika huteraa”, sanoo Annmari Salmela, joka toimii seurakuntavaalien projektipäällikkönä.

Nuorten ehdokkaiden määrän lisääminen on vaaliprojektin yksi tavoite

Salmelan työnä on pitää huoli siitä, että seurakuntavaaleja rakennetaan valtakunnallisesti innostavana projektina ja että eri puolilla maata seurakuntia tsempataan tekemään vaaleista edellisiä vilkkaammat.

“Vaikka kampanjoimmekin vaaleista valtakunnallisestikin, vaalien äänestysprosentti tehdään seurakunnissa – vaaleista pitää tehdä merkittävät ja kiinnostavat nimenomaan paikallisesti.”

Salmela oli huhtikuussa Nuorten tulevaisuusseminaarissa kuulemassa nuorten omia näkemyksiä ja toiveita.

“Korpilammilla listattiin erilaisia esteitä ja mahdollisuuksia ehdokkaaksi lähtemisessä. Niistä työstettiin kokonaisuus, jota esittelin Nuori 2026 -päivillä. Olen saanut etuoikeuden olla nyt paljonkin tekemisissä nuorten vaikuttajaryhmäläisten kanssa. Se on auttanut asettamaan vaalitavoitteita nuorten osalta”, Salmela sanoo.

“Kuten on nähty, nuoret eivät äänestä, jos nuoria ehdokkaita on liian vähän. Yksi seurakuntavaaliprojektin selkeistä tavoitteista onkin saada nuoria ehdokkaita mukaan selvästi aiempaa enemmän.”

Miksi nuori ei kuuluisi samoille listoille kuin muutkin?

Yksi tavoitteista on, että nuorten keinoksi päästä ehdolle ei jäisi oman listan kokoaminen.

“Nuorten listat kytkeytyvät helposti ajatukseen, että nuoret ovat keskenään samanlaisia ja heillä on ajettavanaan lähinnä nuorten asioita”, Salmela toteaa.

“Nuorissa on yhtä lailla konservatiiveja ja liberaaleja kuin vanhemmissakin porukoissa. Jotta kaikki nuoret tosiaan ovat tervetulleita ehdolle, on paljon luontevampaa, että nuori on mukana vaaleissa sellaisella listalla, joka edustaa hänen arvojaan, kuin nuorten listalla, jossa ei ole muita yhdistäviä tekijöitä.”

Nuorten listoilta läpi pääseminen on vaikeampaa kuin muualta. Eikä seurakunnissa ole esimerkiksi yli 60-vuotiaidenkaan listoja.

“Ja harva nuori haluaa rajautua vain nuorten asioihin. Yksi huoli, joka nuorilta on noussut esiin onkin joutuminen kiintiönuoren rooliin, jossa pitää edustaa kaikkia seurakunnan ja valtakunnan nuoria. Vai saako olla oma itsensä omine ajatuksineen ja tavoitteineen?”

Nuorten omiin listoihin liittyy myös se haaste, että vain nuorista koostuva lista saattaa neljän vuoden aikana tyhjentyä ihmisistä.

“Nuorten elämäntilanteet vaihtuvat nopeasti esimerkiksi opiskelun myötä ja listat saattavat jäädä vaalikauden aikana tyhjiksi. Toisaalta meillä jokaisella on elämäntilanteemme, ja iästä riippumatta kadun toiselle puolelle muuttaminen saattaa tarkoittaa sitä, että luottamushenkilöpaikka jää taakse.”

Se, miten seurakunnan jäsenyydestä ja luottamushenkilönä toimimisesta säädetään, asettaa nuoret ja nuoret aikuiset rakenteellisesti muita heikompaan asemaan. Viime vuonna 38 prosenttia kaikista kuntien välisistä muutoista ja 27 prosenttia kuntien sisäisistä muutoista osui 20–29-vuotiaille.

Ehdokaslistoilta edellytetään läpinäkyvyyttä – se helpottaa myös nuoria

Seurakuntavaalien ja päätöksenteon kuvioissa tarvitaan tietoa ja tukea, ja lähinnä nuori voi sitä saada tutuilta työntekijöitä. Mihin työntekijöiden pitäisi nuoria sitten ohjata?

Salmela on kiertänyt hiippakuntia puhumassa vaaleista ja on muistuttanut työntekijöitä siitä, että nuoria – kuten muitakin – saa ehdottomasti kannustaa lähtemään vaaleihin ja asettumaan ehdolle.

Työntekijän raja on se, että vaikka ihmisiä saa kutsua ehdolle, mutta ei saa kertoa, mille listalle. Jotta tämä toimisi, listojen kuvauksien pitää olla niin selviä, että niiden taustalla vaikuttavat tekijät ja sisällölliset ja linjoihin liittyvät erot käyvät selviksi. Niin ei läheskään aina ole.

“Miten selvästi listoilla kerrotaan niiden tavoitteista? Kirkkomme puolesta voi tarkoittaa mitä tahansa äärestä laitaan”, Salmela kysyy.

Nuorten saaminen ehdolle tarkoittaa silloin joko sitä, että ehdokaslistoilta aktivoidutaan pyytämään nuoria aktiivisesti mukaan ehdokkaiksi, tai että valmiit listat ainakin olisivat läpinäkyviä ja linjoiltaan ja kannoiltaan ymmärrettäviä.

Seurakuntavaalien nuorten ehdokkaiden kasvutavoitteen voi arvioida olevan jossain määrin kiinni ehdokaslistojen sisällöllisestä selkiyttämisestä.

“Yksi ongelma nuorten kannalta on se, että seurakunnissa myös tapaa olla listoja, jotka ovat piilossa, ja joista saadaan tietää vasta 16.9., kun listat ovat menneet kiinni. Monesti näissä on kyse sopuvaalilistasta. Nuorille ja muillekin saatetaan sanoa, että lista on täysi, sinne ei mahdu.”

Esteet nuorten saamiselle listoille ovat hoidettavissa olevia asioita

16-vuotiaiden äänioikeus kirkossa saatiin vuonna 2010. 18-vuotiaat ovat saaneet olla ehdolla vuodesta 1970. Sitä ennen ehdokkuuden ikäraja oli 24 vuotta. Lainsäädännön tasolla nuorille on toisin sanoen luotu tilaa päätöksentekoon jo yli puoli vuosisataa sitten.

Kirkossa ei kuitenkaan hyvistä periaatteista huolimatta ole onnistuttu kytkemään nuoria päätöksenteon suuntaamiseen ja kirkon johtamiseen. Valta on vanhemmilla ikäluokilla ja nuorilla on kivinen taival vallan käyttämiseen. Jos olisi toisin, nuoria ja nuoria aikuisia oli huomattavasti enemmän kirkollisissa luottamustehtävissä.

“Mutta aika pienilläkin lisämäärillä nuoria eri listoilla luottamushenkilöiksi valittujen nuorten määrä kasvaisi merkittävästi. Ehdokkaita oli viime vaaleissa 14 300 ja läpi meni noin puolet. Nuoret ehdokkaat saavat hyvin ääniä toisilta nuorila, ja yhtä lailla moni aikuinen sanoo, että voisi äänestää nuorta”, Salmela toteaa.

Toisin sanoen ehdolle asettumisen esteet tosiaan ovat avainasemassa.

“Tulevaisuusseminaarissa nuoret listasivat useita sellaisia esteitä, jotka olisivat järjestämällä voitettavissa. Ja matkakuluja voidaan korvata tai hybridikokousten mahdollistaa, että nuori pääsee opiskelupaikkakunnalta osallistumaan. Jos muutosta tulee pysyvä, voidaan korostaa varahenkilöiden merkitystä”, Salmela sanoo.

“Nuoret nostivat esiin myös sen, että loukkaava puhe, joka julkisessa keskustelussa erityisesti kohdistuu vähemmistöihin, vähentää intoa lähteä ehdolle. Se totta kai pitäisi saada kirkossa ja seurakunnissa kuriin. Toisaalta ajattelen, että jos nuori haluaa olla edistämässä toisten kunnioittamista ja turvallisen tilan periaatteita seurakunnassa, häntä kannattaa tukea hakeutumaan sellaiselle listalle, joka on tällaisten asioiden takana.“

Seurakuntahallinnon kieli tuntuu kenestä tahansa jargonilta, ja nuorista ehkä tavallista enemmän.

“Kun ehdokkuutta harkitseva nuori punnitsee eri listoja, tai nuorta ollaan pyytämässä listalle mukaan, on merkityksellistä miten asioista puhutaan: puhutaanko strategioista, budjeteista kiinteistöistä vai ihmisistä, rahoista ja tiloista.“

Nuorten osallisuuden mahdollistamisella rakennetaan edellytyksiä myös vaaleihin käymiseen

Yksi nuorten huoli sekalistoille lähtemiseen liittyen on kumileimasimeksi jääminen: nuori otetaan mukaan keräämään ääniä ja vaalien jälkeen jätetään marginaaliin.

“Tämä on syytä ottaa vakavasti – ja hoitaa kuntoon esimerkiksi se, että nuorten vaikuttajaryhmille annetaan virallinen läsnäolo kokouksiin ja oikea mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Ehkäpä nuorille muodostuu silloin jo ennalta myönteisempi kuva seurakunnan päätöksenteon kulttuurista ja nuorten paikasta siinä“, Annmari Salmela toteaa.

Optimiratkaisuja harvoin tietenkään löytyy.

“Jos homma menee seurakunnassa muuten vaikeaksi, parempi sitten, että nuoret luovat oman listansa. Mutta eihän senkään tarvitse olla vain nuorille rajattu – sen hyvät tavoitteet pitää yhtä lailla kirjoittaa selkeästi auki ja sinne voi sen jälkeen pyytää muitakin mukaan. Ja silloin ei sitten puhutakaan vain nuorten listasta, vaan listasta, jolla on myös paljon nuoria.”

Siellä, missä nuorten osallisuutta on pisimmälle osattu mahdollistaa, todennäköisesti esteet ehdokkaaksi lähtemiseenkin ovat matalampia. Salmela sanoo, että nuoret tietysti tulisi ottaa mukaan vaaleihin organisoitumiseen alusta saakka – sieltä missä ehdokaslistoja ja niiden ohjelmaa aletaan organisoida.

“Jos nuoria kuunneltaisiin, myös järjestäytymisen vaiheessa listojen tavoitteisiin voisi tulla yllättävää selkeyttä. Sen sijaan, että halutaan rakentaa yhteistä kirkkoamme keskelle kylää, sanotaankin, että nuorisotilojen pitää olla auki 24/7 ja siellä on Walk in terapiaa. Hei, konkreettinen tavoite!”

Teksti: Jaakko Kaartinen