Rippikoulut tarjoavat miljoonia askeleita matalan kynnyksen liikuntaa
Liikunta eri muodoissaan on merkittävä osa rippikouluja. Liikunta-agenteilla ja liikuntainnostajilla on asiassa iso rooli.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kesäisin merkittävin 15-vuotiaiden nuorten liikuttaja. Vuosittain rippikouluun osallistuu yli 48 000 nuorta, mikä vastaa noin 72 prosenttia koko ikäluokasta.
Lasten ja nuorten keskuksen Liikuntakasvatuksen suunnittelija Satu Rathgeber toteaa, että pedagogisen ja uskonnollisen sisällön lisäksi rippileireillä on jo luontaisesti paljon liikuntaa. Keskimäärin niissä liikutaan 30–60 minuuttia päivässä.
”Usein liike sulautuu osaksi leirielämää niin luontevasti, ettei sitä edes mielletä liikunnaksi. Samalla meillä on tapahtunut suuri muutos siinä, miten liikunta hahmotetaan. Se ei ole enää vain oppituntien välissä olevaa täytettä, vaan keskeinen osa ryhmäytymistä ja hyvää fiilistä.”
Tiedossa on, että liikuntahetket ovat nuorille yksi rippileiriarjen kohokohdista. ”Tämän taustalla on nuorten kokemus siitä, että rippikoululiikunta on pääsääntöisesti hauskaa ja rentoa. Siinä ei pönötetä, vaan hassutellaan ja liikutaan aidosti ilon kautta.”
Rathgeber toteaa, että suurin osa leiriliikunnasta on luonteeltaan ”sopivan leppoisaa”: nuoret pelaavat höntsäpelejä, osallistuvat hullunkurisiin olympialaisiin tai kokeilevat keppijumppaa.
”Tällainen matalan kynnyksen liikunta luo vahvaa me-henkeä ja hitsaa ryhmää yhteen aivan eri tavalla kuin luokkahuoneessa istuminen.”
Liikkumisen pitää jättää positiivinen muistijälki
Rathgeber muistuttaa, että osa nuorista nauttii vauhdista ja kilpailusta. Heille tavataan järjestää mahdollisuuksia ottaa mittaa itsestään ja toisistaan esimerkiksi sählyturnauksen tai isosten ja riparilaisten välisen jalkapallo-ottelun puitteissa.
”Näissäkin tärkeää on tietysti se, että kilpailu pidetään reiluna ja hyvähenkisenä.”
Ripariliikunnan ytimessä on ajatus siitä, että jokaisella on mahdollisuus loistaa. Jotkut ovat pallotaitureita, jotkut tsemppaavat muita, jotkut ovat pihaleikkien luovia taktikkoja ja niin edelleen.
”Oleellista on, että liikkuminen jättää nuorelle positiivisen muistijäljen sekä tunteen siitä, että hän kuuluu porukkaan.”
Kirkon liikuntakoulutus antaa työkaluja
Rathgeberin mukaan kirkossa on pyritty siihen, etteivät liikunta-asiat jäisi vain yksittäisten työntekijöiden oman innostuksen varaan. Liikunnan rooli on vahvistunut rippikoulun rakenteissa merkittävästi Liikkuva seurakunta -toimintamallin myötä.
”Se tuo liikkeen osaksi seurakuntien strategiaa ja leirisuunnitelmia.”
Käytännön tasolla merkittävässä roolissa ovat liikunta-agentit ja liikuntainnostajat. Liikunta-agentit ovat seurakuntien työntekijöitä, jotka toimivat paikallisina yhdyshenkilöinä ja liikunnan edistäjinä.
Agentit huolehtivat, että liikunta on huomioitu rippileirien ja seurakunnan muun nuorisotyön rakenteissa ja resursseissa, minkä lisäksi he organisoivat yhteistyötä muiden paikallisten toimijoiden, kuten paikallisten urheiluseurojen ja kunnan liikuntatoimen kanssa. Seurakuntien liikunta-agentteja on tällä hetkellä jo 130 ympäri Suomea.
Liikuntainnostajat ovat nuoria vertaisohjaajia – yleensä isosia tai apuohjaajia – jotka on koulutettu tuomaan leiriarkeen matalan kynnyksen liikuntaa ja leikkejä.
”Koulutus antaa konkreettisia työkaluja. Samalla varmistuu, että leirillä on nuoria, joilla on taito ja intoa liikuttaa muita ilman suorituspaineita. Kaikkiaan kirkossa on koulutettuja liikuntainnostajanuoria jo yli 2000”, Rathgaber sanoo.
Liikkumisen tarjonnan määrä vaihtelee seurakunnasta toiseen
Seurakunnan nuorisotyöllä on Rathgeberin mukaan merkittävä rooli nuorten liikuttajana. Käytännössä sen volyymi vaihtelee kuitenkin paljon.
”Niin toiminnan volyymi kuin painotukset riippuvat pitkälti siitä, miten vahvasti Liikkuva seurakunta -malli on juurtunut seurakunnan arkeen.”
Rathgeber kertoo liikkumisen olevan yleensä huomattavasti vahvemmin ja tavoitteellisemmin läsnä kaikessa toiminnassa, jos seurakunnassa toimii nimettyjä liikunta-agentteja ja koulutettuja nuoria liikuntainnostajia.
”Joissakin seurakunnissa liikunta on vakiintunut säännölliseksi osaksi viikko-ohjelmaa. Tarjolla voi olla esimerkiksi viikoittaisia sählyvuoroja, kuntosaliryhmiä tai peli-iltoja. Osassa seurakuntia liikunta on enemmän pienenä osana muuta toimintaa, esimerkkinä nuorteniltojen toiminnalliset tuokiot.”
Rathgeber toteaa olosuhteidenkin vaikuttavan merkittävällä tavalla liikunnan volyymiin. Joillain harvoilla seurakunnilla on omia liikuntasaleja.
”Aktiivisemmat seurakunnat tekevät tiivistä yhteistyötä kuntien liikuntatoimen ja paikallisten seurojen kanssa, ja saavat vuoroja koulujen saleista tai muista liikuntapaikoista.”
Kannustusta liikunnalliseen elämäntapaan!
Rathgeberin mielestä seurakunnan ja sen nuorisotyön tulisi ehdottomasti kannustaa lapsia ja nuoria liikunnalliseen elämäntapaan.
”Tämä tehtävä kumpuaa suoraan kristillisestä ihmiskäsityksestä, jossa fyysinen, henkinen ja hengellinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Meidät on luotu liikkumaan. Jokainen keho on arvokas lahja, josta huolehtiminen on osa kokonaisvaltaista elämänhallintaa.”
Samalla seurakunta on yhteisö, joka voi tarjota nuorelle armollisen tavan suhtautua omaan kehoonsa.
”Seurakunnan nuorisotyö voi olla se paikka, jossa nuori löytää liikkumisen ilon ilman vertailua. Seurakunnissa korostetaan, että meidät kaikki on todellakin luotu liikkumaan – kukin omalla, arvokkaalla tavallaan.”
Liikunta riparilla edistää jaksamista
Rauman seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja liikunta-agentti Eeva Hietikko kertoo liikunnan olevan heidän rippileireillään isossa roolissa. Liikkuminen on luonut hyvää henkeä, tuottanut iloa ja vahvistanut ryhmään kuulumisen tunnetta.
”Leiriohjelmassa on isosten ohjaamia skaboja, leikkejä ja pelejä, jotka liikuttavat porukkaa sopivasti. Isosilla on suuri rooli myös porukan aktivoinnissa vapaa-ajalla. Osassa ripareista yhteiset pelailuhetket on kirjoitettuna ohjelmaankin.”
Hietikko muistuttaa, että riittävä liikunta edistää myös oppimista ja yleistä jaksamista, ja antaa hyvää energiaa. Oppitunneilla ja hartaushetkissäkin joitain osuuksia on mahdollista toteuttaa liikkuen.
”Vaikkapa Jumala ja luomakunta -oppitunnin voi toteuttaa lähiluonnossa.”
Valikoimassa on myös lajiripareita
Perusrippikoulujen lisäksi nuorille on tarjolla myös erityisiä urheilurippikouluja. Näitä järjestävät Kuortaneen urheiluopisto sekä Lasten ja nuorten keskus yhdessä Sportfinin kanssa useilla eri urheiluopistoilla. Urheilurippikouluissa on mukana eri lajien valmentajia ja lajiliittoja huolehtimassa päivittäisistä harjoituksista.
Myös seurakunnilla voi olla urheilupainotteisia rippikouluja, joita tehdään yhteistyössä paikallisten urheiluseurojen kanssa. Esimerkiksi Rauman seurakunnassa liikuntaan on satsattu enemmänkin.
Hietikko kertoo, että raumalaisnuorille on säännöllisesti tarjolla eri lajeihin tai lajiryhmiin liittyviä teemaripareita, joissa liikuntaa ja urheilua on tavallista enemmän. Viime vuosina teemoina ovat olleet jalkapallo, jääurheilu (jääkiekko, ringette, taitoluistelu), retkeily, laskettelu ja palloilu (jalkapallo, pesäpallo).
”Nämä teemaleirit vaihtelevat kysynnän ja mahdollisuuksien mukaan. Olemme toteuttaneet niitä yhteistyössä paikallisten seurojen kanssa.”
Hietikko toteaa liikunnan olevan Raumalla ylipäätään tärkeä osa nuorisotyötä.
”Nuorten ja nuorten aikuisten höntsä-liikunta pyörii meillä ympäri vuoden. Sen lajivalikoimassa on säbää, jalkapalloa, frisbeegolfia, pesäpalloa, sulkapalloa ja paljon muutakin. Liikunta on välillä nuorisotoiminnassa mukana pienempinä palasina ja joskus se on kokoontumisen ydin.”
Teksti: Juhana Unkuri
PS. Kuinka paljon rippileirit liikuttavat?
Vuodessa leireillä käy noin 48000 rippikoululaista ja rippileiri kestää keskimäärin 7 päivää.
Päivittäinen askelmäärä muodostuu perussiirtymistä majoituksen, ruokailun ja opetustilojen välillä sekä vapaa-ajan hengailusta. Siirtymien voidaan arvioida tuottavan 4000 askelta päivään ja perushengailun 3000 askelta, eli yhteensä 7000 askelta.
Tunnin mittainen ulkoleikki, -peli tai muu aktiviteetti puolesstaan tuottaa osallistujille keskimäärin 3000 askelta. Rippikoululaisen voidaan arvioida saavuttavan 10 000 askeleen päivätaso.
Yhden leiriläisen leirin askelmäärä olisi näin ollen arviolta 70 000 askelta, ja tällöin koko vuoden rippikoululaisten askelmääräksi voidaan arvioida 3,36 miljardia askelta.
Jos askelpituudeksi puolestaan arvioidaan 60 cm, ripareilla liikutaan jalan vuoden mittaan noin 2 miljoonaa kilometriä, eli 50 kertaa maapallon ympäri, tai kolme kertaa kuuhun ja takaisin.
Koska yhden askeleen voidaan arvioida kuluttavan noin 0,04 kilokaloria, 10000 askelta kuluttaa 400 kilokaloria. Koko leirin aikana leiriläisen liikkeeseen kuluisi siis noin 2800 kilokaloria perusaineenvaihdunnan lisäksi. 48 000 leiriläisen liikkumisen kulutus on silloin 134 miljoonaan kilokaloria. Se vastaa noin 450 000 korvapuustia tai 135 000 Fazerin sinistä suklaalevyä.
Teksti: Jaakko Kaartinen
