Koulupappi on kiireetön aikuinen valmiina kohtaamaan nuoria

Ville Väänänen on 35-vuotias Halikossa asuva perheenisä, joka työskentelee koulupappina Salossa. Koulupapin työ on itsessään erikoisuus koko Suomen mittakaavalla, koska oppilaitospappien työ usein rajoittuu lähinnä toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Väänänen tykkää käyttää työstään nimityksenä nimenomaan koulupappia eikä oppilaitospappia.

”Koulumaailma yläkoulussa on niin erilainen verrattuna toiseen asteeseen. Olen koulupappi, olen koululla, seurailen, kohtaan ja juttelen”, pohdiskelee Väänänen.

Evankelis-luterilaisella kirkolla on ympäri Suomea olemassa koulupäivystystä pienemmillä resursseilla. Koulupäivystyksessä nuorisotyönohjaaja, diakoni tai pappi on koululla hengaamassa hetken. Vierailujen pituudet vaihtelevat tunnista muutamaan tuntiin viikossa. Väänäsen työ on tähän verrattuna erityistä, hän käyttää työaikansa joka viikonpäivä eri oppilaitoksissa. Viikkoon mahtuu kolme eri yläastetta ja yksi lukio.

”Oppilaitoksissa on yhteensä 2500 oppilasta, se on kuin oma pieni seurakunta”, Väänänen kertoo.

Miten nuorilla menee?

Koulupapin työ on pitkälti sitä, että on kiireetön aikuinen nuorelle. Kohtaaminen, nuorten seuraaminen ja yhdessä hengailu kiteyttää kuvaa koulupapin arjesta.

Kouluterveyskyselyn mukaan yksinäisyys on lisääntynyt vuoden 2017 jälkeen melko tasaisesti. Tytöt kokevat yksinäisyyttä enemmän kuin pojat. Pandemian kohdalla kouluterveyskyselyssä on piikki yksinäisyydessä. Huolestuttavaa on huomata tarkastellessa, että pandemian huippuvuosista yksinäisyyden haasteet eivät ole vähentyneet.

Väänäsen havaintojen mukaan eniten koronan alle jäänyt ikäluokka on mennyt peruskoulusta jo eteenpäin elämässä. Tälle ikäluokalle tyypillisiä haasteita voi arvioida käytösongelmina ja levottomuutena.

Vaikka joillain mittareilla eniten pandemiasta osumaa ottanut ikäluokka on siirtynyt pois Väänäsen työympäristöstä, hän huomaa kuitenkin yleisiä trendejä nuorten hyvinvoinnissa koronan jälkeisessä vaiheessa.

Nuorten sosiaaliset voimavarat ovat selkeästi heikompia nyt kuin pandemiaa edeltävällä ajanjaksolla. Yhteisöllisyyden ja kommunikaation haasteet ovat ajankohtaisia tällä hetkellä. Sosiaalisten voimavarojen pienentyminen, yksinäisyys ja kommunikaation haasteet ovat osa nuorten pahoinvoinnin kierrettä. Tähän kuitenkin pyritään tarttumaan oppilaitoksissa. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät haasteet herättävät nuorilla usein ahdistuneisuuden tunnetta.

Jaksamisen kysymykset ovat kouluarjessa läsnä niin yläkouluissa kuin lukioissakin. Lukioissa on kokeiltu erilaisia uudistuksia. Väänänen näkee lisääntyneet paineet ja suorituskeskeisyyden riskinä ja haittana rauhalliselle kasvuympäristölle.

”Kasvattajien on hyvä olla tietoisia nuorten jaksamisen ongelmista, sosiaalisten tilanteiden paineista sekä ahdistuksesta. Kun ymmärtää näitä, on helpompaa olla tukena”, tuumailee Väänänen.

“Moi, mä oon Ville, kuka sä oot?”

Koulupappina Väänänen on käyttänyt valtavasti energiaa siihen, että tervehtii oppilaita “Moi, mä oon Ville, kuka sä oot?”, kuuntelee vastauksen, tutustuu ja on läsnä. Koulupapin tärkein tulokulma työhön onkin se, että välitunneilla ollaan valmiina hengaamassa kiireettömästi nuorten kanssa.

Isoissa kouluissa ruokavälitunnit on porrastettu siten, että muutaman tunnin ajan joku osa oppilaista on välitunnilla. Välitunnilla jutellaan oppilaiden kanssa samalla seuraillen, vetäytyykö joku viettämään taukoa yksin tai onko muuta, mihin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Koulupappi on tervetullut myös olemaan läsnä oppitunneilla. Yleisimmin Väänänen on mukana kuvaamataidon tai kotitaloustiedon oppitunneilla. Taide- ja taitoaineissa keskustelu ja kohtaaminen on mahdollista ilman, että juttelu häiritsee oppimista.

”Iso osa keskusteluista on “mitä kuuluu” -keskustelua. Nuoret haluavat kertoa mitä kuuluu ja mitä on tapahtunut lähiaikoina viime näkemän jälkeen. On tärkeää, että nuoren kuulumisia kuunnellaan”, Väänänen pohtii.

Nuorilla on kerrottavaa iloja ja murheita laidasta laitaan. Väänänen on luonut työnsä tueksi Snapchat-tilin. Väänänen kertoo keskustelukanavasta yläkoululaisille ja lukiolaisille. Samalla nuoret kertovat omille kavereilleen mahdollisuudesta keskustella turvallisen aikuisen kanssa. Yleensä viestejä tulee lukiolaisilta siitä, että seuraavana päivänä haluaisi päästä keskustelemaan ja purkamaan ajatuksia.

Lukiolaisilla yleisimmät keskusteluaiheet pyörivät jaksamisen, tulevaisuuden suunnitelmien, perheen tilanteiden, arvosanojen ja toimeentulohuolten ympärillä. Lukiolaiset varaavatkin enemmän aikoja henkilökohtaiselle keskustelulle kuin nuoremmat. Väänänen arvioi, että ikä auttaa siihen, että lukiolainen osaa ehkä paremmin pyytää keskusteluapua.

Yläkouluikäisillä puolestaan halutaan puhua koulupapin kanssa arjen asioista, rippikoulusta ja yksinäisyydestä.

Turvallisuudesta Väänänen harvemmin suoraan keskustelee nuorten kanssa koululla, koska harvemmin silloin, kun ollaan koulussa, jännitetään koulua ympäristönä. Jännitys ja paine syntyvät vapaa-ajan sekoiluissa, joita välillä ilmenee. Nuorta voi jännittää muiden suhtautuminen koulussa vapaa-ajan tekemisiin. Väänänen muistaa myös tilanteen, jossa nuori kertoi toimineensa väärin, ja Väänänen ohjasi nuoren keskustelemaan poliisin kanssa rikkeestä.

Vapaa-ajan asiat seuraavat nuoria koululle aiheuttaen epämukavuutta. Esimerkiksi vape-bisnekset saattavat seurata nuorta kouluun.

Kiusaamista tapahtuu kaikissa kouluissa Väänäsen mukaan. Helpointa on aikuisena puuttua ulossulkemiseen. Tällöin Väänänen menee tilanteeseen ja arvottaa toimintaa esimerkiksi toteamalla että “nyt on typerää”.

Kouluilla ei ole tarpeeksi kiireettömiä aikuisia

Koulumaailma on toivottanut Väänäsen koulupappina lämpimästi tervetulleeksi. Rehtorit suhtautuvat positiivisesti siihen, että aikuisten määrä kouluissa kasvaa. Arvostusta sekä koulun että seurakunnan puolelta omalle työlle tulee. Välillä Väänäsestä on tuntunut, että on ainoita matalan kynnyksen oppilashuollon ihmisiä koululla, koska koulun hyvinvointipalvelut ovat usein ruuhkaisia. Yhteistyötä tehdään kuitenkin tiiviisti muiden tiimin jäsenten, kuten koulukuraattorin kanssa.

”Kouluilla ei ole tarpeeksi kiireettömiä aikuisia”, toteaa Väänänen.

Väänänen viettää aikaa myös opettajien huoneessa. Opettajien suhtautuminen koulupappiin on vaihtelevaa. Välillä opettajien huoneesta kuuluu iloinen huudahdus opettajalta, että nyt on “Ville-päivä” koululla, kun Ville kerran viikossa viettää päivän kyseisessä oppilaitoksessa. Joillain opettajilla on puolestaan kyseenalaistamista papin läsnäolosta koulutiloissa. Tavoitteena Väänäsellä on niin nuorten ja aikuisten kohtaamisessa se, että hän tulee tutuksi, jotta yhteydenottaminen myöhemminkin tulee helpommaksi.

”Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Pyrin olemaan myös työpaikkapappi, koska kyllä aikuisetkin haluavat jutella”, Väänänen kertoo iloisesti.

Väänänen kertoo havainneensa opettajien jaksamisessa haasteita. Pandemian jälkeinen aika ei ole palauttanut jaksamista koronaa edeltävälle tasolle. Opettajilla ei välttämättä ole kykyä ja voimia havaita nuorten tilanteita uupumuksen takia. Nuoret puolestaan ovat ottaneet ilolla Väänäsen osaksi arkea.

”Aina, jos ihmisellä on joku jolle jutella, se auttaa ja parantaa hyvinvointia”, summaa Väänänen.

Teksti: Ilona Rantala