Neljä nuorisotyöntekijää, sataneljäkymmentäkaksi vuotta työkokemusta

Seurakuntien nuorisotyössä on mukana konkareita, jotka ovat antaneet nuorisotyölle koko työuransa, nelisenkymmentä vuotta. Se on pitkä aika, etenkin ajatellen viimeisten neljän vuosikymmenen muutoksia. Työ, jota tehtiin kirjoituskoneilla ja lankapuhelimilla 1990-luvun alussa, on käynyt läpi digitalisaation sähköpostista matkapuhelimiin ja Primesta someen. Maaltamuutto on saanut rinnalleen maahanmuuton, ilmastonmuutos on noussut kuin vuorovesi. Parhaillaan eletään tekoälymurrosta.

Yksi muutoksista sitten 1990-luvun alun on myös työelämän nopeutuminen. Pitkät urat ovat harvinaisempia, työpaikkaa ja ammattia vaihdetaan kerkeämmin.

Kaikkien muutosten läpi pitkään nuorisotyössä pysyneiltä voi siis ehkä oppia jotain siitä, mikä perimmiltään kiinnittää omaan työhön.

Vaikka yksilölliset tarpeet vaihtelevat, työssä kannattelevista tekijöistä monet ovat samoja

Kuten Kontiolahden Klaus Tefke haastattelussaan sanoo, eri työntekijöillä on monenlaisia eri toiveita ja tarpeita, monenlaisia osaamisprofiileita ja mieltymyksiä. Toisaalta pitkään työssä olleilla on näissä haastatteluissa myös yhdistäviä piirteitä. Työtä tehdäkseen ei ole tarvinnut piilottaa omaa persoonaansa. Työhön ei kohdistunut mikromanagerointia, työtä koskevia valintoja ei ole kyseenalaistettu ja vähätelty, työn tekemisen alaa ja yhteistyömalleja ei ole rajoitettu, luottamusta ei ole puuttunut. Työ ja työyhteisö on mahdollistanut enemmän kuin sulkenut pois.

Tällaiset näkökulmat eivät onneksi ole harvinaisia.

Kevan tuoreimman, vuonna 2024 toteutetun julkisten alojen työntekijöitä koskevan tutkimuksen mukaan kirkon alalla 80 % työntekijöistä ilmoitti suosittelevansa työpaikkaansa tuttavalleen. Työn jatkuvuuden kokee turvatuksi 83 %, korkeampi luku kuin muualla julkisella sektorilla. 93 % pitää työtään tärkeänä ja merkityksellisenä.

Kevan tutkimuksen mukaan joka seitsemännellä kirkossa on hyvä työyhteisö. Luku heijastelee kokemusta esihenkilötyön tasosta. Eniten työssä jaksamista auttavat työkavereiden tuki, työilmapiiri ja yhteistyö, hyvä esihenkilö, riittävän haastavat työtehtävät ja työn joustavuus.

Paljon hyviä asioita – voi kysyä, nousevatko nämä näkökulmat esiin puhuttaessa julkisesta sektorista ja erityisesti seurakunnista työpaikkoina? Tuskin nousevat riittävästi.

Kirkon rekrytoinnin haasteiden kannalta nyt ja lähitulevaisuuteen liu’ttaessa on varsin tärkeää vahvistaa todellista kuvaa niistä tekijöistä, jotka tekevät seurakunnasta työpaikan, jossa viihtyy ja voi hyvin.