Suomi 2034 – vanhat vanhenevat ja nuorista on pula

Sitran megatrendiraportti nosti tänä vuonna esiin ikääntyvän Suomen. Megratrendiraportissa kyseltiin, miten pystytään siirtymään pitkäikäisten yhteiskuntaan, jossa väkeä ja veropohjaa on vähemmän ja vanhimpia suomalaisia paljon nykyistä enemmän.

Suomen voi tosiaan sanoa pitkäikäistyvän – yhä useampi elää yhä vanhemmaksi ja yhä useampi on vanha. Väestöennusteiden perusteella yli 80-vuotiaita on Suomessa parinkymmenen vuoden kuluttua kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Se on paljon. Tällä hetkellä yli kahdeksankymmentävuotiaita on noin 330 000. Vuoden 2045 aikoihin suomalaisista lähemmäs 700 000 henkeä on kahdeksankymppinen tai vanhempi.

Oheisessa graafissa kuvataan yli 75-vuotiaiden määrän kasvua kunnissa välillä 2025-2034. Punaisella on merkitty kunnat, joissa yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa kymmenessä vuodessa yli 40 %, oranssilla merkityissä kasvua on 20-40 %. Seurakuntien toiminnassa ainakin vanhusdiakonian tarve on jyrkässä kasvussa lähivuosikymmenet.

Ikääntyneiden määrä kaikkialla Suomessa kasvaa, mutta kehitys on eri alueilla erilaista. Yli 80-vuotiaiden määrä on Suomessa näillä näkymillä huipussaan 2050-luvulla, minkä jälkeen kokonaismäärä kääntyy laskuun. Syynä on se, että nuoremmat ikäluokat ovat pienempiä.

Osa kunnista on jo kymmenen vuoden päästä tilanteessa, jossa myös ikääntyneiden määrä laskee – koko kunnan asukasmäärä laskee nopeasti.

Suomi vanhenee, koska lapsia ja nuoria on koko ajan vähemmän

Ikäluokkien pieneneminen onkin Suomen kannalta kaikkein suurin muutos.

Samalla kun Suomi kuuluu maailman ikääntyneimpiin maihin, olemme myös maa, jossa on yksi matalimmista syntyvyyksistä. Matala syntyvyys on juurisyy Suomen ikääntymiseen.

Syntyvyys on ollut koko 2000-luvun ajan matalampi kuin mitä väestön uusiutumiseen olisi tarvittu. Itse asiassa syntyvyys on Suomessa ollut matala 1960-luvun lopulta saakka. Tämän pitkän kehityksen sekä maassamuuton takia yliopistokaupunkeja ja niiden ympäristöjä lukuunottamatta väestökehitys on ollut heikkenevä koko Suomessa.

Suomalaiset ja palvelujärjestelmät kuitenkin tottuivat vuosikymmenten ajan noin 60 000 lapsen ikäluokkiin. Muutos tähän on tullut 2010-luvulla, jolloin syntyvyys lähti poikkeukselliseen laskuun. Vuonna 2017 syntyi 50 000 lasta ja vuonna 2023 enää 43 383. Se on matalin määrä tilastoidussa historiassa. Itse asiassa suomalaisten syntyvyys on vieläkin matalampaa; suomen-, ruotsin- ja saamenkielisille äideille syntyi viime vuonna 37 665 lasta.

Ikäluokkien pieneneminen ei jää huomaamatta

Siinä, missä eläkeläisten määrän kasvu jää osin huomaamatta, koska kyse on suuren määrän kasvusta suuremmaksi, lasten määrän väheneminen huomataan viimeistään yhden vuoden aikajänteellä. Ikäluokkien pieneneminen vähentää välittömästi palvelujen tarvetta ensin synnytysosastoilla, neuvoloissa ja perhepalveluissa, sen jälkeen päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa ja lopulta kouluissa ja nuorisotyössä.

Oheisessa graafissa tarkastellaan niiden kuntien määrää, joissa vuonna 2034 syntyy hyvin vähän tai ei ollenkaan lapsia. Vuonna 2025 Suomessa oli jo 21 kuntaa, joissa syntyneitä lapsia oli 5 tai vähemmän.

Koska syntyvyys on laskenut voimakkaasti vuodesta 2010 ja lisäksi lapsiperheet ovat voimakkaasti kasautuneet opiskelupaikkakunnille ja niiden liepeille, hyvin pienien ikäluokkien kuntien määrä kasvaa lähes vääjäämättä jyrkästi. Sellaisia kuntia, joissa syntyy vuodessa 10 lasta tai vähemmän, on vuonna 2034 noin sata.

Mikäli kaikkein pienimmän syntyvyyden kunnissa ei kyetä ylläpitämään palveluja lapsiperheille, uhkana on muuttoliikkeen lisääntyminen ja kehityksen jyrkkeneminen.

Samaan aikaan niissä kaupungeissa, joissa väestö kasvaa, myös lasten määrä edelleen nousee. Tämä kasvu on hyvin monikulttuurista ja koko suomalaisen perheen maisema muuttuu sitä myötä. Maahanmuuton ikärakenne on sellainen, että mikäli maahanmuutto jatkuu nykyisellä tasollaan, eikä suomenkielisten syntyvyys nouse huomattavasti korkeammaksi, 2050-luvulla Suomessa syntyy yhtä paljon lapsia maahanmuuttajataustaisiin perheisiin kuin kantasuomalaisiin. Ilman maahanmuuttoa puolestaan koko maan väkimäärä putoaisi nopeasti.

Lapsi- ja nuorisotyö ikäluokat lähes häviävät monesta seurakunnasta

Seurakuntien kasvatustyön ja vähän myöhemmin nuorisotyön näkökulmasta muutos on yhtä mittava kuin kunnillekin. Jossain mielessä muutos on suurempikin – koska maahanmuuttoa ei seurakunnissa kyetä mutkitta kytkemään jäsenyyteen, vaikka toiminnassa kaikki ikäluokkiin kuuluvat kohdattaisiinkin.

Seurakuntia, joissa todennäköisesti kymmenen vuoden päästä on viisi tai vähemmän lasta ikäluokassa, ovat muun muassa Puolanka, Myrskylä, Juuka, Kustavi. Alle kymmenen lasta syntynee esimerkiksi Rautalammille, Pomarkkuun, Taivalkoskelle ja Humppilaan. Alle kahdenkymmen lapsen seurakuntia vuonna 2034 olevat todennäköisesti Kuortane, Harjavalta, Mäntyharju, Alavieska.

Kaikkiaan lähes puolessa Suomen kunnista ja seurakunnista ikäluokat ovat kymmenen vuoden päästä kahdenkymmenen lapsen kokoisia tai pienempiä.

Suurimmat lapsimäärän laskut ovat tulossa suurimpiin kaupunkeihin. Esimerkiksi Oulussa nykyisellä ikärakenteella ja muuttoliikkeellä syntyvien määrä laskee reilut viisisataa lasta vuoteen 2034 mennessä, Jyväskylässä noin kolmesataa.

Rippikouluikäluokkiin madaltunut syntyvyys ei ole ehtinyt purra ennen kuin viime vuonna. Mutta neljäntoista seuraavan vuoden ajan jokainen rippikouluikäluokka on toistaan pienempi.

Seurakunnat muutoksen edessä

Seurakunnat ovat erikoisen haasteen edessä. Ensin varhaiskasvatuksen ja perhetyön ja sitten nuorisotyön tarve muuttuu eniten siellä, missä ikäluokat jäävät kokonaan syntymättä. Toisaalta myös siellä, missä lapsia ja nuoria on merkittävästi vähemmän kuin vielä viime vuosikymmenen lopulla, mutta ikääntyneitä huomattavasti enemmän, joudutaan keskusteluihin siitä, miten seurakunnan resursseja kohdennetaan.

Koko kirkon kasvatustyön näkökulmasta kysymykseksi tulee samalla se, miten seurakunnissa turvataan yhtäläinen pääsy nuorisotyön piiriin ja kehitetään rippikoulutyötä yhtä jalkaa. Seuraavassa rippikoulusuunnitelmassa ainakin täytyy huomioida se, miten hyvin erilaisissa tilanteissa voidaan asettaa yhteisiä tavoitteita ja soveltaa yhteisiä menetelmiä.

Teksti: Jaakko Kaartinen