Rauha

Ajattelen että on olemassa yhteiskunnallista, yhteisöllistä ja yksilöllistä rauhaa. Jokainen rauhan laatu on arvokas ja tärkeä.

Maailmanrauha on tavoiteltavaa ja kukapa ei haluaisi rauhaisaa yhteisöä, jossa viettää aikaa. Kuitenkin kun pohdin rauhaa tulen ajatuksiin siitä, että jokainen rauhan laatu lähtee aina yksilöstä. Omasta henkilökohtaisesta halusta olla ystävällinen, empaattinen, rakentava ja lempeä. Rauha on tyyneyttä ja taitoa olla joskus myös vaiti. Kun me yksilöt valitsemme rauhan, muuttuu myrskyävä maailma ympärillämme rauhallisemmaksi.

Maailmamme on levoton, suorituskeskeinen ja ankara. On vaikeaa olla ja edistää rauhaa kun ympärillä käy jatkuva hulina. Sodat, konfliktit, kriisit ja vaikeudet luovat epävarmuutta ja pelkoa. Rauha tuntuu kaukaiselta. Emme aina muista pysähtyä, kohdata tai kuunnella toista, mutta kuitenkin kaikista vaikeinta on joskus kohdata itsensä. Kuinka olla lempeä ja ystävällinen itselleen? Entä jos omat ajatukset eivät jätä rauhaan tai vanhat asiat painavat mieltä?

Olen harjoitellut rauhaa itseni kanssa. Vaikka armo on ääretöntä eikä sitä voi ansaita, tuntuu jokaisesta varmasti joskus epäonnistuneelta, levottomalta ja rauhattomalta. Mielessä juoksee tuhat asiaa mitä olisi voinut tehdä paremmin. Epäonnistumme, rikomme ja petymme, joudumme vaikeisiin tilanteisiin. Kun sitten vielä mietimme maailmamme tilaa ja kaikkia niitä haasteita, mitä ihmiskuntana kohtaamme voi olo olla toivoton.

Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että toivoa on. Voimme jokainen edistää rauhaa omassa arjessamme. Kohdataan tutut ja tuntemattomat ainutlaatuisina Jumalan kuvina, kuunnellaan ja kunnioitetaan. Kristittyinä tehtävämme on jakaa rauhaa ja toivoa.

Jos maalliset murheet alkavat kuitenkin matkalla painaa, voimme aina turvautua Jumalaan. Johanneksen evankeliumista luvusta 16 jae 33: Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.

Teksti: Mila Harra