Nuorten toisiin nuoriin kohdistamat merkkivaateryöstöt tunnetaan Roadman-ilmiönä. Toistaiseksi ilmiö tunnistetaan vasta suurimmissa kaupungeissa.

Roadman-ilmiöstä uutisoitiin ensimmäistä kertaa vajaa kaksi vuotta sitten. Uutisissa ilmiöön yhdistettiin nuorten keskuudessa tapahtuvat ryöstörikokset sekä nuorten varustautuminen teräaseilla.

Tietämys uudesta ilmiöstä Suomessa on vielä varsin vähäistä. Tähän törmäsivät myös Laura Pehkonen ja Angeliina Pentinpuro. He tekivät viime keväänä Roadman-ilmiöstä opinnäytetyön Poliisiammattikorkeakouluun.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen vanhempi rikoskonstaapeli Pentinpuro ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen vanhempi rikoskonstaapeli Pehkonen haastattelivat tutkimukseensa yhdeksää poliisia. Haastateltavat olivat erikoistuneet ennalta estävään toimintaan Helsingin, Länsi-Uudenmaan sekä Itä-Uudenmaan alueella.

Opinnäytetyön tekijät yllättyivät, kuinka yhdenmukaisesti haastateltavat ilmiöstä kertoivat.

”Olimme ajatelleet, että ilmiön esiintymisessä tai piirteissä saattaisi olla jonkinlaista eroavaisuutta riippuen eri alueista, joilla ilmiötä oli havaittu.”

Tutkimustyön edetessä selvisi, että Roadman-ilmiötä oli havaittu pääkaupunkiseudun lisäksi myös Turun alueella. Sittemmin ilmiö on median uutisoinnin perusteella levinnyt myös Tampereelle. Nähtäväksi kuitenkin jää, leviääkö Roadman-ilmiö pienemmille paikkakunnille.

”Sitä on vaikea sanoa, koska ei ole tiedossa, minkä vuoksi ilmiö on levinnyt pääkaupunkiseudun lisäksi juuri Turkuun ja Tampereelle.”

Pukeutumistyyli yhdistää

Roadman-ilmiön juuret juontavat Iso-Britanniaan, josta se on levinnyt Suomeen sosiaalisen median tai Ruotsin kautta. Suomessa ilmiön piiriin kuuluvat lähinnä maahanmuuttajataustaiset 12-20-vuotiaat pojat.

He ihannoivat kallista elämäntyyliä, johon kuuluvat tietynlainen rap-musiikki ja kalliit merkkivaatteet. Pukeutumiseen kuuluvat esimerkiksi musta tai tumma toppatakki tai toppaliivi ja tumma lippis. Roadman-ilmiötä ovat pönkittäneet Lontooseen sijoittuva Top Boy -suoratoistosarja ja sosiaalinen media.

Pehkosen ja Pentinpuron tutkimuksesta käy ilmi, että osa nuorista on omaksunut ilmiöstä vain tyylin, mutta osalla kuvaan kuuluvat rikokset. Rikollista Roadman-elämäntapaa voi kutsua Roadman-kulttuuriksi, johon kuuluvia kalliita merkkivaatteita hankitaan rikollisin keinoin.

Nuoret voivat esimerkiksi sopia vaatekaupoista, joissa raha ei vaihdakaan omistajaa, vaan uhrilta viedään vaate teräaseella uhaten. Usein tekijöinä on isompi joukko ja uhri tai uhrit ovat tekijöitä nuorempia.

Kulttuurin rikollisiin piirteisiin kuuluu myös huumeiden välittäminen ja myynti sekä vahva viranomaisvastaisuus.

Kaikki eivät ole huono-osaisia

Tutkimuksessa listataan useita eri syitä, miksi nuoret ajautuvat ihannoimaan ja edustamaan Roadman-kulttuuria. Suurin osa nuorista on maahanmuuttajataustaisia, ja haastateltavien mukaan osa nuorista on huostaanotettu.

Nuoret kokevat tai ovat mahdollisesti kokeneet jonkinlaista syrjäytymistä, juurettomuutta sekä huono-osaisuutta. Roadman -kulttuuri pystyy tarjoamaan nuorille tunteen kuulua ryhmään.

Toisena syynä haastatteluissa tuli ilmi myös rikollisen elämäntyylin ihannointi. Osa maahanmuuttajanuorista arvostaa kallista elämäntyyliä, ja Roadman -kulttuuriin kuuluminen tuo sen nuorille lähemmäksi.

”Ei ole täysin selvää, miksi joku nuori kiinnostuu Roadman-ilmiöstä. Osa ilmiöstä kiinnostuneista nuorista on ollut selvästi syrjäytyneitä ja yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolelle pudonneita. Toisaalta osa nuorista on ollut niin kutsutuista hyvistä perheistä”, Pehkonen ja Pentinpuro toteavat.

Yhteisenä piirteenä Roadman-ilmiöstä tai -kulttuurista kiinnostuneilla nuorilla ovat puutteelliset tukiverkostot. Haastatteluissa kävi ilmi, että usein ilmiöstä kiinnostuneiden nuorten vanhempien kiinnostus nuoren tekemisiin oli vähäistä.

Ilmiöstä kiinnostuneet nuoret hakevat porukkaan kuulumisella tietynlaista turvaa ja luottamusta. Sillä paikataan esimerkiksi vaikeuksia perhe-elämässä tai koulunkäynnissä.

”Osalla nuorista syy ilmiöstä kiinnostumiseen saattaa lisäksi olla pelkästään jännityksen hakeminen elämään rikollisen toiminnan kautta.”

Olemmeko Ruotsin tiellä?

Poliisit näkevät haastatteluiden perusteella Roadman-ilmiössä monenlaisia riskejä. Yksi sellainen on nuorena omaksutun rikollisen elämäntavan jatkuminen.

Juhani Iivarin tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisten nuorten rikokset alkavat usein siitä, että huonosti yhteiskuntaan sopeutunut nuori alkaa varastella omiin tarpeisiinsa.

Huumausainerikoksiin johtaa polku omasta käytöstä ja huumeiden myymisestä. Monilla taustasyynä on pitkäaikaistyöttömyys, sopeutumattomuus omaan tilanteeseen tai taloudellinen ahdinko.

Ennen rikoksia monen nuoren elämäntyyliä saattoi Iivarin mukaan kutsua ajelehtivaksi. Toisessa nuoria maahanmuuttajia käsittelevässä tutkimuksessa todetaan, että maahanmuuttajataustaisilla nuorilla ystävät ottavat usein vanhempien ja sisarten roolin. Tämä tapahtuu tilanteissa, jolloin oma perhe tai sukulaiset ovat kuolleet tai heidän kohtalostaan ei tiedetä. Rikokset ovat Suomessa taas voineet johtaa siihen, että sukulaiset ovat hylänneet nuoren rikollisen toiminnan takia.

Moni nuori kertoi myös ikään kuin lipsuneensa rikollisuuteen. Tämä johtuu harrastuksista luopumisesta ja tietynlaisesta ystäväpiiristä.

Haastateltujen poliisien mukaan riskinä on, että Roadmania edustavat päätyvät katujengeihin. Pääkaupunkiseudulla vajaaseen kymmeneen jengiin kuuluu noin sata parikymppistä miestä. Jengeille on tyypillistä väkivalta- ja päihderikollisuus.

Haastatelluiden poliisien mukaan riski on, että Suomi seuraa jengien suhteen Ruotsin jalanjäljissä.

Viranomaisyhteistyö ja valistus avuksi

Miten Roadman-ilmiön leviämistä sitten voidaan ehkäistä? Pehkosen ja Pentinpuron mukaan oleellista on viranomaisyhteistyö. Monipuoliset harrastukset, hyvät tukiverkostot ja oikeanlainen valistus on tärkeää. Vanhempien tulisi myös olla kiinnostuneita lastensa tekemisistä.

Koska Roadman on uusi ilmiö, tulisi ensinnäkin tiedostaa ilmiön olemassaolo ja ottaa se vakavasti.

”Olisi tärkeää, että ilmiö tunnistettaisiin kotona sekä koulussa. Välttämättä vanhemmat tai opettajat eivät vielä tiedä, mitä se tarkoittaa.”

Pehkosen ja Pentinpuron mukaan nuorille olisi hyvä saada painotettua ilmiön ja rikosten vakavuus. Nuorille tulisi saada perille viesti, miten vakava rikos esimerkiksi ryöstö on.

Nuorille tulisi myös kertoa, että vaikka ilmiöön liittyvät asiat saattavat aluksi tuntua jännittäviltä ja mukaansatempaavilta, niin pidemmällä aikavälillä ilmiö on haitaksi nuorelle.

”Roadmaniin liittyy vahvasti sosiaalinen media. Olisi hyvä saada kerrottua nuorille, että sosiaalinen media antaa ilmiöstä vääränlaista kuvaa ‒ se, mitä siellä tulee esille ei välttämättä vastaa todellisuutta.”

Teksti: Tomi Kangasniemi