Kirkko halutaan mukaan tekemään yhteistä nuorisotyötä

Valtion nuorisotyön ja -politiikan ohjelma VANUPO määrittelee tärkeimmät nuoria koskevat valtionhallinnon toimet neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kirkkoa kutsutaan mukaan tukemaan nuorten hyvinvointia. Sillä voi olla siinä oma, ainutlaatuinen roolinsa.

Vuonna 2024 alkaa uusi nuorisotyön ja -politiikan ohjelmakausi.

“Ohjelma linjaa ennen kaikkea sitä, mitä hallitus haluaa nuorten kasvu- ja elinoloihin liittyen edistää”, kertoo Opetus- ja kulttuuriministeriön Nuorisotyön ja -politiikan vastuualueen johtaja Henni Axelin.

Samalla ohjelma antaa koko nuorisotyön kentälle yhteisiä tavoitteita. Axelin toivoo, että kirkon nuorisotyö haluaa tulla mukaan niitä toteuttamaan.

“Valmistelu on aloitettu nuorten kuulemisella sekä työpajoilla nuorisoalan toimijoiden kanssa. Myös kirkkohallituksen ja Lasten ja nuorten keskuksen edustajat olivat näissä mukana.”

Avoimuus, yhteistyö ja ammatillisuus kirkon valtteja

Axelin pitää kirkon nuorisotyön vahvuuksina avoimuutta, verkostoituneisuutta sekä ammatillista kykyä tunnistaa erilainen avun tarve ja ohjata nuori eteenpäin.

“Kirkolle avoimuus on valtava voimavara. Se, että jokainen nuori on tervetullut eikä ovella kysytä uskontokuntaa. Se voi poikia paljon hyvinvointia lapsille ja nuorille, että saa avoimessa ilmapiirissä mahdollisuuden tavata turvallisia aikuisia. Kirkolle avoimuus voi myös olla aivan avainasia, koska rajaamalla tai luomalla kriteereitä luotaisiin nuorille aivan toisen tyyppisiä kokemuksia”, Axelin pohtii.

“Kirkko itse linjaa, miten se haluaa olla mukana nuorisotyön kentällä, mutta toinen vahvuus sen nuorisotyössä on ollut luonteva yhteys yli organisaatiorajojen, etenkin pienillä paikkakunnilla. Kirkon paikka ja rooli löytyy luontevasti toimia osana erilaisia verkostoja”, hän muistuttaa.

“Päävastuun nuorten hyvinvoinnista on oltava kunnissa ja sote-alueilla, jotka vastaavat omista nuoristaan.”

“Seurakunnan ei pidäkään pystyä ratkaisemaan kaikkia ongelmia, mutta mukaan tekemään nuorten hyvinvoinnin eteen kyllä mahtuu. Kirkolla on omia vahvuuksia, kuten walk-in-terapia, ja uusillekin keksinnöille on tilausta”, kannustaa Axelin.

Vaikka leirin ohjaajan ei pidä ryhtyä terapeutiksi, kuuntelemisella voi olla valtava merkitys. Koulutettu nuorisotyön ammattilainen osaa myös ohjata eteenpäin avun piiriin ja tietää, mistä sitä paikkakunnalla löytyy.

Nuorten väkivallan ja mielen ongelmien sekä yksinäisyyden lisääntymisestä puhutaan paljon. Miten seurakunnissa ja järjestöissä tuettaisiin parhaiten mielen hyvinvointia?

“Mielen hyvinvoinnin tukeminen on monimutkainen kysymys. Kirkon tapauksessa mieleen tulevat kaikki matalan kynnyksen mahdollisuudet kohdata aikuisia”, Axelin sanoo.

Halutaan yksi yhteinen nuorisotyö

Axelin ei usko, että kirkon toimijoilta suljetaan tulevaisuudessakaan ovia.

“Olemme vielä riittävän yhtenäinen joukko näkemään kirkko voimavarana. Isoissa kaupungeissa huudetaan mukaan kaikkia yhteisöjä, jotka ovat nuorille tärkeitä, joihin he kuuluvat tai jotka kuuluvat heidän elämäänsä, jotta heihin olisi yhteys. Samalla tavalla toivotaan yhteyksiä esimerkiksi imaameihin.”

Nuorten pahoinvoinnin lisääntymisen taustoista Axelinin mukaan puhutaan kolmoiskriisinä.  Axelin sanoo nostavansa hattua nuorisotyön tekijöille, jotka joutuvat käytännössä ratkaisemaan myös paljon tilanteita, joissa jonkun tai joidenkin turvallisuus on vaarassa.

“Polarisaatio näkyy niin, että osa nuorista voi todella huonosti. Sitä on kertynyt toisille monen tekijän summana. Pandemian jäljet näkyvät erityisesti perheissä, joissa ei ennen korona-aaltoakaan ollut hyvä tilanne, joissa etäopetus oli nuorelle vaikein oman tilan puuttumisen, perheen sosioekonomisen aseman ja muiden olosuhteiden vuoksi”, hän toteaa.

Toinen asia on, että ilmastonmuutos on jo nyt kuormittava tekijä ajassa.

“Nuoret elävät ilmapiirissä, jossa emme tiedä mitä meille tapahtuu ja voi tuntua siltä, että meitä uhkaa tuho, eivätkä aikuiset tee asialle mitään. Kaikki eivät kanna tällaista huolta, vaan ilmastohuoli itsessään myös polarisoi nuoria, joista osalla on fyysisiäkin oireita.”

”Kolmas asia on sota Euroopassa, josta emme osaa edes ajatella, miten paljon se vaikuttaa nuoren elämään. Emme ole päässeet sanomaan nuorille, että kaikki on hyvin”, Axelin summaa.

Kirkko voisi edustaa iloa ja huolettomuutta

Myös aikuiset luovat huolia nuorille. Monet selvitykset osoittavat hänen mukaansa, että nuoret eivät esimerkiksi usko jaksavansa työelämässä eläkeikään saakka. Voi kysyä, mistä tällainen käsitys työelämän uuvuttavuudesta heille on tullut.

“Puhetapamme imeytyy nuoriin ja heillä on paljon huolia”, Axelin sanoo. Hän näkeekin kirkolla myös tässä yhden mahdollisen roolin.

“Toivon luominen olisi tärkeää. Nuorille pitäisi jonkun olla myös muistuttamassa, että maailmassa on iloisia asioita. Voisihan seurakunnan toiminta edustaa myös huolettomuutta. Ei voi olla niin, että viisitoistavuotiaana pitää kantaa kaikki maailman huolet, ei heidän pidä niitä ratkaista. Pitää voida hölmöillä myös.”

Teksti: Salla Ranta