Ajattele positiivisesti(kin)
”Kaikenlaiset leikkaukset pakottavat tarkastelemaan toimintaa ja todellisia tarpeita”
”Vähenevät resurssit kannustavat laajempaan yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.”
”Pienempi budjetti voi opettaa hyödyntämään ulkopuolisia hakerahoituksia.”
”Tämä kaikki auttaa etsiytymään toimintamme ytimeen ja keskittymään olennaiseen”
Paljon on kannustusta ja kauniita sanoja vaikeisiin tilanteisiin. Mahdollisuuden maisemia muutoksiin ja pieneneviin resursseihin. Toiveita ja uskoa, että menneiden suunnitelmien ja tapojen murusista voi rakentaa jotain uutta – kenties jopa parempaa.
Aina se ei kuitenkaan lohduta. Päinvastoin. Joskus työtoverin toiveikkuus tuntuu turhauttavan epärealistiselta ja ulkopuolisen optimistisuus suorastaan suolalta haavoihin. Etenkin jos se tulee samasta suunnasta, jossa päätökset resurssien leikkauksista tehdään tai tahoilta, jotka eivät joudu samaa kokemaan. Toisinaan tekee mieli huutaa, että
”Ettekö te näe mitä täällä tapahtuu? Kuinka paljon tässä jo yritetään ja tehdään? Kuinka paljon tämä kaikki vaikuttaa, pelottaa ja uuvuttaa? Ettekö te näe, vai ettekö te vain välitä?”
Toisinaan tekee mieli huutaa ja toisinaan tietää, että tottahan se myös on. Muutokset luovat mahdollisuuksia. Kutistuvat resurssit pakottavat etsiytymään ytimeen ja katsomaan ulospäin. Ja se kaikki tekee hyvää. Se voi aidosti kehittää, kasvattaa ja terävöittää sitä työtä, jota teemme. Ja kuitenkin samalla se kaikki myös kuormittaa. Vaatii työtä, sopeutumista ja joustoa, kun vanhoista malleista ja rakenteista täytyy luopua ilman selkeitä suuntia tai muotoja, joilla jatkaa.
Pienenevien resurssien, jatkuvien muutosten ja epävarmuuden olemassaolo tai kuorma ei katoa optimismilla tai mahdollisuuksilla. Positiivinenkin muutos on muutos, joka kuormittaa. Työn kuormaa pienentävän yhteistyön löytyminen ja luominen vaatii helposti ensin enemmän työtä kuin itse tekeminen edellyttäisi. Hyvään keskittyminen ei poista kaikkea sitä ikävää, jota muutokset ja leikkaukset tuovat tullessaan.
Toisaalta, jos emme muista keskittyä myös hyvään, emme voi sen mahdollisuuksia hyödyntää. Jos jäämme jumiin ainoastaan kipuihin, pelkoihin ja taakkoihin saattaa oppimisen, kasvamisen, kehittymisen ja positiivisen muutoksen paikat mennä kokonaan ohi. Ja silloin käteemme jää vain se mikä satuttaa ja kuormittaa.
Teksti: Mio Kivelä
