Lasten ja nuorten keskuksen ja Lähetysseuran resurssit kestävät edelleen laajenevan työn nuorten hyväksi
Suomessa toteutetut sosiaalialan leikkaukset eivät ole vielä osuneet kirkon järjestöjen työhön pelätyllä tavalla.
”Uskallan sanoa, että meillä on juuri nyt aika hyvä tilanne. Ulkoministeriön rahoituksen leikkauksia odotettiin, mutta ne eivät toistaiseksi kohdistuneet kirkollisiin järjestöihin”, kertoo Karoliina Nivari, Suomen lähetysseuran seurakuntayhteyksistä ja varainhankinnasta vastaava johtaja.
Järjestökenttä odottaa kuitenkin tietoja ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuen jatkosta ohjelmatukea saaville järjestöille vuosille 2026-2029. Tuella vahvistetaan globaalivastuuta suomalaisten parissa, ja sen leikkaaminen vaikuttaisi globaalikasvatuksen tulevaisuuden mahdollisuuksiin myös Lähetysseurassa.
Myös Lasten ja nuorten keskuksen johtaja Mikko Mäkelä toteaa, että järjestö säästyi rahoituksen supistumisen pahiten pelätyltä skenaariolta.
”Stea-rahoitukseen tuli kovia leikkauksia, mutta esimerkiksi Moottoripajatoiminta ja Saapas pääsevät jatkamaan. Olemme tehneet kovasti työtä, että lasten, nuorten ja perheiden tilanne kuultaisiin, hallitusneuvotteluista alkaen. Sitä ei tiedetä vielä, mitä vuonna 2026 mahdollisesti tulee, mutta haluan pitää esillä toivon näkökulmaa” Mäkelä sanoo.
Suomen talous ja verokertymät eivät vielä ole lähteneet toivottuun kasvuun, hyvinvointialueiden kulut kasvavat edelleen ja hallitus saattaa joutua tekemään epätoivottuja leikkauspäätöksiä vielä hallituskauden loppupuolella.
”Jos ulkoministeriö myöhemmin hallituskaudella leikkaisi ohjelmatukeaan järjestöille, sitten tulisi kova isku”, Nivari sanoo.
”Mutta me uskomme tulevaisuuteen, ja meillä ja kumppaneillamme on mielikuvitusta ratkaisujen löytämiseen ja kykyä niiden toteuttamiseen. Toimintaympäristön muutokset otetaan huomioon ja muokataan strategiaa tarpeen mukaan.”
Kaikki tarvitaan mukaan turvaamaan toimintaa
Lasten ja nuorten keskuksella oli kaksi keskeistä hanketta, joihin on tämän hallituskauden aikana haettu rahoitusta, koulutyön sekä Walk In terapian kehittäminen.
”Molempien kanssa liikutaan eteenpäin. Walk In terapiaan saatiin lähes kuudensadatuhannen euron ESR+-rahoitus. Molemmille on valitettavasti kasvavaa tarvetta. Sosiaaliturvan leikkaukset osuvat moniin lapsiperheisiin ja lapsiperheköyhyys kasvaa. Kymmenellä prosentilla lapsista ja nuorista menee hyvin huonosti ja oireilu näkyy”, Mäkelä sanoo.
”On aina arvovalinta, mistä leikataan. Vaikuttamistyö päätöksissä ei ole helppoa, mutta haluamme tehdä sitä pitkäjänteisesti. Ja tässä yhteydessä on syytä nostaa esiin seurakunnissa tehtävä nuorisotyö ja siihen käytettävät resurssit, se on todella merkittävä panostus.”
Mäkelä arvioi, että seurakuntien, kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen talouden kiristyessä yhteistyön tekeminen kasvaa.
”Rahoittajat painavat siihen suuntaan. Mutta ei euron siltikään pitäisi olla päätösten peruste, vaan nuorten etu. Onneksi on niin, että yhteistyön kehittäminen on myös nuorten kannalta hyvä. Turvalliseksi tunnistettuja aikuisia kyetään tuomaan kohtaamaan nuoria enemmän yhdessä kuin yksikseen.”
Lasten ja nuorten keskus pääsi Partion, Humakin ja Vantaan kaupunginq kanssa mukaan uuteen muodostettuun nuorisalan osaamiskeskukseen, jonka teemana on Yhdenvertaisuus.
Kirkolliset toimijat mahtuvat yhteisten rahoitusten piiriin siinä missä muutkin. Rahan takia ei tarvitse hylätä omaa taustaa. Ja Mäkelä sanoo, että esimerkiksi nuorisobarometrissa nähdään, että nuorille on ok, että uskonto näkyy.
”Me olemme ylpeästi kristillinen toimija. Ehkä nyt on etsikkoaika, kun nuoret antavat sille myös tilaa. Mutta toimintaa itsessään punnitaan sillä perusteella, onko se tavoitteellista, mitattavaa, tuloksellista.”
Kun toimintakenttä pienenee, kirkon järjestöjen rooli on kasvussa
Leikkaukset saattavat synnyttää myös yllättäviä mahdollisuuksia.
Karoliina Nivari toteaa, että valtion rauhanjärjestöihin kohdistamat kovat leikkaukset on synnyttäneet tilanteen, missä Lähetysseura on yhtäkkiä kokoaan suurempi toimija kentällä.
”Tilanteessa, jossa muiden edellytykset jatkaa työtä normaaliin tapaan ovat heikentyneet, kirkko ja sen järjestöt ovat jääneet rauhantyön pelikentälle. Muuttuvassa toimintaympäristössä pitää jatkuvasti ajatella, mitä tehdään edelleen, mihin tartutaan uudella tavalla ja mistä ehkä kannattaa luopua.”
Lähetysseura on linjannut, että se keskittyy vastedes omassa kasvatustoiminnassaan rippikouluikäisiin ja nuoriin aikuisiin, ja rauhan ja sovinnon teemat ovat tässä työssä keskeisiä.
”Tuotamme materiaaleja ja toimintaa rippikoulua, isostoimintaa ja nuorten vaikuttajaryhmiä varten. Nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa, ideoida ja organisoida toimintaa itse tuetaan. Työntekijöiden pitää antaa tilaa nuorille joka tapauksessa, ei vain siksi, että rahaa on vähemmän.”
Kulunut kesä oli ensimmäinen, jolloin Lähetysseura, Lasten ja nuorten keskus ja Merimieskirkko järjestivät kansainväliset riparit yhteistyössä Päiväkummussa.
”Yhteistyön aika on selvästi nyt koittanut muutenkin. Sitä kannattaa tehdä niin paljon kuin vain voi, sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Meidän työmme omistajuus on yhä enemmän yhteistä, seurakuntien ja ulkomaan kumppaneiden kanssa jaettua.”
Kirkon toimijat nojaavat koko kirkon verkostoon
Sekä Lähetysseuran että Lasten nuorten keskuksen tulevaisuuteen vaikuttavat sekä seurakuntien talouden kehittyminen, julkisen talouden ja määrärahojen kehittyminen mutta myös varainhankinnan muutokset sekä työn organisoinnin mahdollisuudet.
”Varainhankinnan puolella on tapahtumassa merkittävä muutos nuorisotyöhön lahjoitettavien rahojen verovähennysoikeudesta. Vuoden 2026 alusta nuorisojärjestöille voisi antaa 50 000 euron lahjoituksen, jonka voi vähentää verotuksessa. Tämä avaa merkittävästi mahdollisuuksia erilaisten paikallisten ja valtakunnallisten yritysten kutsumiseen mukaan lasten ja nuorten tukemiseen. Suomessa on ollut yksi Euroopan heikoimmista tilanteista tässä suhteessa. Se ei saa tarkoittaa, että yhteiskunnan tuki loppuisi. Molempia tarvitaan. Sekä-että on parempi kuin joko-tai ”, Mäkelä kertoo.
Nivari puolestaan sanoo, että on hyvin kallisarvoista, että valtio tukee järjestöjen globaalikasvatusta ja kehitysyhteistyötä.
”Mutta järjestön taloudellinen itsenäisyys ja toimintakyky ovat yhtä lailla tärkeitä. Lähetysseura on vanhempi kuin Suomen valtio ja meidän juuremme ovat seurakunnissa ja lähetystyön tukijoissa. Seurakunnathan omistavat Lähetysseuran. Kuluneena vuonna haastattelimme kymmeniä seurakuntien työntekijöitä ja satoja lähetyksen aktiiveja siitä, miten Lähetysseuran toimintaa ja rippikoulu- ja nuorisotyötä viedään yhdessä eteenpäin. Siellä verkostoissa tulevaisuudessakin meidän identiteettimme ja taloutemme kivijalka muodostuu, vaikka onkin tärkeää, että on erilaisia rahoituslähteitä. Myös kirkossa käytävä keskustelu seurakuntien lähetyksen määrärahojen nostamisesta kolmeen prosenttiin tukee tätä.”
Työn organisoinnin osalta erityisesti nuorten oma tekeminen on yhä merkittävästi alikäytetty resurssi. Sekä LNK että Lähetysseura ovat olleet avaamassa tätä solmua.
”Lähetysseuran näkökulmasta haluaisin olla sitouttamassa ja oivalluttamassa nuoria globaaliin kirkkoon. Siellä aukeavat mahtavat näkymät ja aivan valtavat toimimisen mahdollisuudet!” Nivari sanoo.
”Nuorten omaa ääntä pyrimme saamaan esiin koko ajan kirkkaammin. Ja kaiken aikaa nuoria halutaan nostaa myös mukaan päättämään asioista, esimerkiksi nykyisten parin sadan nuorten vaikuttajaryhmän kautta ja laajemmin, aikuisten rinnalle. Puheet ovat puheita, teot tekoja; Jeesus kehotti, että menkää ja tehkää!” Mikko Mäkelä toteaa.
Teksti: Jaakko Kaartinen
