Koululaisille kerhoja, leirejä ja paljon muuta

Seurakunnat ovat aktiivisia kouluikäisten parissa. Syksyn tullen tarjolla on runsain mitoin erimuotoista toimintaa. 

Hämeenlinna-Vanaja: ”Lasten tarpeita pystytään huomioimaan yksilöllisesti”

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa kouluikäisille on syksyn alettua tarjolla esimerkiksi kokki-, liikunta-, auto- ja askartelukerhoja. Koulut aktivoituvat seurakuntaan päin, ja partiossakin riittää vilskettä syksyn ryhmien aloittaessa. Hämeenlinna-Vanajan seurakunta toimii kaikkiaan seitsemän partiolippukunnan taustayhteisönä. Lisäksi lapsilla on mahdollisuus ilmoittautua syyslomalle pidettäville leireille.

Nuorisotyönohjaaja Kati Lehmuskanta-Kupias kertoo olevansa positiivisesti yllättynyt siitä, että lukuisat seiskaluokkalaiset hakeutuvat syksyisin kerhonohjaaja-koulutukseen.

”Kerhonohjaajana jo aiemmin olleet tapaavat kertoa kavereilleen tästä toiminnasta, ja mukaan tulee uusia nuoria.”

Tällä hetkellä Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa on kaikkiaan noin 80 nuorta kerhonohjaajaa.

”Nyt kokeilemmekin ohjaajatiimien kanssa mallia, jossa syksyllä kerhoja ohjaa A-tiimi ja keväällä B-tiimi. Näin saamme kaikille halukkaille kerhon ohjattavaksi. Nuorten sitoutuminen on vahvaa, sillä monet tapaavat toimia ohjaajana useita vuosia.”

Lehmuskanta-Kupias kertoo, että heidän seurakunnassaan ryhmäkoot ovat pieniä, joten lasten tarpeita pystytään huomioimaan yksilöllisesti. Erityislasten huoltajilta onkin tullut kiittävää palautetta.

”Nykyään nepsy-piirteisiä lapsia hakeutuu meidän kerhoryhmiimme enenevissä määrin. Olemme keskustelleet lasten vanhempien kanssa heidän erityistarpeistaan. Haluamme näiden lasten saavan kokemuksen siitä, että he kuuluvat täysivaltaisesti ryhmiimme.”

Lehmuskanta-Kupiaksen mukaan erityislapset saavat turhan usein kuulla, etteivät he ole tervetulleita harrasteryhmiin.

”Tämä on tietysti surullista. Heille voidaan esimerkiksi sanoa, että ”päriset liikaa”. Jos seurakunta ei ota vastaan näitä ”pärisijöitä”, kuka sitten ottaa?”

Hän muistuttaa, että kerhonohjaajia on tärkeää tukea riittävästi erityisesti silloin, jos heidän työssään on monimuotoisuutta.

”Tämä vaatii työntekijältä herkkyyttä tunnistaa asioita. Luottamusta tulee rakentaa niin kerholaisiin kuin ohjaajiin.”

Lehmuskanta-Kupias toteaa, että kouluikäisten parissa tehdään sitä kristillistä kasvatustyötä, joka kantaa aikuisenakin. Oleellista on, että lapsi saa olla oma itsensä ja kantaa vastuuta sopivissa määrin.

”Hänen tulee kokea kuuluvansa yhteisöön ja saada hyviä muistoja, jotka kantavat myöhemminkin. Samalla ihminen saattaa pohtia omaa Jumala-suhdettaan ja uskoa. Matkan varrella usko voi myös kasvaa ja kehittyä.”

Lehmuskangas-Kupiaan mielestä kouluikäisten toiminnasta on usein luontevaa siirtyä seurakunnan nuorisotyöhön, ja siitä eteenpäin kohti aikuisuutta.

”Kirkossa hehkutetaan paljon rippikoulutyötä ja ihan syystä. Kaipaan kuitenkin sitä, että kouluikäisten parissa tehtävää tärkeää työtä nostettaisiin enemmän esille. Tästä työstä saa olla ylpeä ja siitä kannattaa pitää ääntä.”

Kuopio/Männistö: ”Lapset kaipaavat aikuisen läsnäoloa ja yhteistä tekemistä ryhmässä.”

Kuopion Männistön seurakunnassa on tällä hetkellä kahdeksan kouluikäisille suunnattua kerhoa sekä yksi kuoro. Viikkotoimintaan osallistuu kaikkiaan runsaat sata lasta. Tänä syksynä uutta on se, että Männistön seurakunta järjestää lastenleirit yhteistyössä Kuopion seurakuntayhtymän kanssa.

”Näin tarjolla on enemmän leirejä, ja ne ovat aiempaa monipuolisempia. Kutsumme 10-vuotiaat myös juhlimaan syntymäpäiviään, ja järjestämme joka kevät Kuopion torilla Riemu-tapahtuman. Iltapäivätoimintaa on syksystä kevääseen”, nuorisotyönohjaaja Timo Manninen kertoo.

Kouluikäisille on tarjolla leirejä ympäri vuoden, ja ne ovat keränneet suurta suosiota. Leireistä veloitetaan vain ruokamaksu. Viikkotoiminta on kokonaan maksutonta.

”Näistä on tullut kiitosta, kuten myös iltapäivätoiminnassa tarjottavasta maksuttomasta välipalasta.”

Männistön seurakunnan alueella toimii kaksi alakoulua sekä valtion erityiskoulu Valteri. Mannisen mukaan koulujen kanssa tehtävä yhteistyö on mutkatonta ja helppoa.

”Olemme mukana alakoulujen arjessa. Osallistumme koulupäivystyksiin ja oppilashuoltoryhmän toimintaan, ja olemme monissa koulun tilaisuuksissa yhteistyökumppanina.”

Mannisen mukaan lapset kaipaavat ennen kaikkea aikuisen läsnäoloa ja yhteistä tekemistä ryhmässä.

”Mielestäni ympärillä oleva maailma on muuttunut enemmän kuin lapsi itsessään. Kun lapsilta kysyy, mitä he haluavat tehdä, vastauksena on esimerkiksi piilosillaolo, muut pihaleikit, tanssiminen ja erilaiset yhdessä pelattavat pelit.”

Manninen on myös todennut, että pienillä lapsilla on aiempaa vähemmän kännyköitä. Nykyään monet käyttävät kellopuhelimia.

”Kännykkä vie helposti lapsen huomion, mutta kellopuhelin ei näin tee.”

Hän muistuttaa, että lapsuusvaiheen myönteiset kokemukset seurakunnasta voivat heijastua tulevaan. Lapsi saattaa alkaa kerhonohjaajaksi, ja hän voi asennoitua keskivertoa myönteisemmin myös rippikouluun ja isostoimintaan.

”Mielestäni kouluikäisten parissa tehtävä työ on erittäin merkityksellistä, mutta sen arvoa ei aina nähdä. Toivon, että satsaisimme kirkkona kouluikäisiin lapsiin nykyistä enemmän. Samalla se olisi satsaamista perheisiin.”

Salo: ”Jokaisella pienelläkin kohtaamisella on merkitystä.”

”Nyt syksyn alettua kouluikäisille on jälleen tarjolla monenlaisia kerhoja, esimerkiksi puuha-, kokki-, ja draamakerhoja. Kerhotoiminnassa tapaa olla paljon lapsia ja sama pätee myös muuhun kouluikäisten toimintaamme”, Salon seurakunnan nuorisotyönohjaaja Emilia Holopainen kertoo.

Syksyn mittaan salolaislapsille on tarjolla myös kanttoreiden vetämiä kuoroja sekä retkiä ja leirejä.

”Leiripäiviä vietetään myös seurakuntamme eri kirkoissa.”

Holopaisen kokemuksen mukaan salolaisperheet arvostavat seurakunnan kouluikäisten parissa tekemää työtä.

”Tämän työn merkitys kasvaa koko ajan. Nykyäänhän lapsia ei enää automaattisesti kasteta, vaan monet nuoret saavat itse päättää esimerkiksi rippikouluikäisenä, haluavatko he liittyä seurakuntaan.”

Holopainen toteaa, että kouluvuosilta ja seurakunnan varhaiskasvatuksesta saadut myönteiset kokemukset ovat vaikuttamassa nuorten tuleviin valintoihin.

”Koululaistyöllä ja jokaisella pienelläkin kohtaamisella on merkitystä. Tämän työn avulla ollaan kasvattamassa tulevia aktiivinuoria, ja aktiivisia aikuisia, joista voi tulla myös kouluikäisten vanhempia.”

Espoo: Seurakuntien työ vahvistaa lasten hyvinvointia ja vähentää yksinäisyyttä

Espoon seurakuntien kouluikäisten syksy sisältää erilaisia harrastekerhoja, iltapäivätoimintaa, tapahtumia, retkiä ja leirejä.

”Tarjonta vaihtelee seurakunnasta riippuen. Kerhotoimintaa järjestetään kuitenkin kaikissa seurakunnissa, ja niiden aiheet vaihtelevat kokkailusta koodaukseen ja sählystä kitaransoittoon. Kerhoissa lapset saavat oppia uusia taitoja yhdessä toisten kanssa”, kertoo Espoon seurakuntayhtymässä vs. kasvatuksen asiantuntijana työskentelevä Milla Mansukoski-Vierros.

Osassa Espoon seurakuntia järjestetään myös iltapäivätoimintaa muutamana arkipäivänä. Niissä on mahdollisuus tehdä läksyjä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Usein tarjolla on myös pientä välipalaa. Koulujen loma-aikoina seurakunnat järjestävät päivä- ja yöleirejä sekä retkitoimintaa.

”Seurakuntien varsinainen erikoisuus ja monen lapsen odottama juttu on Yö kirkossa -tapahtuma, jossa ollaan nimenmukaisesti yötä kirkossa tai kappelissa. Tänä syksynä niitä järjestetään Espoonlahden ja Tapiolan kirkoissa sekä Kauklahden kappelissa. Yö kirkossa -tapahtumat ovat olleet viime vuosina erittäin suosittuja.”

Kouluikäisten toimintaa ohjaavat sekä seurakuntien työntekijät että nuoret koulutetut vapaaehtoiset. Mansukoski-Vierros toteaa seurakuntien tekevän tärkeää työtä lasten hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja yksinäisyyden vähentämiseksi.

”Toiminnassa on mahdollisuus tutustua toisiin ja saada uusia ystäviä. Aikaa varataan myös rauhoittumiselle ja hiljentymiselle. Se on varsinkin tässä ajassa tärkeää kouluikäistenkin elämässä.”

”Kutsun kaikkia liittymään Kouluikäisten polulla -virtuaaliverkostoon”

Lasten ja nuorten keskuksen kehitysjohtaja Jari Pulkkinen toteaa, että seurakunnat järjestävät kouluikäisille laadukasta, mielekästä ja kokonaisvaltaista kasvua tukevaa toimintaa ympäri vuoden. Erityisesti leiri- ja kerhotoiminta kokoaa säännöllisesti yhteen suuren määrän lapsia ja nuoria.

”Tuota valtavan suurta harrastustoiminnan muotoa ei ehkä aina osata nostaa keskusteluissa riittävästi esille”, Pulkkinen pohtii.

Hän muistuttaa, että monet seurakunnat tarjoavat maksuttomia tai vähintäänkin hyvin edullisia kerhoja ja leirejä.

”Tämä on todella tärkeää aikana, jolloin esimerkiksi lapsiperheköyhyys on kasvanut.”

Pulkkisen mukaan myös monet seurakunnalliset tapahtumat, kuten kymppisynttärit, kouluun lähtevien siunaukset ja Yö kirkossa -tapahtumat kokoavat yhteen runsain mitoin lapsia ja nuoria. Kouluikäisten parissa tehtävään työhön sisältyy ylipäätään monia toimivia konsepteja, joihin riittää tulijoita.

”Paljon hyvää tapahtuu koko ajan. Viime vuosina on tullut monia uusiakin avauksia, kuten vaikkapa kouluikäisten vaikuttajaryhmät.”

Yksi kouluikäisten toiminnan haasteista on resurssien riittävyys, mikä korostuu erityisesti kesäisin. Monissa seurakunnissa rippikoulutyö vie ison osan leiripaikoista ja työntekijöihin liittyvistä resursseista.

”Haaste ei sinällään ole uusi, vaan asiasta on keskusteltu vuosia tai vuosikymmeniä. On monella tapaa ymmärrettävää, että kasvatuksen resurssien vähetessä priorisointi keskittyy rippikoulutyöhön. Samaan aikaan olisi tärkeä miettiä, millaisilla keinoilla nykytilannetta voitaisiin muuttaa rakenteellisesti, jotta kouluikäisten toiminnalle jäisi riittävästi resursseja.”

Pulkkinen toteaa, että kokonaiskirkossa tapahtuneiden muutosten myötä kouluikäisten parissa tehtävän työn tuki on vähentynyt. Lasten ja nuorten keskuksessa on pohdittu tilannetta yhdessä seurakuntien kanssa. Tarvetta on yhteisille kohtaamisille, erilaisille koulutuksille ja työtä tukevalle materiaalille.

”Kouluikäisten toimintaa varten on olemassa erilaisia verkostoja. Kutsun kaikkia liittymään vaikkapa Kouluikäisten polulla virtuaaliverkostoon. Se on hyvä vertaisjakamisen ja uusien ideoiden oppimisen hetki.”

Teksti: Juhana Unkuri