Piplia: Herran liekki

Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua. (Laul. l. 1:16)

Laulujen laulu ei ole loogisesti etenevä rakkaustarina vaan kuin fantasioiden sikermä. Miehen ja naisen äänet vuorottelevat, kun he ihailevat, kaipaavat, etsivät ja kutsuvat toisiaan. Toisinaan rakastettu on aivan lähellä, ja rakastelua ja yhdyntää kuvataan välillä avoimesti, välillä peitekielellä: ”Mies: Rakkaani, kihlattuni! Minä tulen puutarhaani ja poimin mirhani ja balsamini, avaan hunajakennoni ja syön hunajan, juon viinini ja maitoni.” (Laul. l. 5:1) Toisinaan taas rakastettu on kadonnut ja kuumeisen etsinnän kohde. Täyttymys ja siitä unelmoiminen vuorottelevat. Runoelmassa toistuvat ylellisyystuotteet kuten kalliit ja eksoottiset tuoksut, maut ja materiaalit kuvastavat nautinnon ihanuutta.

Laulujen laulussa nainen on miehen halun ja katseen kohde, mutta myös toisinpäin. Miehen katseen vastapainona on naisen katse, ja myös miehen vartalon ihanuus käydään yksityiskohtaisesti läpi. Naisääni on rohkea ja hämmästyttävänkin aktiivinen, kun ajatellaan patriarkaalisen yhteiskunnan normeja.

Avoimesti eroottisen rakkausrunouden sisältyminen pyhään kirjaan on vaatinut teologeilta toisinaan hieman selittelyä.

Runoelma kulki onneksi kuningas Salomon nimissä ja sillä oli siten arvovaltainen kirjoittaja. Kristityt teologit selittivät mielellään runoelmaa vertauskuvaksi Kristuksen ja seurakunnan välisestä rakkaudesta. Seurakunta Kristuksen morsiamena näyttäytyy tällöin hyvin ihastuneena ylkäänsä: ”Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini.” (Laul. l. 1:4)

Kirkollisessa vihkimisessä tekstivaihtoehtona tarjotaan yhtä siivommista Laulujen laulun kohdista: ”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.” (Laul. l. 8:6–7)

Jos vihkiminen on monikielinen, joudutaankin oitis vaikeuksiin. ”Herran liekki” puuttuu kokonaan monista raamatunkäännöksistä. Meille säilynyt hepreankielinen teksti on korruptoitunut muutaman sanan osalta eikä siinä ole sellaisenaan järkeä. Yksi korjausehdotus olettaa, että tekstissä on alun perin ollut Jumalan nimen lyhennetty muoto (Jah- niin kuin Jahve). Tämä korjausehdotus on otettu mukaan niin vuosien 1933 kuin 1992 suomennoksiin. Sen seurauksena intohimoinen rakkaus määritellään ”Herran liekiksi”, ja Jumala saadaan kätevästi mukaan. Monissa muissa käännöksissä on päädytty kuitenkin toisenlaisiin ratkaisuihin.

Laulujen laulu sanoittaa yhtä inhimillisen kokemuksen osa-aluetta kauniisti ja väkevästi. Korjausehdotus ”Herran liekki” voi avata vielä uusia tulkintahorisontteja: eroottinenkin rakkaus on jumalallista, Jumalan lahja ja Jumalan siunaamaa.

Teksti: Katja Kujanpää