Entä jos… koululaisten vaikuttajaryhmä

”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.”  1. Korinttilaiskirje 3:6

Entä jos rohkeasti eläisimme seurakunnissamme tuon jakeen sisällön mukaisesti? Entä jos Paavalin tavoin sanoisimme olevamme istuttajia ja jonkun toisen olevan kastelija. Entä jos luottaisimme siihen, että Jumala antaa kasvun.

Välillä tai itseasiassa aika usein kuulemme kyllä Raamatun kohdan niin kuin se on kirjoitettu, mutta seurakuntaelämämme tapoineen ja tottumuksineen on valitettavasti käytännössä muokannut kohtaa hieman toisenlaiseksi. Meille tutussa seurakuntamallissa olemme omaksuneet kohdan hieman erilaisena ja elämme sen mukaan: Minä istuin, Apollos katseli.

Entä jos emme enää hyväksyisikään perinteisiä tapojamme ja alkaisimme aktiivisesti toimimaan toisella tavalla. Entä jos seurakunnissamme ei olisikaan enää istujia ja katsojia, vaan toimijoita. Entä jos me työntekijät olisimme valmiit muuttamaan työtapojamme ja ajatteluamme ja antaisimme oikeasti tilaa seurakuntalaisille. Entä jos me näkisimme seurakuntalaiset ja alkaisimme yhdessä heidän kanssaan istuttaa ja kastella.  

Joku on joskus sanonut, että kannattaa varoa mitä pyytää tai rukoilee, sillä se voi toteutua. Tämän ajatuksen edessä olen joutunut pohtimaan, että onko toiveeni ja pyyntöni vain jonkinlaisia ideoita ja ajatuksia, illuusioita tavoittamattomasta todellisuudesta, joiden en edes odota tai usko toteutuvan?

Itselläni oli työhön liittyen yksi tällainen toive: koululaisten vaikuttajaryhmä. Olin seurannut vierestä rippikoulun jälkeisessä nuorisotyössä toimivaa vaikuttajaryhmää ja ajatellut miksei koululaisille ole samanlaista. Mikseivät he saisi olla ideoimassa ja miettimässä heille suunnattua toimintaa? Voisiko asialle tehdä jotain? Mistä ottaa mallia tai esimerkkiä?

Joskus on hyvä antaa ajatusten kypsyä ja hautua ennen kuin lähtee toteuttamaan niitä. Näin kävi koululaisten vaikuttajaryhmän, tuttavallisemmin Junnujen vaikuttajaryhmän syntymisen kanssa. Kun ei enää ollut yhtään tekosyytä tai itserakennettua estettä, ryhmä näki päivänvalon. Koska itse olen seisonut hämilläni koskemattoman umpihangen edessä, avaan alla hieman käytännönprosessia ryhmän käynnistämisessä, jotta te perässähiihtäjät pääsisitte hieman helpommalla.

Ajatuksemme oli, että koululaisten ääni pitää saada kuuluviin seurakunnassa ja että heillä tulee olla oikeus päästä vaikuttamaan käytännönläheisesti heitä koskeviin asioihin: minkälaista toimintaa seurakunnassa pitäisi olla koululaisille ja miten koululaiset voisivat olla toteuttamassa sitä. Kun itsellemme oli selvinnyt mitä ryhmältä odottaisimme ja minkälaisiin kysymyksiin se olisi vastaus, aloitimme käytännöntoimet.

Olimme rajanneet etukäteen ryhmäkoon n. 10 lapseen ja ikäjaon 10–14-vuotiaisiin. Olimme myös ajatelleet että ryhmässä olisi hyvä olla sekä tyttöjä että poikia ja Tuusulan alueellisen erityisyyden vuoksi (kolme keskusta) lapsia jokaiselta alueelta. Koska lapset ovat alaikäisiä, lähetimme vanhemmille infokirjeen, jossa kerroimme alkavan ryhmän toimintaperiaatteista. Emme lähteneet summassa lähettelemään infokirjeitä, vaan kohdistimme ne lapsiin, jotka olivat jo valmiiksi mukana aktiivisesti toiminnassamme – olisivathan he meille tärkeitä kokemusasiantuntijoita. Olimme myös mielessämme rajanneet ryhmäläisten toiminta-ajan kahdeksi vuodeksi nuorten vaikuttajaryhmän kokemusten pohjalta.

Vastaanotto oli innostunut ja suurin osa kutsutuista lapsista tuli mukaan. Tämä osoittautui hyväksi lähtökohdaksi tammikuussa 2023 alkaneelle toiminnalle.

Käytimme alussa aikaa ryhmäytymiseen ja suunnittelimme ryhmälle oman t-paidan. Tilasimme tiedotukseltamme logon, joka liitettäisiin ryhmän suunnittelemien tapahtumien mainoksiin. Tämä onkin yksi tärkeä asia ryhmän toiminnassa – ei pelkkää ideointia ideoimisen vuoksi, vaan ideointia ja suunnittelua toteutus päämääränä. Kaikki ideat otetaan vastaan ja yhdessä muokaten yritetään löytää toimiva loppuratkaisu.

Ideoinnin synnyttämä toiminta vailla aiempaa kokemusta on kokeilevaa ja uutta luovaa. Ja se on innostavaa niin lapsille, jotka huomaavat, että heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään arvostetaan, kuin meille työntekijöillekin. Osallistavassa työotteessa voittavat kaikki.

Kun katselen taaksepäin, niin itse en enää halua palata aikaan ennen Junnujen vaikuttajaryhmää. Suhteeni työhön on muuttunut, miten ajattelen siitä ja miten sitä käytännössä teen. Olen oppinut ja saanut lapsilta paljon, kun olen uskaltanut irrottaa vanhoista tottumuksista ja tavoista. Kun tehdään työtä yhdessä istuttaen ja kastellen, niin uskon, että tuo Korinttilaiskirjeen kohdan loppuosa – mutta Jumala antoi kasvun – toteutuu myös.

Kirkossa järjestetään nuorten vaikuttajaryhmille tapaamisia. Minun unelmani on, että vielä joku päivä järjestetään koululaisten vaikuttajaryhmien tapaamisia. Sitä kohti.

Teksti: Tommi Aulasmaa
Nuorisotyönohjaaja
Tuusulan seurakunta