Kirkon ja seurakuntien psykososiaalinen tuki nuorille yllättää laajuudellaan

Kuinka laajaa nuorten psykososiaalinen tuki seurakuntien toiminnassa oikeastaan onkaan?

Vaikka kirkon kasvatus-nuorisotyöhön käyttämästä resurssista jonkin verran puhutaan, kirkon ja seurakuntien työn koko leveys jää yhteiskunnallisessa keskustelussa piiloon.

Esimerkkejä haettaessa katseen voi kohdistaa vaikkapa Tampereelle. Yhtymässä ja seurakunnissa nuorten ja nuorten aikusten tuki on moninaista ja monenlaista. Sen kautta voi hahmottaa laajaa kuvaa siitä, miten eri tavoin tuki ja kannattelu kirkon työssä ilmenee.

“Me olemme ehkä kirkossa vähän ujoja tai tottumattomia pitämään esillä sitä, mitä teemme”, sanoo Tampereen seurakuntayhtymän yhteisen kasvatuksen johtaja Heli Pruuki.

“Tuo vaatimattomuus heijastuu siihen, miten puhumme tekemästämme työstä muille, mutta myös itsellemme. Minusta meillä on paljon perusteita olla ylpeitä työstämme, mutta emme taida aina itsekään olla perillä siitä, mitä kaikkea teemmekään ja miten iso merkitys sillä on. Itsekin yllätyn siitä toistuvasti.”

Kaikki lähtee perustyöstä

”Ajattelen, että jo nuorisotyön perustyö on nuorten tukea. Ihan tavallinen nuorten ilta rippikoulu tai isoskoulutus on psykososiaalista tukea – niissä on kyse siitä, että nuorilla on saatavilla yhteisö, johon kuulua. Ilmapiiri siellä on yleensä turvallinen ja mukana on viisaita aikuisia, jotka kannattelevat toimintaa ja joiden kanssa voi halutessaan jutella”, Pruuki sanoo.

”Meidän kaikkein tärkein tukemme nuorille on tämä perustoiminta, joka tavoittaa vieläkin valtavasti nuoria.”

Tampereella neljän suomenkielisen ja yhden ruotsinkielisen seurakunnan sekä yhtymän tavoitteena on toimia kuin yksi suuri seurakunta. Esimerkiksi rippikoulussa se näkyy siinä, että nuori voi hakea minkä tahansa seurakunnan leirille.

”Tämä tarjoaa nuorille vaihtoehtoja. Jos on vaikka hankaluuksia, kiusaamista tai yksinäisyyttä koulussa ja oman alueen nuorten kanssa, voi olla, että toisen seurakunnan alueelta löytyy oma paikka, oma yhteisö ja uudet kaverit.”

Haavoittuvassa asemassa olevien nuorten huomaaminen on valtavirtaistunut

Rippikouluesimerkki kuvastaa nuori- ja perhelähtöistä ajattelutapaa. Sitä on Tampereella tietoisesti kehitetty ja sitä ollaan valmiita myös resursoimaan.

”Tampereella on osattu linjata esimerkiki se, että vahvaa lastenleiritoimintaa ylläpidetään edelleen. Meillä on edelleen lähes neljäkymmentä leiriä lapsille ja perheille joka kesä. Ne ovat edullisia leirejä, ja silti on mahdollista hakea maksuvapautusta aina, jos on sellainen tilanne perheessä. Yhdenkään lapsen leirikokemus ei jää rahasta kiinni”, Heli Pruuki sanoo.

”Tampereella on opittu katsomaan työtä lapsen ja nuoren näkökulmasta.”

Koko nuorisotyötä tehdään erityisnuorisotyön tai diakonian silmälasit päässä. Pruukin kokemuksen mukaan seurakunnissa ovat jatkuvasti esillä haavoittuvassa asemassa olevat nuoret – ihan perustyötä koskevissa keskusteluissakin.

”Minusta voi sanoa, että tämä ajattelutapa on jo valtavirtaistunut Tampereella – ehkä niin on ollut täällä jo pitkään.”

”Se varmasti nousee ihan siitä, että nuorisotyössä toimivat tuntevat nuorensa ja näkevät heidän todellisuutensa – ei sitä oikein voisi väistääkään ja ajatella, että nämä asiat eivät kuulu meille seurakunnassa. Niinpä nuorisotilan jääkaapissa on ruokaa siltä varalta, että jollakulla ei sitä kotona ole.”

Nuoria myös kuullaan suoraan.

”Vaikuttajanuoritoimintamme on erittäin aktiivista. Nuoret ovat mukana kaikissa luottamuselimissä ja saavat niistä myös kokouspalkkion, kuten aikuiset. Hiljattain meillä koulutettiin työntekijöitä siihen, miten lapset, nuoret ja perheet otetaan mukaan toiminnan suunnitteluvaiheessa. Tavoitteena on mennä sitä kohti, että jo toimintasuunnitelmaprosessin alkuvaiheessa lapset ja nuoret otetaan mukaan ja matkan varrella heitä kuullaan siitä, että ovatko tavoitteet toteutuneet, kohtaako toiminta tarpeita ja onko se sellaista, mitä lapset ja nuoret kertovat toivovansa”, Pruuki kertoo.

Psykososiaalisen tuen kehittämistyötä tehdään laaja-alaisesti

Uusia toimintamalleja kehitetään ja otetaan Tampereella käyttöön kun tarpeita löytyy.

Nuorten erityisempään tukeen on kehitetty monia erilaisia menetelmiä ja ratkaisuja. Esimerkiksi matalan kynnyksen keskusteluapua Walk in terapian kautta on otettu käyttöön laajasti – mallia kehitettiinkin alun perin Tampereella Tuomas Perkiön johdolla.

”Walk in terapiaa on tarjolla muun muassa tietyissä lukioissa ja keskustassa Vanhalla kirkolla kenelle tahansa nuorelle. Sen lisäksi on tarjolla esimerkiksi erilaista ryhmämuotoista tukea, jota on kehitetty erilaisissa elämäntilanteissa oleville nuorille ja nuorille aikuisille”, Pruuki kertoo.

Uusien toimintamallien etsiminen ja kokeileminen on perusosa työn kehittämistä. Tällä hetkellä Tampereella toimii Viisikoksi nimitetty tiimi, jossa on mukana kasvatuksen, diakonian ja yhteiskuntavastuun, sairaalasielunhoidon, perheneuvonnan ja viestinnän edustus. Tässä laajassa kokoonpanossa voidaan mahdollisimman hyvin kartoittaa, mitä jo tehdään, ketkä ovat nykyisten palvelujen katveessa, jäävät ulkopuolelle ja tarvitsevat tukea.

”Meillä on Tampereella nyt nuoret aikuiset painopisteenä. Yhteishankkeessa ovat mukana kaikki seurakuntayhtymän toiminnalliset yksiköt, ja siinä tarkastelukulmana on tarjoamamme psykososiaalinen tuki noin kahdeksantoistavuotiaista kolmekymppisiin saakka. Seuraavaksi jalkaudutaan seurakuntiin. Kartoitamme, mitä kaikkea teemme, millainen on tavoittavuus ja miten näitä palveluja pidetään esillä.”

”Samalla työtä myös kehitetään: ajatellaan yhdessä, huolehditaan yhdessä resurssoinnista, yhdistetään voimia ja tehdään jotain asioita uusilla tavoilla, jotka tuolle kohderyhmälle ovat tarpeellisimpia.”

Seurakunta niveltyy myös kaupungin ja hyvinvointialueen palveluverkkoon

Seurakunnat ja yhtymä toimivat Tampereella yhteistyössä kaupungin ja hyvinvointialueen kanssa. Seurakunnan toiminta ja palvelut nuorille on pitkälti osa samaa yhteisten nuorten kohtaamista kuin kaupungin nuorisopalveluillakin.

”Meillä on vahva yhteys Tampereen kaupungin lasten, nuorten ja perheiden palveluihin ja aktiivista yhteistä kehittämistä – tällä hetkellä esimerkiksi rakennamme yhteistä tehostetun nuorisotyön suunnitelmaa. Samoin yhteistyö hyvinvointialueen kanssa on aktiivista. Tärkeää on jo se, että tiedämme toisistamme hyvin”, Pruuki kuvailee.

Seurakunnat tekevät osaltaan alueellista yhteistyötä kaupungin ja viranomaisten kanssa. Niin Pirhan kuin alueellisemmat perhekeskusverkostot ovat aktiivisia ja seurakuntien työntekijät ovat niissä tuttuja toimijoita. Tampereella on uskallettu mennä mukaan verkostoihin, tutustua ja tulla tutuksi.

Pruuki nostaa esille sen, että kirkon työssä nuorten tukea tulisi tarkastella laajemmin kuin vain nuorisotyön piirissä.

”Esimerkiksi sairaaloissa tehtävässä työssämme kohdataan myös nuoria. Kun pappi siunaa kuolleen hautaan, on omaisissa usein nuoria. Perheneuvonta ja diakonia tukevat ainakin välillisesti myös perheen nuoria. Ja viestintä on keskeisessä roolissa, kun ajatellaan ihmistä eri ikävaiheissaan ja sitä, mitä juuri hänelle on tarjolla.”

Monien eri toimintojen vaikutukset suoraan tai välillisesti muodostavat sen tuen, kannattelun ja kanssaelämisen, joka eri vaiheissa toteutuu nuorten elämässä.

”Soisin, että kirkko kehittyisi yhä enemmän kohti kokonaisuuksien hahmottamista ja sitä kautta vahvempaa yhdessä tekemisen kulttuuria.”

Messukylässä seurakuntaa halutaan kehittää paikkana, johon nuori voi luottaa

Tampereella yksittäisen seurakunnan nuorisotyön näkökulmasta nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukeminen on läpäisevästi läsnä.

Messukylän seurakunnan nuoristotyönohjaaja Eetu Tuomi sanoo, että koko toiminnan suunnittelun keskiössä on tavoite seurakunnasta sellaisena toimintapaikkana, josta nuoret tietävät voivansa saada tarvittaessa myös tukea ja apua.

”Meillä koko nuorisotyö on sitoutunut tähän. Ja tavoitetta tehdään todeksi kertomalla nuorille ja myös perheille, että tukea on saatavilla ja pitämällä asiaa ohjelmallisesti esillä nuorisotyössä. Kun asiaa pidetään johdonmukaisesti esillä, nuoret lopulta tarttuvat mahdollisuuksiin. Meillä nuoret tietävät, että kuuntelija löytyy ja apua saa, ja he myös osaavat ottaa asioita esille”, Tuomi sanoo.

”Sanoisin, että meillä nuorisotyössä on mukana paljon diakonisen nuorisotyön otetta ja toivon näkökulmaa. Kun työtä tehdään tällaisesta lähtökohdasta, myös meillä työntekijöillä kehittyy saatavilla olemisen ja puheeksi ottamisen taito. Osaamme olla silmät auki.”

Nuorten kanssa kohdataan myös nuorten ongelmat

Nuorten tueksi asetuttaessa kohdataan koko kirjo nuorten elämää.

”Vakavimmillaan asiat, jotka nuorten kanssa tulevat esille, kytkeytyvät itsetuhoisuuden teemoihin, viiltelyyn ja joskus kuolemaan liittyviin ajatuksiin,” Tuomi sanoo.

”Joskus me olemme ensimmäinen kontakti, johon nuori ottaa yhteyttä tällaisten asioiden kanssa. Jos hoitokontakteja ei vielä ole, näissä tapauksissa nuori luonnollisesti pyritään ohjaamaan myös muun tuen piiriin. Kun nuori tulee meille puhumaan, hän kyllä tietää, että me pyrimme viemään asioita eteenpäin.”

Jos nuorella puolestaan on vaikeampia haasteita ja hoitokontakti sekä tukea muualla, seurakunta voi puolestaan olla yksi lisätoimija, joka vielä lisäksi on tukena.

Kaikkia asioita ja ongelmia kuunnellaan.

”Nuorilla on erittäin paljon kuormitusta. Se näkyy erilaisina mielenterveyden ja hyvinvoinnin pienempinä pulmina. On ahdistusta ja paniikkikohtauksia, suorituspainetta koulussa ja jatkuva kiire kaikkialle.”

”Voi olla huolia kavereista ja läheisistä. Ja tietysti omaan itseen liittyviä kysymyksiä on paljon: Riitänkö minä, kelpaanko? Monella ovat esillä identiteettipuolen kysymykset tai  sateenkaariteemat. Kaikissa näissä kasvuun liittyvissä asioissa me olemme mukana vierellä kulkijoina ja kuuntelijoina. Autamme löytämään kysymyksiä, oivalluksia ja omaa elämänpolkua” Eetu Tuomi kuvaa.

”Ihmissuhdeasioita tulee jatkuvasti käsiteltäväksi. Rippileireillä ja isostoiminnassa on mukana monta sataa nuorta, siinä joukossa syntyy uusia ihmissuhteita ja ne myös rikkoutuvat toisinaan. Me sitten selvittelemme. Ja yleisemmin on paljon sosiaalisten tilanteiden selvittelyä ja opettelua: erilaisten ristiriitojen ja väärintekemisten äärellä opetellaan vastuuta ja anteeksiantamista.”

Perustyössä kohdataan ja saadaan myös levätä

Koska nuorten kohtaaminen ja tukeminen on nivelletty työn perusideaan, se tapahtuu osana tavallista nuorisotyötä.

”Kyllä nuorille on joskus tarjottu keskusteluaikojakin, mutta teineille ei ole oikein luontevaa sitoutua johonkin tiettyyn kellonaikaan seuraavalla viikolla”, Eetu Tuomi sanoo.

”Paremmin toimii se, että olemme arkisesti tarjolla ja kohtaamiset ovat spontaanimpia, vaikka nuorteniltojen lomassa tai muualla. Pystymme kyllä nopeallakin aikataululla järjestämään rauhallista aikaa. Kun on monta vuotta rakennettu tätä luottamusta, niin nuoret ovat oppineet tarttumaan näihin mahdollisuuksiin.”

Tuomi sanoo, että myös nuorten oma vapaaehtoisuus on yksi tapa tukea nuoria tarjoamalla yhteenkuulumisen tunnetta, vastuuta ja onnistumisen mahdollisuuksia.

”Seurakunta on tärkeä paikka monelle sellaisella nuorelle, joilla ei ole muussa arjessa paljon mitään paitsi yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Me pyrimme tarkastelemaan, että niin kivaa kuin se onkin, vapaaehtoisuudesta ei saa muodostua heille eikä kenellekään kuormituksen lähde. Monella nuorella realismia on, ettei levolle jää aikaa. Eräs nuori kertoi, että viikossa on yksi päivä, jolloin pystyy nukkumaan.”

Nuorten tukemista on sekin, että turvataan mahdollisuus pelkkään hengailuun.

”Nuorisotyön ei tarvitse aina olla puuhaamista. Sen pitäisi tarjota myös mahdollisuus vain olla ja rentoutua.”

Seurakunnalla on paljon ammatillista osaamista verkostojensa avuksi

Tampereella moni työntekijöistä on hankkinut lisäkoulutusta nuorten kohtaamiseen, esimerkiksi ratkaisukeskeisistä menetelmistä.

Tuomi on itse käynyt Tampereella Aggression Replacement Training -koulutuksen kaupungin työntekijöiden kanssa. Sosiaalipalvelut on koonnut ryhmän nuoria, joilla on käytöksen ja suuttumuksen hallinnan vaikeuksia. Tuomi osallistuu sen vetämiseen.

”Yhteistyötä kaupungin kanssa tehdään monella tavalla. Lukioissa Tampereella toimii Walk in terapia, ja sillä on hyvin aktiivinen kysyntä. Yläkoulujen kanssa seurakunta tekee yhteistyötä koulujen tarpeiden mukaan. Nuorisopalveluiden kanssa on yhteistä toimintaa, on säännöllisiä aluepalavereita, joissa istutaan juttelemaan myös nuorten kuulumisista.”

Tampereella nuorisotyöllä seurakunnissa on toimivat yhteydet poliisin, on ankkuritoimintaa ja seurakunnat ovat mukana myös RISU-tiimin toiminnassa. Sen tavoitteena on alle 18- vuotiaiden rikoksentekijöiden rikoskierteen katkaiseminen, nopea puuttuminen lähisuhde- ja perheväkivaltaan sekä tarkoituksenmukaisen avun ja tuen piiriin ohjaaminen.

”Kaikkiaan pitää sanoa, että nuorten tuen tarve on kyllä minunkin työvuosien mittaan kasvanut,” Eetu Tuomi toteaa.

”Toisaalta nyt myös osataan hakea apua. Itse olen 32-vuotias, ja kun ajattelen omaa nuoruuttani, silloin ei vielä osattu ottaa ongelmia puheeksi. Nyt avun hakeminen on normalisoitunut ja se on hyvä asia. Se ei ole hyvä asia, että avun tarvekin on normalisoitunut.”

Teksti: Jaakko Kaartinen