Kirkon nuorisotyö – näkökulmia lainahöyhenistä

Kun kirjoitan tätä tekstiä, on ammattiliiton somessa julkaistu tieto, että työehtosopimusneuvotteluissa on saatu tulos. Yksityiskohtia emme siitä vielä tiedä, mutta tämä tieto sai minut ajattelemaan nuorisotyönohjaajan ammatillista osaamista ja sen määrää.

Olen tehnyt miltei koko työurani Helsingin seurakuntien erityisnuorisotyössä, jota tuttavallisemmin Snelluksi kutsutaan. Nyt olen kuitenkin lainassa yhteisten palveluiden toisessa tiimissä Mustasaaren toimintakeskuksen toiminnanjohtajana. Tätä työtä on takana nyt puolisentoista vuotta ja sanonta vaihtelun virkistämisestä on kyllä osoittautunut todeksi.

Tässä työssä talvella suunnitellaan, järjestellään sekä organisoidaan ja kesällä sitten kaikki tapahtuu yhtä aikaa ja niin sanotusti on täys rähinä päällä. Tällainen kausiluonteisuus kuulostaa varmaan tutulta myös aika monen nuorisotyötä tekevän korvaan. Mustasaari on kesällä kaikille avoin saari, johon ihmiset voivat tulla virkistymään, syömään, saunomaan tai muuten viettämään aikaa. Lisäksi saaressa käy paljon erilaisia kokous- ja virkistysryhmiä sekä seurakuntien retkiporukoita ja lasten päiväleirejä.

Tyypillinen työpäiväni kesällä voisi koostua vaikka näistä aineksista: ryhmän vastaanottaminen ja saaren esittely, sinilevänäytteen ottaminen, tulen sytyttäminen nuotiopaikalle, karanneiden lampaiden paimentaminen takaisin aitaukseen, laskutus, messun pitäminen, yhteistyöpalaveri ravintolapäällikön kanssa, työajanseurantaan liittyvien ongelmien ratkominen, haavan laastaroiminen, jne.

Tämäkin saattaa kuulostaa monesta lukijasta tutulta. Kaikkea maan ja taivaan väliltä survottuna yhteen päivään, viikosta toiseen.

Vaikka tämänhetkinen tehtäväni ei ole nuorisotyön virka, olen huomannut todella monessa asiassa ajattelevani, miten paljon hyötyä sekä koulutuksestani että ennen kaikkea työssä oppimastani on joka päivä. Toki ihan yksittäisten taitojen ja työtehtävien osalta, mutta ennen kaikkea jonkin sellaisen, jota kutsuisin ehkä nuorisotyön työotteeksi. Kun asiat on hyvin suunniteltu, uskaltaa luottaa siihen, että pallot pysyvät ilmassa ja asiat toimivat. Vaikka vain hyvin pienen osan asioista voi ennakoida, pystyy silti olemaan jotenkin rennosti ja reagoimaan asiaan sitten kun se tapahtuu, murehtimatta sitä etukäteen. Ja vaikka käynnissä olisi täysi kakofonia, pystyy näkemään siellä sen yhden ihmisen, joka nyt erityisesti tarvitsee minulta jotain.

Ajattelen, etten olisi voinut saada tähän tehtävään parempaa korkeakoulua, kun mitä olen työssäni saanut ja toivonkin, että jokainen nuorisotyön ammattilainen muistaisi sen, miten arvokasta osaamista tällä ammattikunnalla on. Mikään elämän asia ei ole sille vieras. Toivon toki, että se osaaminen tunnustetaan myös työnantajan taholta ja että uusi työehtosopimus on sen mukainen. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että meillä itsellämme on ymmärrys siitä, miten paljon osaamme. toivon, että jokainen meistä uskaltaa myös tarttua niihin tilaisuuksiin, joita se ammattitaito meille avaa.

Jos sinulle avautuu mahdollisuus käydä kurkistamassa vähän toisenlaista työtä, joko oman organisaation sisällä tai sen ulkopuolella, suosittelen lämpimästi sanomaan kyllä. Sen lisäksi, että se antaa ja opettaa itselle paljon, antaa se varmasti myös sille, joka palkkaa kasvatusalan ammattilaisen.

Teksti: Sanna Parkkinen