Vaikuttajat sankarien varjossa

Suurehko osa Raamatun kertomuksista kietoutuu sankarien ympärille. Kuningas Daavidin lennokkaat vaiheet täyttävät luvun toisensa jälkeen. Apostolien teot kertoo Kristus-liikkeen vauhdikkaista alkuajoista ennen kaikkea kahden sankarinsa, Pietarin ja Paavalin, kautta. Asiaan kuuluu, että sankariksi päädytään Jumalan tekemällä suoravalinnalla. Päähenkilö voi protestoida, kuten profeetta Jeremia, mutta turhaan:

”’Mutta minä vastasin: ’Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!’ Silloin Herra sanoi: ’Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.’” (Jer. 1:6–8)

Kiinnostava päähenkilö on tärkeä kerronnan kannalta, mutta jättää varjoon tukijoukkonsa: ne, jotka kantavat kortensa kekoon vähemmän näyttävästi. Toisinaan hekin kuitenkin vilahtavat Raamatun lehdillä.

Raamatun komiteamyönteisimmät katkelmat lienevät Sananlaskujen kirjasta: ”Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.” (Sananl. 11:14)

”Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu.” (Sananl. 15:22) Näissä katkelmissa ei luoteta kuninkaan kekseliäisyyteen tai Hengen yliluonnolliseen johdatukseen vaan kokeneisiin virkamiehiin tai luottamushenkilöihin, joiden jaettu viisaus takaa yhteisten hankkeiden onnistumisen. Näissä kohdissa arvostetaan näkökulmien moninaisuutta laadukkaassa päätöksenteossa.

Yhden sankarin myytille löytyvät hyvin konkreettiset rajat Mooseksen joutuessa työuupumuksen partaalle. Pelastus löytyy delegoinnista, keskijohdosta ja edustuksellisuuden ihanteesta. ”Valitkaa kustakin heimosta viisaita, taitavia ja kokeneita miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne”, Mooses kehottaa, ja kansa etsii tyytyväisenä edustajansa keskuudestaan (5. Moos. 1:12–15).

Paavali kirjoitti yhteisöille, joissa joku tarjosi kokoontumistilan, toinen huolehti muonitusvuoroista ehtoollisen mahdollistamiseksi, kolmas organisoi kolehdin keruun Jerusalemin avustamiseksi, neljäs selvitti kolehdin toimittamisen logistiikan, viides järjesti Paavalille kirjurin ja kuudes vei vaivalloisesti kirjeen perille, menettäen mahdollisesti kuukausien tulot ammatinharjoittamisen keskeytyessä.

Välillä joku näistä nimetään ohimennen. Paavalin vuolaasti ylistämä naispuolinen diakoni Foibe vie perille Roomalaiskirjeen, jonka Tertius on kirjoittanut sanelusta. Useimmiten sankarimiesten työn mahdollistajat jäävät rivien väliin. Kirjeissään Paavali itse tosin yritti suitsia toimintakulttuuria, jossa näkyvä ja näyttävä saa eniten arvostusta: Jumala ”antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:7)

Päähenkilöinä sankarit ovat lyömättömiä. Yhteisten asioiden hoitamisessa taas käytännön tekijät, asioista perillä olijat, yhteisymmärryksen etsijät, neuvottelijat ja eri näkökulmien esille tuojat ovat usein hyödyllisempiä.

Teksti: Katri Kujanpää