Sataneljäkymmentäkaksi vuotta työkokemusta – Klaus Tefke: ”Sovin tänne Pohjois-Karjalan metsiin”
Opiskellessaan Pieksämäellä Klaus Tefke etsi kesätyöpaikkaa ja törmäsi pieneen ruutupaperille kirjoitettuun ilmoitukseen. Ilmoitukseen vastaaminen johti ensin kesätöihin ja seuraavana vuonna kirkkoherra soitti jo suoraan ja kyseli töihin. Kontiolahdella Tefke on sitten pysynytkin, aina vuodesta 1998.
Yksi keskeinen asia, joka on pidellyt Tefkeä Kontiolahdella on alue itsessään ja sen luonto.
”Minä en asu kaupungissa. Osa meidän tontista kasvaa metsää. Venerantaan on viisisataa metriä. Pohjois-Karjalassa on hyvät harrastusmahdollisuudet minulle ja mukavia ihmisiä. Ollaan toisaalta Joensuun kyljessä, kun sinne tarvitsee mennä.”
Siinä missä vapaus astua metsään omalta pihalta on edellytys hyvinvoinnille, työhyvinvoinnin edellytyksenä on mahdollisuus käyttää aikaa joustavasti.
”Työajattomuus on minulle se, missä olen viihtynyt. Kahdeksasta neljään ei mätsää minulle. Toki työajattomuus vaatii säätelyä, työhän ei tekemällä lopu maailmasta. Ja ymmärrän, ettei kaikille tällainen oleminen sovi”, Tefke toteaa.
”Minä en viihdy toimistolla. Suosin livekohtaamisia. Meillä edelleen pelataan lautapelejä, laitetaan ruokaa, on rakennettu bändikämppää. Jotkut jutut toimivat vain niin, että ollaan yhdessä. Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää nuorille.”
Työ on nuorten kanssa voitu rakentaa toimivaksi
Toisin kuin monessa muussa paikassa Suomessa, Kontiolahdella myös on paljon nuoria ja sitä kautta monenlaisia mahdollisuuksia.
”Nuorten kanssa on saatu rakentaa työ toimivaksi ja kivaksi. Meillä on oma leirikeskus, mikä mahdollistaa kaikenlaista tekemistä, esimerkiksi purjehtimista ja kalastamista”, Tefke kertoo.
Purjehtiminen tuli seurakunnan nuorisotyön piiriin, kun kunnan ylläpitämä harrastustoiminta lopahti. Seurakunta nappasi toiminnasta kiinni ja sitä jatkettu osin yhteistyössä siitä saakka.
”On neljästä viiteen purjehdusleiriä vuodessa, joista yksi on kunnan kanssa. Ajatus on ollut, että jos joku nuori haluaa purjehdusta harrastaa, se mahdollistuu. Luonnossa ollaan muutenkin paljon, meillä on vahva retkeilytoiminta.”
”Kaikki nuoret eivät käy meillä isoskoulutusta; osa eräjormailee, osa kiipeilee, osa purjehtii, osa on kaikessa mukana.”
Nuorisotyötä ei kannata tehdä, jos se ei ole kivaa
Vuosien mittaan yhteistyöverkostoista on tullut syviä ja kanssakäyminen on leppoisaa. Liki kolmenkymmenen vuoden jälkeen Tefke kohtaa vanhojen rippikoululaisten lapsia leireillään.
”Se, että sellaisia lapsia tuodaan mukaan toimintaan, joiden vanhemmat itse olivat aikanaan mukana, tuntuu luottamuksen osoitukselta. Se on arvokasta.”
Monen kanssa tehdään yhteistä matkaa alakouluikäisestä 20-vuotiaaksi. Ja monesta nuoresta on sitten tullut aikuisia ystäviä, kun olen ollut tässä näin pitkään. Tuossa noita asuu lähellä.”
Seurakunta työyhteisönä on mahdollistaja, paitsi nuorille, myös työntekijöille.
”Lähitiimi on oleellinen. Me olemme aika pieni seurakunta, joten emme voi toteuttaa juttuja, ellei niitä tehdä yhdessä.”
”Kaikki viikkotoiminnot, leirit ja tapahtumat on vuosien mittaan myllätty uusiksi. On myös kysytty nuorilta mielipidettä siihen, onko setämiehen suunnitelmissa parannettavaa.”
Pitää uudistua! Muutos on motivoivaa: jos joku ei toimi, sitä on turha tehdä pakolla. Esimerkiksi kerhotoiminta ei oikein vedä – sen tilalle otetaan sitten välkkätoimintaa kouluilla. Siellä 60-80 nuorta pyörähtää välituntien aikana. Teen koulujen kanssa myös seikkailujuttuja. Siinä omat kasvot tulevat nuorille tutuiksi, se auttaa seurakunnan päässä.
”Nuoret ovat aika avoimia, lähtevät kyllä tekemään uusia juttuja.”
Meillä on isosia ja apuohjaajia saatavilla myös – meiltä moni nuori siirtyy Joensuuhun opiskelemaan, ja sieltä ei ole pitkä matka tulla nuorisotyöhön vielä touhuamaan.
Nuoret tulevat, koska toiminnassa on kivaa. Viime kädessä sama koskee itse työntekijääkin.
”Nuorisotyötä ei kannata tehdä, jos se ole kivaa”, Tefke sanoo.
”On monenlaisia ihmisiä ja toiveita on erilaisia paikkoja ja niissä erilaisia fasiliteetteja. Mitä sie osaat, ja tykkäät tehdä, mätsää se oikean ympäristön kanssa. Työntekijänä sinä jaat sitä, mikä sinulle on tärkeää – ei tämä ole rakettitiedettä. Minä sovin tänne Pohjois-Karjalan metsiin.”
Klaus Tefken kolme pointtia, joilla jaksaa pitkään nuorisotyössä
- Pitää syödä hyvin, että jaksaa
- Älä pidätä
- Nuku hyvät yöunet
Kuva: Jaakko Kaartinen
