Nepsy-nuoret kaipaavat arvostavaa kohtaamista ja kehuja

Neuropsykiatrisesti (nepsy) oireilevien lasten ja nuorten määrä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Tämä on asettanut paineita nepsy-nuorten erityistarpeiden huomioimiseen myös nuorisotyössä.

Keski-Karjalan seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Kirsi Hurskaisen mukaan esimerkiksi rippikoulujen ja -leirien järjestämisessä tässä on onnistuttu hyvin.

”Meilläkin on Keski-Karjalassa erimittaisia leirejä, ja kaikissa ei vaadita yöpymistä. On lähitapaamisia ja sitten opetuspäivä erikseen.”

Näin on myös Helsingin Malmin seurakunnassa, jossa pienryhmäripareista on jo useiden vuosien kokemus.

Palautumishetket ovat tärkeitä

Kuormittuminen on nuorilla nykyisin yleistä, ja sen huomioiminen korostuu nepsy-nuorilla. Malmilla pienryhmäriparin rakenne on mietitty niin, että tapaamisia on kaksi tuntia kerrallaan eikä peräkkäisinä päivinä.

Seurakunnan erityisnuorisotyöstä vastaava Heidi Granström kertoo, että leirit on suunniteltu niin, että nuori voi tarvittaessa ottaa palautumishetkiä.

”Kun on yhteistä ohjelmaa, nuori voi sanoa, milloin hän tarvitsee omaa aikaa. Tämä mahdollistaa sen, että nuori jaksaa viikon mittaisen leirin paremmin.”

Riittävästä levosta huolehditaan myös Keski-Karjalassa. Leireillä on esimerkiksi sovittu, että kaikki huilaavat 30‒40 minuuttia päivässä ohjelman lomassa.

Ennakkosuunnittelun tärkeys korostuu

Sekä Hurskaisen että Granströmin mukaan tärkeintä nepsy-nuorten osalta on hyvä ennakkosuunnittelu. Malmilla nuoret saavat jo keväällä ennen kesän pienryhmäriparia tietoa  tulevan tapaamisen ohjelmasta.

Nuorille myös kerrotaan, mitä juttuja leirillä tehdään ja missä järjestyksessä. Lisäksi Vanhempien vartti -puheluissa kartoitetaan, mitä kaikkia asioita on hyvä huomioida pienryhmäriparilla tai leirityöskentelyssä.

”Jos esimerkiksi ruokailussa on haasteita, etsimme niihin ratkaisuja. Nuori voi tarvittaessa syödä rauhallisessa paikassa ja ottaa kotoaan mukaan välipaloja, jos leirin ruoka aiheuttaa esteitä syömiseen”, Granström sanoo.

Hurskaisen mukaan leirejä järjestettäessä on hyvä muistaa, että myös isosten joukossa on nepsy-nuoria. Heidän ohjeistamisensa ja tukemisensa isosen tehtävässä on tärkeä osa Hurskaisen työtä.

Malmilla on puolestaan aloitettu tänä syksynä isosille oma pienryhmätoiminta. Tämä mahdollistaa paremmin myös nepsy-nuorten osallistumisen isostoimintaan.

Koulutuksesta hyötyvät kaikki

Nykyisin tietoisuus nepsy-nuorten tarpeista on seurakunnissa hyvällä tolalla. Kirsi Hurskaisen mukaan vanhemmat kertovat niistä yhä paremmin jo ilmoittautumisvaiheessa.

Etukäteistieto onkin hyvin tärkeää. Silloin leirejä on mahdollista räätälöidä nuorten tarpeiden mukaisiksi.

”Erityistarpeita voi olla niin monenlaisia. On tosi tärkeää, että työntekijöillä on riittävästi tietoa turvallisen leirikokemuksen mahdollistamiseksi.”

Sekä Hurskainen että Granström ovat kouluttautuneet nepsy-valmentajiksi. Koulutus on lisännyt merkittävästi tietoisuutta nepsy-nuorista, kun he ovat voineet jakaa oppiaan myös kollegoilleen.

”Koulutus on äärimmäisen hyvä tarjoamaan uusia välineitä nepsy-nuorten entistä yksilöllisempään kohtaamiseen”, Hurskainen kehuu.

Nepsy-nuorten huomioiminen voi joissain tilanteissa vaatia seurakunnilta myös lisäresursseja, mutta Granströmin mukaan niihin panostaminen kannattaa. Aina ei ole mahdollista esimerkiksi pienentää ryhmäkokoja, mutta on hyvä miettiä, voisiko osan toiminnoista toteuttaa pienemmissä ryhmissä.

Nuoret välittävät ja huolehtivat toisistaan

Granström kehuu, miten hyvin toiset nuoret ottavat nykyisin huomioon nepsy-nuoret. Nuorten mieleen on hyvin iskostunut, että kaikilla ei voi olla samat säännöt.

”Lapset ja nuoret kasvavat jo siinä todellisuudessa, että meitä on tosi monenlaisia ja meillä on erilaisia tarpeita. Näen ripareilla paljon huolenpitoa ja aitoa välittämistä.”

Samaa mieltä on Hurskainen. Tukeva ilmapiiri ja positiivisuus ovat kaiken lähtökohta.

”Nepsy-nuoret ovat varmasti saaneet negatiivista palautetta joka puolelta. Onneksi seurakunnissa osataan kannustavan ilmapiirin luominen.”

Seurakunnissa hyvät kohtaamistaidot

Perpe-keskuksen erityisohjaaja Paula Muranen on kohdannut seurakunnan työntekijöitä nepsy-nuorten kanssa työskentelyyn liittyvissä työpajoissa. Hän kehuu, miten seurakuntien arvomaailma on usein jo sellainen, joka tukee monenlaisuuden huomioimista ja arvostavaa kohtaamista.

”Arvostava yhteys säilyy, kun kohtaamiset ovat hyviä. Silloin ei synny haastavaa käyttäytymistä.”

Murasen mukaan nepsy-nuorten kohtaamisissa on oleellista monenlaisen hermoston salliminen. Joku tarvitsee liikettä. Jollekin taas kuormitus voi olla niin suuri, että pitää päästä vetäytymään omaan rauhaan.

”Keskittymistä voi tukea eri tavoin. Esimerkiksi tapaamisen päivän ohjelma on hyvä olla aina näkyvillä ja kertoa, mitä tilassa saa tehdä.”

Tarvitaan rakkautta ja hyviä keskusteluja

Murasen mukaan nepsy-nuorten huomioiminen ei aina vaadi lisäresursseja vaan vain ajatusten kääntämistä. Pienryhmät ovat toki usein hyväksi, koska silloin on helpompaa säädellä tai aktivoida nuoria.

Tilojen suhteen pitäisi huomioida aistit. Toimintaa voi pilkkoa pieniin osiin ja tauottaa sopivasti.

”Kynä ja paperi on ehkä helpoin keino, jota käytetään yllättävän vähän. Puheen tueksi kannattaa laittaa vaikka avainsanoja ylös taululle. Sitä ovat kiitelleet ihan aikuisetkin.”

Muranen muistuttaa, että vaikka nepsy-nuorten erityispiirteitä tiedostetaan yhä paremmin, oleellista on moninaisuuden huomiointi. Pienryhmätkään eivät toisinaan sovi kaikille, vaan osa nuorista haluaa kadota massaan.

”Tärkeää on usein kuitenkin tuntea tulevansa kohdatuksi. Rakkautta ja hyviä keskusteluja piiskan sijaan.”

Teksti: Tomi Kangasniemi