Toivo toivottomuudessa

Maailma on muutoksessa. Yhdysvalloissa alkoi uusi aikakausi, natsitervehdykset vilahtivat ja ihmisoikeuksiin tuli huomattavia heikennyksiä. Kotimaassa se, jolla ei ole tai on jo vähän, pohtii entistä enemmän millainen huominen mahtaa olla.

Moni aikuinen sanoo että “nuorissa on tulevaisuus”, vaikka tulevaisuus on jo täällä. Päätökset ja valinnat, joita elämässämme teemme vaikuttavat kaikki siihen millaisen huomisen saamme. Demokratiakasvatuksella, toisten ihmisarvoisella kohtelulla ja kyvyllä nähdä myös toisen puolen ajatus on enemmän tarvetta kuin koskaan.

Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen huominen on, kun sanomme asiat ääneen ja olemme valmiita tekemään töitä sen puolesta. Pelko siitä mitä tapahtuu voi myös lamaannuttaa toimimasta

Kuitenkaan pelolle ei saa antaa valtaa. Usein ajatellaan, että vaikuttaakseen asioihin toiminnan pitäisi olla suurta. Toimintaa on myös somessa hyvästä postauksesta tykkääminen, äänioikeuden hyödyntäminen ja ystävällisyys toisia kohtaan. Nämä voivat olla niitä pieniä arjen toivon pilkahduksia, joilla voimme muuttaa yhdessä maailmaa.

 

Toivo, toivo
Ilman sitä ei voi elää
Armo, armo
Ilman sitä ei eloon jää

PMMP: Toivo

Toivo on meille ajatus siitä mitä hyvää huominen voi tuoda meille. Se on pilkahdus, välillä jopa pimeässä, valoa, joka voi viedä ajatuksen muualle. Armo on toivon toveri, joka saapuu ja antaa toivon. Armo on lempeyttä niin itseltämme itsellemme kuin myös sen osoittamista muille. Ollaan siis toinen toisillemme ihmisiä ja uskalletaan elää.

Teksti: Maija Voutilainen & Pia Kärki