Seurakuntien ja kirkon toimijoiden kesäleirit tarjoavat lapsille elämyksiä ja kehittävät taitoja
Seurakuntien kesäleirit kokoavat lapsia yhteen. Työntekijä- ja tilaresurssit tuovat kesäleiritoimintaan omat haasteensa. Telttaleiritoiminnassa on tapahtunut hiipumista, mutta siihen osallistuvat lapset ovat kokeneet toiminnan hyvin antoisana.
Päättyneenä kesänä Joensuussa toteutettiin kolmipäiväinen päiväleiri kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevassa seurakunnan kesäkodissa. Pyhäselän rannalla olevaan Männikköniemeen kokoontui lähes 30 lasta. Enemmistö oli 7–10 -vuotiaita, mutta mukana oli myös vanhempia lapsia.
Pitkään Joensuun seurakunnassa johtavana nuorisotyönohjaajana työskennelleellä Noora Kähkösellä on takanaan kymmeniä kesäleirejä. Kähkösen mukaan niissä korostuvat muun muassa luontoarvot ja liikunnallisuus. Tänäkin kesänä ohjelmassa oli askartelua luonnonmateriaaleista, erilaisia metsä- tai pihaseikkailuja luonnon omia elementtejä hyödyntäen, uimista ja rantaleikkejä sekä puusaunassa lämmittelyä.
”Monille tämän päivän lapsille nuotiolla istuminen ja ulkona syöminen ovat varsin harvinaisia elämyksiä. Usein olemme saaneet leiripäiviin vierailulle myös kaverikoiria tai poneja; tänä kesänä meillä oli kaverikoiria vierailulla. Ne ovat elämyksiä varsinkin lapsille, joiden kotona ei ole lemmikkejä”, pohtii Kähkönen, joka siirtyi juuri Joensuun seurakunnasta Kirkkohallitukseen, jossa hän toimii määräaikaisena ulkopuolisuuden ehkäisyn ja kirkon liikunta- ja urheiluyhteistyön asiantuntijana.
Leiri on lapselle erityinen
Kähkönen toteaa, että kesäleirit tarjoavat samalla tärkeitä levähdyshetkiä lapsiperheiden vanhemmille, eivätkä ne vaadi perheiltä myöskään suurta taloudellista panostusta.
”Joensuussa päiväleiri on maksanut nyt vain 15 euroa päivältä. Tarvittaessa voi saada maksuvapautuksenkin.”
Kähkösen mukaan seurakunnan tarjoama leiri on useille lapsille kesän ainoa kodin ulkopuolella tapahtuva erityisempi ohjelmanumero. Leirillä olo vahvistaa myös ajatusta ryhmään kuulumisesta.
”Syksyn alettua lapsi voi kertoa koulussa, että hänelläkin oli kesäloman aikana tällainen erityinen tapahtuma. Leirit vahvistavat lasten kaveri- ja tunnetaitoja, ja ovat hauskoja kokemuksia. Samalla ne antavat lapsille mahdollisuuden oppia, kokea ja elää hengellisyyttä, ikäkaudelle ominaisin tavoin.”
Joensuun seurakuntayhtymään kuuluu yhteensä kuusi seurakuntaa. Männikköniemessä pidetyn leirin toteuttivat yhteistyössä Joensuun ja Pielisensuun seurakunnat. Enon seurakunta järjesti puolestaan omalla telttaleiripaikallaan Murikanmajalla kolmen päivän mittaisen päiväleirin, johon osallistui noin 20 kouluikäistä lasta.
Lisäksi Enon seurakunta osallistui yhdessä Vaara-Karjalan ja Pielisensuun seurakuntien kanssa 10–14 -vuotiaiden Risteys-telttaleirille. Partaharjulla pidetyn leirin järjestivät Lasten ja nuorten keskus yhdessä Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien kanssa.
Päiväleirejä vai yli yön kestäviä leirejä
Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnissa järjestetään vuosittain päiväleiritoiminnan ohella kesäkerhoja. Päättyneenä kesänä eri seurakunnissa järjestettiin yhteensä viisi kesäkerhoa, joita pidettiin pääsääntöisesti koko kesäkuun ajan arkipäivisin kello 9–14.
Kähkönen pitää valitettavana, että Joensuussa ei olla voitu järjestää vuosiin kesäisin yön yli kestäviä leirejä.
”Tämä johtuu pitkälti siitä, ettei omassa leirikeskuksessa ole rippileirien takia tilaa muille leireille eikä lähialueilla ole budjettiin sopivia korvaavia leiripaikkoja. Tähän on tulossa toivottavasti lähivuosina parannusta, kun yhtymä rakentaa uuden leirikeskuksen Joensuuhun. Ehkä leirejä toteutetaan tulevaisuudessa myös vahvemmin yhteistyössä seurakuntayhtymän tai lähialueen seurakuntien kanssa.”
Joensuussa on järjestetty kouluikäisten yön yli -leirejä syksyisin ja keväisin. Kähkösen mukaan jotkut lapset ovat toivoneet niiden järjestämistä myös kesäisin, mutta päiväleiritkin ovat saaneet paljon kiitosta niin lapsilta kuin perheiltä muuten. Hän toteaa, että päiväleireillä ja telttaleireillä on myös samoja elementtejä.
”Esimerkiksi kaikki ohjelma järjestetään päiväleireilläkin pitkälti ulkona. Tämä pätee myös ruokailuun, ja lapset itse tiskaavatkin ulkona omat ruokailuvälineensä. Samalla päiväleirit ovat matalan kynnyksen toimintaa, ja toimivat ikään kuin sisäänheittäjinä yön yli -leireille. Erillisiä omia telttaleirejä Joensuussa ei ole ollut pitkiin aikoihin.”
Leirit ovat tärkeitä myös leiriohjaajille ja isosille
Kähkönen kertoo, että kaikki halukkaat ovat tavanneet mahtua mukaan leireille, vaikka kysyntää on riittänyt. Hän uskoo vahvasti siihen, että tulijoita riittää jatkossakin kouluikäisten ikäluokkien pienenemisestä huolimatta.
Kähkönen kokee leiritoiminnan olevan hyvin merkityksellistä niin lapsille ja perheille kuin seurakunnan kasvatustyölle. Monet lapset kulkevat leireillä koko alakouluiän, joten he ja heidän perheensä tulevat työntekijälle hyvin tutuiksi.
”On etuoikeus kulkea vuosia näiden lasten kanssa leireillä, ja leirit ovat olleet itsellenikin mieluisia työtehtäviä. Koen suurena luottamuksenosoituksena, että perheet antoivat yhä uudestaan lapsensa meidän huostaamme leirien ajaksi. 11–14 -vuotiaiden ikäryhmä on haastava, eikä kerhotoiminta heitä erityisemmin kiinnosta. Olenkin erityisen iloinen, että tuonkin ikäisiä lapsia tapaa tulla innolla leireille.”
Kähkönen muistuttaa, että leiritoiminta on merkityksellistä myös isosille ja leiriohjaajille.
”He oppivat vastuunkantoa, ryhmänohjausta ja yhteistyötaitoja.”
Telttaleiriosaaminen on heikentynyt
Lasten ja nuorten keskuksen suunnittelijan Pekka Laukkarisen mukaan lasten ja perheiden telttaleiriosaaminen on heikentynyt, mikä näkyy laskuna seurakunnallisten telttaleirien osallistujamäärissä. Samaten työntekijöiden telttaleiriosaaminen on vuosien mittaan heikentynyt.
Ilmiö näkyy myös kouluikäisten alueellisissa telttaleireissä, joita Laukkarinen tapaa olla järjestämässä yhdessä hiippakuntien ja seurakuntien kanssa. Päättyneenä kesänä oli tarkoitus pitää eri puolilla Suomea viisi alueellista telttaleiriä, joista yksi peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia.
”Kahdella muullakin leirillä oli vähän osallistujia. Päätimme kuitenkin pitää nuo leirit, ja meininki oli hyvä. Turun arkkihiippakunnan Loikkis-leirillä sekä Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien Risteys-leirillä oli sen sijaan myös runsaasti osallistujia.”
Laukkarisen mukaan kysynnän väheneminen liittyy lähinnä telttaleireihin. Muuten seurakuntien alakouluikäisille suunnatuille leireille on yleensä paljon tulijoita. Monista seurakunnista on kerrottu, että leirit tapaavat täyttyä nopeasti.
”Kesäisin ongelmana on ollut lähinnä se, että työntekijöitä ei meinaa löytyä riittävästi, koska riparit vievät niin paljon resursseja. Samaten leirikeskukset ovat usein varattuja ripareiden myötä. Kevät- ja syyskaudella tilanne on parempi, ja leiritoiminta on tuolloin varsin aktiivista.”
Yhteistyön merkitys korostuu telttaleireissä
Laukkarinen toivoo, että kirkollisia telttaleirejäkin järjestetään myös jatkossa. Hänen mukaansa kysyntää edelleen on ja telttaleireille osallistuneet lapset ovat tavanneet antaa hyvin positiivista palautetta.
”Esimerkiksi viime kesäkuussa pidetylle Risteys-leirille osallistuneet lapset pitivät kokemusta mielettömän hienona. Näin siitä huolimatta, että puolet leiristä satoi vettä lähes yötä päivää.”
Laukkarisen mukaan nykyään lapsille telttaleirielämää tarjoaa säännöllisemmin lähinnä partio.
”Partiolla on hienoa toimintaa, mutta siinä vaaditaan enemmän sitoutumista. Seurakuntien järjestämillä telttaleireillä on erityisen tärkeä rooli matalamman kynnyksen tapahtumina.”
Hän muistuttaa, että leirejä voidaan suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä useiden seurakuntien voimin. Tämä voi laskea sopivasti rimaa, jos työntekijällä ei ole entuudestaan tuntumaa leirielämään.
”Yhteistyön myötä seurakunnan lapsiryhmän kanssa leirille tulevan ei tarvitse välttämättä olla mikään erä-jorma. Usein on niin, että telttaleireille tulevat työntekijätkin ovat pitäneet kokemusta myönteisenä. Luultavasti telttaleiri on antoisimmillaan maastossa toteutettuna. Vaihtoehtoisesti leirikeskuksissa pidettävillä leireillä majoittuminen voi tapahtua osittain teltoissa.”
Teksti: Juhana Unkuri
