”Nuorisontyönohjaajat toivovat virkaansa kirkollista vihkimystä”
Diakin tuoreen tutkimuksen mukaan monet seurakunnan nuorisotyönohjaajat ovat sitoutuneita ja tyytyväisiä työhönsä. Samalla moni kokee, ettei heidän osaamistaan arvosteta kirkossa riittävästi, eikä työuralla ole juurikaan mahdollisuuksia edetä. Jouko Porkan mukaan kirkon kasvatustyöhön voitaisiin rakentaa uudenlaisia urapolkuja.
Diakin tuoreen tutkimuksen mukaan merkittävä osa seurakuntien nuorisotyönohjaajista toivoo saavansa virkaansa kirkollisen vihkimyksen.
”Vastaajista yli 70 prosenttia piti vihkimystä tärkeänä. Tutkimuksessa nousi vahvasti esiin ajatus siitä, että virkaan vihkiminen olisi kirkon konkreettinen kädenojennus ja toisi nuorisotyönohjaajille enemmän arvostusta kirkossa”, kertoo hankkeessa ohjaajana ja tutkijana toiminut TT Jouko Porkka.
Jouko Porkan ohella DIAK:in tutkimushankkeen ohjaajina ja tutkijoina toimivat yliopettaja Minna Valtonen ja lehtori Sami Ritokoski.
Tiedot vihkimyksestä selviävät Tiina Pakarisen yamk-opinnäytetyöstä, joka oli osa laajempaa tutkimushanketta kirkon työn veto- ja pitovoimasta.
Nuorisotyöntekijät erotellaan muista valmistumisen jälkeen
Tutkimuksen mukaan seurakuntien nuorisotyönohjaajat kokevat saavansa arvostusta lähinnä nuorilta ja heidän perheiltään sekä yhteistyökumppaneilta. Sen sijaan yli puolet nuorisotyönohjaajista kokee, että heidän osaamistaan ei arvosteta kirkossa riittävästi.
Porkka muistuttaa, että nuorisotyötä ja diakoniaa opiskelevilla on paljon samoja kursseja, ja he ovat opiskeluaikana usein samoissa ryhmissä.
”Valmistumisen jälkeen kirkko kuitenkin erottelee heidät.”
Diakonian virkaan tulevat saavat vihkimyksen, johon liittyen heillä on ordinaatiokoulutusta yhdessä papiksi vihittävien kanssa. Sen sijaan työnsä aloittavilla nuorisotyönohjaajilla ei ole välttämättä edes työhön siunaamista seurakunnassa, vihkimyksestä puhumattakaan. Kiinnostavaa on myös se, että tuoreen kyselyn mukaan 93 prosenttia diakonian virassa olevista piti saamaansa vihkimystä tärkeänä.
Porkka toteaa, että nuorisotyöntekijöiden vihkimyksestä on käyty kirkossa keskustelua jo ainakin viisi vuosikymmentä, ja asiaa on käsitelty vuosien mittaan useissa eri työryhmissä ja kirkolliskokouksessa.
”Viime joulukuussahan piispainkokouksen asettama työryhmä antoi jälleen uuden selvityksen diakonaatista, jossa esitetään erilaisia virkateologisia ja vihkimykseen liittyviä malleja. Toivottavaa on, että tämän mietinnön käsittelyn yhteydessä myös kirkon nuorisotyönohjaajat vihdoin liitettäisiin vihkimysvirkojen piiriin.”
Seurakuntien nuorisotyöntekijöiden rekrytoinnissa haasteita
DIAK:in tuoreen tutkimuksen taustana ovat uutiset seurakuntien rekrytointivaikeuksista. Avoimiin työpaikkoihin ei enää välttämättä saada päteviä hakijoita. Porkka toteaa, että haasteita on lähes kaikissa työntekijäryhmissä jossain päin maata.
”Vaikein tilanne on nuorisotyönohjaajien saatavuudessa, mutta myös diakonian vuoden 2022 jäsenkyselyn mukaan 10 prosenttia diakonian viroista hoiti joko muodollisesti epäpätevä henkilö tai tehtävä oli jätetty hakijapulan vuoksi täyttämättä.”
Diakista valmistuu ammattilaisia suunnilleen saman verran kuin aikaisemmin.
”He eivät kuitenkaan välttämättä hakeudu kirkkoon töihin. Samaan aikaan on kuulunut viestejä siitä, että yhä useammat kirkon työntekijät harkitsevat alan vaihtoa. Nämä muutokset herättivät kiinnostuksen tutkia kirkon työn veto- ja pitovoimatekijöitä.”
Porkka toteaa, että tilannetta pahentaa myös kirkon työntekijöiden korkea keski-ikä. Kevan eläköitymisennusteen mukaan noin 5400 kirkon työntekijää on eläköitymässä 10 vuoden sisällä, mikä tarkoittaa noin 39 prosenttia kaikista kirkon työntekijöistä.
Millaisia urapolkuja voisi kirkon sisällä ja yhteistyökumppanien kanssa löytyä?
Tuoreen tutkimuksen mukaan monet seurakunnan nuorisotyönohjaajat ovat lähtökohtaisesti sitoutuneita ja tyytyväisiä työhönsä. He ovat myös kutsumustietoisia, ja kokevat nuorten auttamisen ja kasvun tukemisen tärkeänä tehtävänä.
”Nuorisotyönohjaajat tapaavat haluta tehdä työtä nimenomaan seurakunnassa, koska hengellinen työ on heille tärkeää. Monet kokevat Jumalan kutsuneen heidät tähän työhön. He ovat myös kiintyneitä nuoriin, seurakuntalaisiin ja työyhteisöihinsä. Lisäksi he nauttivat työajattomuudesta ja työajan joustavuudesta”, Porkka listaa.
Monet kuitenkin kokevat palkan olevan liian pieni.
”Varsinkin monet perheelliset sanovat, että palkka ei riitä elämiseen. Ja vaikka monet kokevat työajattomuuden vahvuutena, samalla työn rajaaminen on hankalaa ja lisäksi työajat ovat epätyypillisiä.”
Niin kirkon nuorisotyöntekijät kuin kirkon kasvatustyöntekijät laajemminkin kokevat, että heillä ei ole juurikaan mahdollisuutta edetä urallaan. Sama pätee diakoneihin.
Porkan mielestä kirkon kasvatustyöhön voitaisiinkin rakentaa uudenlaisia urapolkuja esimerkiksi kirkon sisällä tai yhteistyössä kunnan ja järjestöjen kanssa tehtävissä hankkeissa.
”Moni vastaaja haluaisi kehittää omaa työtään niin, että se vastaisi nykyistä paremmin heidän osaamistaan. Tällainen sisällöllinen urakehitys vaatii toteutuakseen esimerkiksi alueellista yhteistyötä sekä mahdollisuutta kouluttautua ja pysähtyä säännöllisesti työn äärelle. Kokeilemiselle ja muutoksille tarvitaan tilaa.”
”Yksi halpa ja tehokas tapa tähän voisi olla työnkierto, jossa esimerkiksi naapuriseurakuntien työntekijät vaihtaisivat määräajoiksi työpaikkaansa.”
Välillä työtä voi tehdä kirkon ulkopuolelle, sitten palata
Porkka toteaa, että monet seurakunnassa työskentelevät nuorisotyönohjaajat kokevat olevansa uransa huipulla heti valmistumisen jälkeen, koska luontevia urapolkuja ei tunnu olevan. Moni nuori työntekijä miettii alanvaihtoa heti työuran alkuvaiheessa, varsinkin kun yhteiskunnan muut sosiaali- ja terveysalat ovat tulleet tutuiksi jo opiskeluajan harjoittelujen ja mahdollisten sijaisuuksien myötä.
”Ehkä urapolkua kannattaa ajatella laajasti myös niin, että välillä työtä voisi tehdä kirkon ulkopuolella. Seurakuntaan palatessaan työntekijä tuo mukanaan hankkimansa verkostot ja lisäosaamisen. Näin tällaisesta työnkierrosta olisi hyötyä niin seurakunnille kuin työntekijöille itselleen.”
Porkka hakee vertailukohdan urheilumaailmasta.
”Monet ammattiurheilijat pelaavat osan urastaan rahakkaissa sarjoissa ulkomailla, mutta palaavat lopuksi kotimaahan. Samalla he voivat jakaa saamaansa kokemusta eri tehtävissä.”
Jouko Porkan ohella DIAK:in tutkimushankkeen ohjaajina ja tutkijoina toimivat yliopettaja Minna Valtonen ja lehtori Sami Ritokoski. Edellä kerrotut tutkimustiedot perustuvat pääasiassa Tiina Pakarisen yamk-opinnäytetyöhön, joka oli osa laajempaa tutkimushanketta kirkon työn veto- ja pitovoimasta. Tutkimusta olivat suorittamassa myös Hannele Salo, Mari Ylikangas ja Ida Reimann.
Teksti: Juhana Unkuri
Kuva: Jaakko Kaartinen
