Monikulttuuristuminen heijastuu seurakuntien kasvatustyöhön

2000-luvulla kasvanut maahanmuutto näkyy Suomessa myös toisen polven maahanmuuttajataustaisten määrän kasvuna. Kaikista lapsista joka viides syntyy jo perheeseen, jossa toisella tai molemmilla vanhemmilla on tausta muualla kuin Suomessa. Pääkaupunkiseudulla osuus on suurempi. Vantaalla kaikista 0-6-vuotiaista joka kolmas on vieraskielinen.

Koska Suomeen muuttavat ovat pääasiallisesti nuoria aikuisia ja aikuisia ja kantasuomalaisten osuus hedelmällisyysikäisistä puolestaan pienenee, tulevaisuudessa yhä useampi lapsista ja perheistä on vieraskielinen myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla ja yliopistokaupungeissa.

Kouluikäisten työn, nuorisotyön ja perheiden kanssa tehtävä työn konteksti on toisin sanoen jo perusteellisesti muuttunut ja muutos jatkuu edelleen. Se alkaa näyttäytyä myös siinä, miten seurakunnissa työtä suunnitellaan ja tehdään.

Arno Heinonen, Turun Mikaelin seurakunnan kasvatuksen tiimivastaava

”Maahanmuuttajatyötä tehdään Turussa ja seurakunnassamme kyllä jo aika paljonkin. Ja ihan kaikenlaisia ihmisiä kohdataan työn piirissä taustaan katsomatta. Nuorisotyön kokoavan toiminnan piiriin muslimitaustaisia nuoria ei kovin paljon tule. Mutta sellaisista perheistä, joissa on kristitty tausta ja toinen vanhempi maahanmuuttaja, on paljonkin nuoria mukana.”

Heinosen mukaan perinteisen kouluyhteistyön on koettu jonkin verran hankaloituneen, kun koulun puolella toimintaan on tehty tiukempia rajauksia, joilla varjellaan muslimitaustaisia sekä kirkkoon kuulumattomia lapsia ja nuoria – vaikka heidän vanhempansa eivät sellaista vaatisikaan.

Maahanmuutto on kuitenkin mahdollisuus eikä uhka.

”Ilman muuta seurakunnan kasvatus- ja nuorisotyön tulee olla tarkoitettua kaikille alueella asuville lapsille ja nuorille, ovat he sitten seurakunnan jäseniä tai eivät. Jokainen toivotetaan tervetulleeksi eikä ketään rajata ulkopuolelle.”

Mikaelin seurakunnan alueella asukasmäärä kasvaa rakentamisen ja muuttoliikkeen myötä muutenkin ja seurakunnan jäsenyys on säilynyt vahvana.

”Toisaalta seurakunnan alueella on myös kaupunginosa, jossa vieraskielisten osuus on suuri. Varmaankin tulee ajankohtaiseksi miettiä sitäkin, millaisia mahdollisuuksia se toiminnalle muodostaa.”

”Selvää on, että monikulttuurisuuden ja moninaisuuden kasvu ei täällä ole tyrehtymässä. Muista kulttuureista tulevien määrä kasvaa, ja jos nyt joka yhdentoista kadulla vastaantuleva on taustaltaan muualta, ennen pitkää se on joka viides. Se on hyvä asia. Väkeä tarvitaan tänne asumaan ja töihin.”

Siitä, millaisilla erilaisilla menetelmillä ja toiminnoilla tavoitettaisiin erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria, ei nuorisotyön piirissä erityisen paljon ole keskusteltu.

”Enemmän puhutaan jäsenmäärien muutoksesta kuin tästä kulttuurisesta muutoksesta.”

”Periaatteessa perinteiset nuorisotyön työotteet toimivat muuttuvassa maisemassakin edelleen – mutta niillä keinoilla ei tavoiteta kaikkia. Riparit ja isoskoulutukset pyörivät hyvin, mutta jättävät osan nuorista kohtaamisten ulkopuolelle. Kyllä uudenlaisiakin toimintatapoja pitää siksi miettiä. Ainakin avointen ovien toiminnassa on paljon mahdollisuuksia.”

Heidi Granström, Malmin seurakunnan nuorisotyöntekijä, erityisnuorisotyö

”Malmin seurakunnan alueella ulkomaalaistaustaisia asukkaita on enemmän kuin viidennes. Se näkyy monella tapaa siinä, miten työtä tehdään ja millaisia mahdollisuuksia sen myötä on avautunut.”

”Suoraan maahanmuuton ja monikulttuuristumisen vaikutukset näkyvät esimerkiksi kouluyhteistyön muuttumisessa. Perinteisestä toiminnasta päivänavauksineen on pitkälti luovuttu. Sen sijaan ollaan tiiviisti mukana esimerkiksi tunne- ja ryhmätyötaitojen opetuksen kautta.”

Samoin kouluyhteistyötä tapahtuu aika paljon myös kuraattorien ja kouluvalmentajien kanssa ja oppilaita tukevissa pienryhmissä työskennellessä.

Tällaisissa työskentelyissä ovat mukana ihan kaikki oppilaat, eikä seurakunnan työntekijän läsnäolo ole mikään ongelma.

Granströmin mielestä Malmilla ollaan jo niin totuttu monikulttuuriseen todellisuuteen, ettei sitä enää tarkastella minään muutoksena tai poikkeuksena. Se on ihan tavallinen juttu, arkea.

”Kun muutos on tapahtunut, se on normaali. Toki uuden edessä toimintatapoja täytyy sitten käydä läpi ja tarkistaa: kaikkia nuoria voidaan tavoittaa ja kohdata juuri esimerkiksi tunnetaitotuntien kautta. Koulukirkoilla tavoitetaan sitten rajatumpi joukko – vaikka sinnekin tulee kiinnostuksesta muitakin kuin ev.lut seurakuntiin kuuluvia.”

Monikulttuurinen todellisuus onkin joustava moneen suuntaan.

”Kun kehitellään näitä yhteistyöjuttuja koulujen, kirjaston ja nuorisotoimen kanssa, ei mennä Jeesus edellä. Ollaan seurakunnan väkeä, mutta ollaan sensitiivisiä. Se on olennaista. Ja on tosi hienoa huomata, että meitä sitten myös arvostetaan erittäin paljon yhteistyökumppanina”, Heidi Granström sanoo.

”Yksi erityisen helmi toimintamuoto luotiin kahden kirjaston kanssa, missä toteutetaan läksyapua. Paikalla on aina yksi kasvatuksen ja yksi kirjaston työntekijä. Tämä toimii erittäin hyvin monikulttuurisessa kontekstissa: tuottaa hyvää ihan kaikenlaisille lapsille.”

Seurakunnalle on tarjolla positiivinen rooli: olla mukana luomassa sellaista ympäristöä, jossa jokainen uskaltaa olla sellainen kuin on.

Granström kertoo olevansa itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, missä lapsena ja nuorena ei näkynyt juuri minkäänlaista moninaisuutta. Siksi DIAKiin opiskelemaan tullessa hänelle muodostui hyvin tärkeäksi kokemukseksi alkuvaiheen kurssi, jonka teemana oli juuri monikulttuurisuus ja moninaisuus ja niihin liittyvät kysymykset.

”Kurssi antoi hyvin eväitä moninaisuuden ja monikulttuurisuuden kohtaamiseen.”

Diakonian ja nuorisotyön päivillä on kanava rasismista, jonne Granström on ilmoittautunut oppimaan lisää. Aihepiiri on tärkeä, nuorilta saa kuulla aiheesta jatkuvasti karuja kertomuksia.

Nuorisotyön kentällä laajemmin ei ole Granströmin tietämän mukaan tapahtunut laajempaa ammatillista verkostoitumista monikulttuurisuuden tiimoilta. Asiat kohdataan sitä mukaa kun ne tulevat vastaan.

Monikulttuuristumisen liittyvät kokemusten koetaan ensimmäisinä suurissa kaupungeissa.

”Mutta vähitellen ne tulevat eteen yhä useammissa paikoissa ja muuttuvat koetuksi todellisuudeksi. Ehkä työntekijöitä ja työn kehittymistä ajatellen tärkeintä on sitten juuri se, että moninaisuus tulee itselle henkilökohtaisesti tutummaksi.”

Teksti: Jaakko Kaartinen