Vaikuttava nuorisotyö on kelpo vastaus – mutta mihin kysymykseen se vastaa?

Nuorisotyön tulee uudistua jatkuvasti, ajatella isommin, toimia kunnianhimoisemmin ja kytkeytyä oman alueensa yhteisöihin – ja sitten rakennella vaikuttavuuden mittareita. Näin uskoo Vantaan kaupungin nuoriso- ja yhteisöpalveluiden johtaja Hannu Rusama.

”Olen nyt työskennellyt Vantaalla neljä vuotta nuorisopalvelujohtajana, vuoden 2023 alusta alkaen nuoriso- ja yhteisöpalvelujohtajana. Tänä aikana olemme saaneet nuorisotyöhömme uusia vakansseja noin 40. On siis selvää, että täällä ymmärretään nuorisotyöhön panostamisen tarpeita.”

”Mielestäni isompi kysymys Vantaalla on se, mitä nuorisotyöltä odotetaan ja miltä osin nuorisotyö pystyy siihen odotukseen vastaamaan. Toisaalta osalle odotuksia pitää pystyä sanomaan, että ei kuulu meille, ei ole meidän tontillamme. Sekään ei riitä, että nuorisotyö kokonaan itse määrittää omat rajansa eikä edes tutki, mitä nuorisotyö voisi olla. Olemme toki ryhtyneet tutkimaan sitä, mitä voisimme olla tulevaisuudessa. Se ei ole kovin helppoa ja sisältää myös paljon ahdistusta ja sen sietoa, niin kuin mahdolliset muutokset aina.”

Hannu katsoo kaupungin nuorisotyötä isosta ikkunasta ja mielellään pienen etäisyyden päästä. Silloin voi nähdä jotakin sellaista, jota ei näe arjessa nuorten kanssa. Työn vaikuttavuus on tärkeä teema nuorisotyössä, mutta nuorisotyö olisi nähtävä aina osana suurempaa kokonaisuutta.

”Ensimmäiseksi pitäisi tutkia sitä, mihin halutaan nuorisotyön olevan vastaus. Se on vaikeaa sen takia, että toiminnalla on jo pitkät juuret ja historia, mutta silti se pitäisi pystyä tekemään”, Rusama miettii.

”Osasuoritteiden vaikuttavuutta ei voi tutkia. Tarkoitan sitä, että nuorisotyötä ei voi irrottaa isommasta kokonaisuudesta ja väittää, että nuorisotyön vaikuttavuus on jotain tiettyä yksin. Olemmekin pyrkineet kehittämään keinoja tutkia ja mitata laajempaa vaikuttavuutta, jonka osa nuorisotyö on.”

”Mielestäni vaikuttavuus nuorisotyön näkökulmasta on se, että olemme ajassa mukana ja reagoimme muutoksiin ja näemme, pystymmekö yhdessä muiden kanssa vaikuttamaan näihin muutoksiin.”

Nuorisoala puolustaa herkästi omaa tekemistään (ja ihan perustellusti). Jokainen nuorisotyötä kunnilla, järjestöissä tai seurakunnissa tehnyt tai seurannut todennäköisesti tunnistaa muutosvastarinnan nuorisotyön perinteessä ja tekemisen tavassa. Vanhassa tai vallitsevassa toiminnassa ei kuitenkaan tarvitse nähdä erityistä vikaa tai puutetta. Kyse on enemmän siitä, onko vanha toiminta oikea ratkaisu uusiin ongelmiin. Teemmekö asioita oikein, vai teemmekö oikeita asioita?

Hyvä mittari näyttää sekä vahvuudet ja heikkoudet

Hyvää vaikuttavuuden mittaamista ei Rusaman mielestä synny sillä, että löydetään mittarit ja numerot kertomaan siitä, missä nuorisotyö on onnistunut.

”Yleensä haluamme löytää jonkun mittarin, joka kertoisi, että olemme näin ja näin hyviä. Omasta mielestäni parhaat mittarit ovat sellaisia, jotka kertovat missä olemme hyviä ja missä olemme huonoja”, Rusama sanoo.

”Toisin sanoen mittari, joka ei kerro missä olet huono, ei ole oikeastaan vaikuttavuusmittari. Koska kukaan ei ole hyvä kaikessa, pitäisi tällainen mittari siis pystyä muotoilemaan kaikkeen. Nuorisotyössä meillä pyrimme kehittämään mittaria, joka nopeasti näyttäisi muutokset niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Jos onnistumme tässä, saamme samalla työkaluja reagointiin ja samalla tietoa siitä, milloin ja missä emme ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla.”

”Tavoitteemme kohdennetuissa palveluissa, esimerkiksi etsivässä nuorisotyössä ja nuorten työpajatoiminnassa, on kehittää väline, jonka avulla pystyisimme tutkimaan muutoksia nuorten kokemusmaailmassa mahdollisimman lyhyellä aikavälillä. Tarkoituksena on nimenomaan tutkia toiminnassa tapahtuvia muutoksia, ei siis sitä, mistä nuorisotilalta tulee korkeimmat tulokset ja mistä matalimmat.”

Vantaan nuorisotyön johtaja painottaa, että vaikuttavuusajattelussa olisi hyvä erottaa tekeminen ja vaikuttavuustavoite toisistaan. Niin kauan kuin tekeminen tulee tietyn muotoisena, on enemmän tai vähemmän päälle liimattua liittää siihen mittarit, jotka kertovat onnistumisesta. Näinkin syntyy epäilemättä onnistumisia, mutta ensisijaisesti olisi kysyttävä sitä, kuinka saadaan parhaita tuloksia käytettävissä olevilla resursseilla.

Näin ajatellen voidaan tarkastella kriittisesti esimerkiksi nuorille suunnattua avointa toimintaa. Ilman että nuorten kohtaamista ja heidän olemistaan kyseenalaistaan, voidaan kuitenkin kysyä, miten nuorisotyö valmentaa nuoria niihin haasteisiin, joihin heidän on joka tapauksessa elämässään vastattava. Läsnäoloa tarvitaan, mutta voisiko nuorisotyön kunnianhimoa myös nostaa?

Mikä olisi yhteisöjen paikka hyvinvoinnin rakentamisessa ja vaikuttavuuden mittaamisessa?

Nuoriso- ja yhteisöpalveluiden johtaja muistuttaa kokonaisvaltaisen yhteisönäkökulman merkityksestä. Nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi tulee tehdä töitä myös alueen perheiden aikuisten kanssa. Nuorten yhteisöt kannattaa nähdä alueiden muiden yhteisöjen kokonaisuudessa ja vuorovaikutuksessa niihin.

”Avoimessa nuorisotyössä sanotaan helposti, että luomme nuorille yhteisöjä. Samalla yhteisökunnassa on kuitenkin merkkejä siitä, että pahoinvointi kasvaa, jolloin pitäisi varmasti myös tutkia, miten ennaltaehkäisevä työ voisi entistä paremmin vastata tähän haasteeseen”, Rusama toteaa.

”Yhteisöihin liittyvää tavoitteellista tekemistä on aivan liian vähän. Pyrimme ratkaisemaan jokaisen ihmisen yksilölliset ongelmat yksi kerrallaan. Miten nuorisotyö voisi yksin estää nuorten syrjäytymisen tai ulkopuolisuuden, kun syyt ovat paljon nuorisotyötä suuremmassa kokonaisuudessa?”

Tällaisesta tulkinnasta aukeaa nuorisoalalle haasteellinen, mutta tärkeä näkymä. Rusaman viesti näyttäisi olevan, että yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea yksilöllisin interventioin. Eikä kysymys toiminnan vaikuttavuudesta ratkea vain oman toiminnan yksilöidyillä mittareilla. Kyse on lopulta lähestymistavasta, joka haastaa nuorisoalaa entistä laajempaan ja kunnianhimoisempaan yhteistyöhön alueilla ja valtakunnallisestikin. Ehkä Vantaan ohella muuallakin päin Suomea on jo olemassa alueen toimijoiden yhteisiä vaikuttavuusmittareita?

 

Jarmo Kokkonen