Nuorten luottamusta rakennetaan kohtaamalla heitä tässä ja nyt, ei keskittymällä tulevaisuuteen

Viimeisimmässä nuorisobarometrissa vain seitsemäntoista prosenttia nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen myönteisesti. Omaan tulevaisuuteensa myönteisesti suhtautuu 15-29-vuotiaista vain kuusikymmentäyksi prosenttia. Näiden ja muiden vastaavien lukujen osoittama tulevaisuususkon kapeneminen tai suoranainen häviäminen on voimakkaasti kiihdyttänyt koronan jälkeen käynnistynyttä keskustelua suomalaisten nuorten hyvinvoinnista.

Nuorten luottamusmaisemaa käsitteleviä tutkimuksia ja selvityksiä on tullut sekä Sitralta että painavimpana Opetus- ja kulttuuriministeriön raportti ”Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan?

Ministeriön raportti oli laajan asiantuntijaryhmän laatima ja se sisältää myös kolmekymmentäkuusi tutkimustietoon nojaavaa ehdotusta toimenpiteiksi nuorten luottamuksen palauttamiseksi.

Nuorten tilanne kyllä tunnetaan jo, mutta se ei ole riittänyt

Opetus- ja kulttuuriministeriön raportti kuvaa ensin syitä nuorten luottamuksen rapistumiseen ja tulevaisuususkon himmenemiseen. Ne eivät ole millään tavalla uusia – sekä nuorisotutkimuksen että nuorisotyön parissa on pitkään tunnistettu ilmiöt, joita raportissa kuvaillaan.

Suomalaiselle keskustelulle hyödyllinen tieto on, että nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen tunnistetaan muun muassa myös muissa Pohjoismaissa. Kyse ei ole vain suomalaisesta epäonnistumisesta, vaan laajemmasta sukupolvikokemuksesta.

Sodat, ilmastonmuutos ja luontokato sekä pandemia muodostavat päällekkäisten globaalien polykriisin maiseman. Maailmalla näyttää menevän lähinnä huonosti ja huonous vaikuttaa peruuttamattomalta, eikä politiikassa näytä olevan keinoja kehityksen kääntämiseen. Tekoälyn eteneminen on yksi uusi kerros uhkien nippuun.

Lähempänä omaa elämää nuorten palvelut ja tuet ovat heikentyneet. Päällekkäiset leikkaukset pudottavat nuoria vaikeisiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja terveyteen liittyviin kuiluihin. Kun palveluja tarvitsisi, niitä ei useinkaan saa. Pärjäämisen, koulutuksen ja työelämään siirtymisen mekanismit eivät toimi riittävän hyvin. Osa nuorista kokee syrjintää, ja kansallinen ilmapiiri, jota politiikalla ruokitaan, kasvattaa polarisaatiota ja vastakkainasetteluja.

Samalla nuoriin kohdistetaan huomattavia odotuksia. Paineet kytkeytyvät muun muassa siihen, miten koulutusputket ja työura on rakennettu kilpailun kautta. Nuorten pitäisi menestyä, täyttää odotukset ja lunastaa siten meille aikuisille suotuisa tulevaisuus.

Tulevaisuus on kuitenkin samalla sidottu puhetapoihin, joissa leikkaukset ovat välttämättömiä, kehityskulut on jo ennalta sidottu huoliin ja vaihtoehdottomuudella perustellaan suurinta osaa koko poliittisesta päätöksenteosta. Yhteiskunnallista keskustelua tulevaisuudesta käyvät aikuiset, nuoret on suljettu sen ulkopuolelle, toimenpiteiden kohteeksi.

Raportin koonti on siltä osin lannistava, että vaikka nuorten tilanteet on tunnettu aiemminkin, niitä ei ole kyetty ottamaan vakavasti yhteiskunnan ja yhteisöjen toiminnan keskiöön.

Pitää varoa puhumasta nuorista vain tulevaisuuden kautta

Tampereen yliopiston Under Pressure -tutkimushankkeessa tarkastellaan nuorten kokemia paineita yhteiskunnallisena kysymyksenä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmään kuulunut tutkija Jenni Kallio käy blogitekstissään läpi tutkimushankkeen kyselyssä Sekasin.fi-sivustolle tulleita nuorten vastauksia tulevaisuuden näkymistä. Tulokset toistavat samoja asioita, joita muutkin tutkimusaineistot.

Kyselyyn vastanneet nuoret selittävän tulevaisuuden tummentumista useilla päällekkäisillä globaaleilla kriiseillä ja huolilla, jotka kietoutuvat omaan henkilökohtaiseen pärjäämisen kokemukseen.

Maailman ovat rikkoneet aikuiset, nuoret saavat itselleen sirpaleet. Kallion referoimissa vastauksia luonnehtii kokemus siitä, että aikuiset päättäjät eivät tosiasiassa myöskään välitä nuorten tilanteesta ja näkemyksistä. Nuoret ovat tärkeitä vain tulevaisuuden veronmaksajina, eivät arvokkaita kansalaisia tässä ja nyt.

Lisäksi Kallio nostaa esiin erityisen mielenkiintoisen näkökulman nuorten tulevaisuususkosta puhumiseen ylipäätään. Huolestumalla nimenomaan nuorten tulevaisuudesta tullaan ohittaneeksi nuoret tässä ja nyt. Under Pressure -kyselyssä nuorilta oli kysytty, mitä kaikkien tulisi tietää nuorten kokemista paineista. Kallio toteaa vastauksissa korostuneen tarpeen saada olla riittävä ja tärkeä jo tässä hetkessä.

Nuorisotyö kohtaa nuoria tässä hetkessä

Tulevaisuususkossa on yksinkertaisimmillaan siitä, että tulevaisuudessa tapahtuvat asiat nähdään myönteisinä ja odottamisen arvoisena. Voidaan puhua toivosta ja toiveikkuudesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön raportissa todetaan, että toiveikkuus voi aktivoida, mutta se ei riitä, jos puuttuu kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista.

Nuorisotyö on yhteiskunnan eri toiminnoista lähinnä se, jossa nuoria kohdataan kasvokkain  ja kussakin hetkessä, jossa toimitaan ja jossa nuorilla on myös toimijuutta.

Ratkaisut ja toimenpidesuositukset, joita ministeriön raportissa löydetään, eivät tulekaan yllätyksenä nuorisotyön todellisuuteen. Kun ajatellaan erityisesti seurakuntien nuorisotyötä, voidaan myös nähdä, että monella tapaa raportin toimenpide-ehdotukset ovat jo lähtökohtaisesti mukana nuorisotyön arjessa.

Toisaalta raporttia ja sen toimenpide-ehdotuksia on syytä tarkastella sen suhteen, mikä vielä jää tekemättä ja mitä kenties voisi tehdä enemmän ja tarkemmin. Onko nuorisotyön mahdollista kasvaa vähän kokoaan isommaksi ja vaatia nuorten asioita nuorille vähän voimakkaammin?

Toivon näkökulma on usein sanoitettu seurakuntien nuorisotyön rooliksi. Ehkä seurakunnan nuorisotyön kehittämistä ja arviointia voisi rakentaa vielä enemmän vaikuttavuuden perusteella: miten hyvin se kohtaa, tukee ja nostaa nuorten luottamusta ja toivoa?

Raportin suositukset ja kirkon status

Kehitetään päätöksentekoa edistämään pitkäjänteisesti nuorten hyvinvointia ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.

Kirkossa on luotu perusta nuorten ja lasten kuulemiselle, vaikka mekanismien soveltamisessa ollaan vielä kesken.

Nuorten osallistumisen mahdollisuuksia tulisi laajentaa ja yhteisöllisyyttä vahvistaa.

Vaikuttajaryhmät ja kuudentoista vuoden äänestysikäraja mahdollistavat nuorten osallisuutta. Seurakuntavaalien hahmottaminen demokratiakasvatuksen näkökulmasta ja nuorten johdonmukainen tukeminen vaaleihin osallistumisessa on käytännön jatketta muodollisille päätöksille. Yhteisöjen tarjoaminen, mahdollistaminen ja yhteisöllisyyden rakentaminen ovat koko nuorisotyön ydintä.

Nuorten osallisuutta ja tulevaisuususkoa pitäisi vahvistaa mös ilmasto- ja ympäristötoimissa.

Kirkon ja seurakuntien oma ympäristötyö on olemassa, mutta ei keskiössä. Sen sijaan toivon näkökulman työstämiseksi seurakuntien nuorisotyössä on kiinnitetty paljonkin huomiota.

Nuorille pitää rakentaa turvallinen arkiympäristö

Seurakuntien nuorisotyö on pyrkinyt rakentumaan turvalliseksi tilaksi monin eri tavoin. Tätä on perusteltua jatkaa edelleen pidemmälle.

Nuorille tulee taata yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja rakentaa paineettomampaa nuoruutta

Kirkon oppilaitostyö ja koulutyö laajemmin toimii nuorten hyväksi kuulemalla, kohtaamalla ja kannattelemalla.

Vahvistetaan nuorten taloudellista turvaa ja helpotetaan siirtymiä työelämään

Diakonia kohtaa nuorten perheitä. Nuorisodiakonian kokeiluja voitaisiin systemaattisesti laajentaa seurakuntien piirissa ainakin opiskelupaikkakunnilla. Kirkko myös muodostaa merkittävän suuren taloudellisen ja toiminnallisen kokonaisuuden, ja seurakunnissa voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin myös mahdollisuuksia erilaisiin nuorten harjoittelupaikkojen tarjoamiseen ja työllistämisratkaisuihin.

Lisätään nuorten mielenterveyspalveluiden resursseja ja poistetaan hoitoon pääsyn esteitä

Erityisnuorisotyö, Walk in terapia, verkkotyö ja muu psykososiaalinen tuki, jota seurakuntien piirissä nuorille tarjotaan on paikallisesti merkittävä tuki matalan kynnyksen toimintana.

Rakennetaan turvallista, arvostavaa ja ratkaisukeskeistä yhteiskunnallista keskustelukulttuuria

Raportti haastaa kehittämään “nuorten näkökulmat huomioivaa realistista ja ratkaisukeskeistä tulevaisuuskeskustelua, joka tunnistaa haasteet mutta näyttää, että niitä voidaan ratkaista yhdessä.” Voi kysyä, olisiko kirkon nuorisotyöllä valtakunnallisesti ja toisaalta seurakunnan paikallisella tasolla mahdollisuuksia osallistua nykyistä enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun ja näyttää rohkaisevaa esimerkkiä?

Teksti: Jaakko Kaartinen