Nuorten puhelimenkäyttöön tulee muutoksia koulussa – millaiset käytännöt nuoria koskevat seurakunnissa?

Eduskunta hyväksyi huhtikuun lopussa perusopetuslakiin lakimuutoksen, joka koskee puhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttöä perusopetuksen oppitunneilla. Lakimuutoksen myötä oppilailta kielletään mobiililaitteiden käyttö oppituntien aikana.

Syksystä alkaen käytännöt muuttuvat niin, että jos opettaja antaa luvan, puhelinta saa käyttää oppimiseen, terveydellisistä syistä tai oppimisen apuvälineenä. Muussa tapauksessa se on pidettävä tunnilla poissa käsiltä ja silmistä.

Lakimuutos on ollut jossain määrin kiistelty, koska se puuttuu nuorten oikeuksiin ja rajaa mahdollisuutta yhteydenpitoon.

Lainsäädännön muutoksissa tavoitteena on ollut, että puhelimen häiritsevää käyttöä rajoittavat järjestyssäännöt tuovat oppitunneille työrauhaa sekä edistävät oppilaiden oppimista ja siihen keskittymistä. Puhelimeen keskittymisen on päätelty ja tutkimuksissa todettu heikentävän oppimista – puhelinkiellon myötä päästään nyt sitten seuraamaan, löytyykö oppilaiden kiinnostus opiskeluun yksinkertaisesti laittamalla älypuhelimet kaappiin koulupäivän ajaksi.

Muutokset ulottuvat myös oppituntien ulkopuolelle

Lakimuutos johtaa siihen, että koulujen järjestyssääntöjä täytyy muuttaa elokuun alkuun mennessä. Opetushallitus suosittelee, että koulut kieltäisivät järjestyssäännöissään mobiililaitteiden käytön oppituntien lisäksi lain mahdollistamalla tavalla kokonaan myös ruokailun aikana ja rajoittaisivat tai kieltäisivät käytön kokonaan välituntien ja siirtymien ajaksi ja muuna opetuksettomana aikana. Lisäksi puhelimet halutaan lakimuutoksen myötä syrjään myös aamu- ja iltapäivätoiminnasta, esiopetuksesta, kerhoista ja harrastamisen Suomen mallin perusteella järjestetystä harrastustoiminnasta.

Niiltä osin kuin seurakunnat järjestävät aamu- tai iltapäivätoimintaa tai harrastamisen Suomen mallin mukaista harrastustoimintaa koululaisille, uuden lain ja puhelinpolitiikan noudattaminen tulisi näin muodoin koskemaan myös niiden toimintaa. Muuten lait eivät tulevaisuudessakaan suo oikeutta puuttua nuorten omaisuuteen.

Mutta millaisia vaikutuksia koulujen puhelinkiellosta voi ennakoita seuraavan puhelinkulttuuriin seurakunnan muussa toiminnassa, erityisesti rippikoululeireillä? Onko seurakunnissa paikallisesti olemassa jo yhtenäinen tapa suhtautumisessa puhelimiin oppitunneilla ja ohjelmien aikana ja kaivataanko kirkkoon yhtenäistä ohjeistusta?

Puhelinpolitiikasta sovittava yhdessä nuorten kanssa

Jari-Pekka Järvinen, Johtava nuorisotyönohjaaja, Vihdin seurakunta

“Rippikoululeireillä voidaan järjestää yhteisymmärryksessä nuorten kanssa puhelinparkkeja, mutta tästä tosin ei ole meillä olemassa yhtenäistä linjaa. Osa leirien vetäjistä noudattaa tällaista käytäntöä, osa ei. Nyt kun laki perusopetuksen puolella muuttuu, pitää myös meillä seurakunnassakin tarkastella asiaa uudelleen. Voi olla järkevää seurailla niitä käytäntöjä, joita kouluissakin opitaan noudattamaan.”

“Minusta nuorten puhelimenkäytön rajoittaminen ei ole mustavalkoinen asia. Täytyy ymmärtää, miten tärkeä se puhelin on nuorille. Rajaamiselle pitää olla painavat ja oikeat perusteet.”

“Puhelimen hyödyntämisessä rippikoululeireillä opetuksessa on myös paljon mahdollisuuksia. Mutta on hyvä, että tätä keskustelua älypuhelimista, somesta ja niihin suhtautumisesta nyt käydään koko yhteiskunnassa. Siinä keskustelussa nuorten pitää saada itse olla mukana ja nuorten edun pitää olla etusijalla.”

Puhelinkäytännöt ovat haaste leireillä

Tiina Sampakoski, Kappalainen, Keski-Pori

“Kouluissa nyt käyttöön otettava puhelimen käytön rajoittaminen on tervetullut ja toivottava asia nuorten keskittymisen ja oppimisen turvaamiseksi.”

“Meillä eri papeilla on erilaisia linjauksia rippileirien puhelimenkäyttöön. Joillakin on käytössä vapaaehtoinen puhelinparkki, toisilla on rennompi suhtautuminen. Lainsäädännön ja koulujen käytännön muutosten myötä seurakunnassa ja kirkon nuorisotyössä tulee varmasti eteen yhteisen kulttuurin luominen tällekin puolelle.”

“Nuorten vapaasta puhelimen käytöstä on minusta haittaa leireillä, ei pelkästään oppitunteihin keskittymisessä. Yksi hankala asia liittyy kuvien ottamiseen – ennen leiriä vanhemmilta kysellään nuoria koskeva kuvauslupa leirejä varten. Nuorten oma tapa ottaa ja jakaa kuvia on toisenlainen, eikä siinä välttämättä huomioda sitä, että joidenkin osalta lupaa ei ole. Tämä käytäntö on vaikea.”

Yhtenäiset käytännöt vasta muodostumassa

Eveliina Nikkarikoski, seurakuntapastori, Keski-Lahden seurakunta

“Keski-Lahdessa linjaksi on käsittääkseni muodostunut se, että puhelinta ei voida nuorilta kieltää, mutta oppitunneilla sen ei olisi suotavaa olla esillä. Ainakin joillain leireillä on käsittääkseni sovittu yhdessä nuorten kanssa puhelinten jättämisestä parkkiin, mutta nämä ratkaisut ovat silti leirin vetäjistä kiinni.”

“Olen ollut täällä vasta hetken aikaa töissä, mutta minulle ei ole ainakaan tähän mennessä välittynyt tietoa siitä, että seurakunnassa olisi erikseen vielä keskusteltu ja päätetty yhtenäisestä toimintatavasta.”

“Puhelimen käytön rajoittaminen on meille vanhemmillekin vaikeaa, sikäli tukeminen siinä on varmasti tarpeen nuorillekin. Ja puhelimen käyttö muuhun tekemiseen oppitunnilla heikentää keskittymistä, siitä ei ole sinällään epäilystä. Ohjatusti puhelinta voi opetuksessa hyödyntääkin ja niinhän ripareillakin tehdään.”

Puhelimen käyttö kuuluu nuorten elämään

Janina Kyllönen, nuoriso-ohjaaja, Kuhmon seurakunta.

“Meillä on aika hyvin on jo onnistuttu sopimaan, ettei oppitunneilla pidetä puhelimia esillä ja varsin kuuliaisesti nuoret sitä noudattavat. Muuten puhelimet saavat olla leireillä käytössä. Kun leiri alkaa ja yhteisiä käytäntöjä nuorten kanssa puhutaan, on sanottu, että puhelimet voi sitten jättää huoneeseen. Ei sitä ole erikseen valvottu, mutta ei ole ollut ongelmiakaan. Enemmän leireillä on pään vaivaa energiajuomista ja nikotiinituotteista.”

“Minusta on ehdottomasti hyvä, että kouluissa siihen nyt puututaan, mutta muuten minusta on kyseenalaista ajatella rajoittaa nuorten puhelimenkäyttöä. Se on nuorten ahdistelua – puhelin ja sen käyttö kuuluu heidän elämäänsä toisella tavalla kuin meillä aikuisilla. Toisaalta on kyllä paljon nuoria, jotka toivovat, että saisi aikuisilta tukea sen käytön hallintaan – siinä voidaan seurakunnissakin kyllä olla apuna.”

Teksti: Jaakko Kaartinen