Nuorisoalalla on paljon toivoa ja toivo on nuorissa
Nuorisoala ry:n va. Toiminnanjohtajana aloittanut Silla Kakkola kokee, että nuorisotyön kentän ääntä kyllä kuullaan, mutta poliittiseksi prioriteetiksi nuorten ja lasten asiat eivät vielä ole kelvanneet. Kannattaisi kelvata, koska vain nuorten kanssa kasvetaan tulevaisuuteen.
”Nuorisoalan vaikuttamistoiminta, jota myös kaikki järjestöt, kunnallinen ja seurakuntien nuorisotyö tekevät, on tuonut meille ison äänen. Meitä kuullaan ja kuunnellaan ja vaikuttamistyöllä myös saadaan hyvää aikaiseksi. Iso onnistuminen oli kevään kehysriihessä, jossa nuorisoalalle suunnitellut järjestöjen opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan lisäleikkaukset saatiin torjuttua laajalla yhteistyöllä”, Silla Kakkola sanoo.
”Ongelmana myös vaikuttamisen suhteen on nuorisopolitiikan johtamisen sirpaleisuus. Nuoria koskevia päätöksiä tehdään erillään useissa ministeriössä. Suomessa pitäisi olla oma ministeri, jonka alla nuorisopolitiikan kokonaisuus on, jotta voitaisiin tehdä kokonaisvaltaista nuorisopolitiikkaa ja kestäviä, nuoria koskevia päätöksiä. Tällä hetkellä nuorten ympäristön kokonaishallinta puuttuu.”
Nuorisoalan rahoituksesta puhuttaessa puhutaan erityisesti Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan nuorisotyön momentista. Kehysriihen säästöjen torjuminen koskee juuri tätä momenttia. Lisäsäästöjä nuoriin kuitenkin kohdistui STEA-rahoituksen leikkausten kautta.
”STEA-rahalla tehdään esimerkiksi päihdetyötä ja mielenterveyden haasteisiin liittyvää työtä – sellaista työtä, joka useimmiten koskee heikommassa asemassa olevia nuoria. Olemme nyt pyrkineet vaikuttamaan siihen, että lapsiin ja nuoriin vaikuttava työ olisi prioriteettina STEA-rahoituksen tulevaisuudessa”, Kakkola toteaa.
”Ilman nuoria meillä ei ole mitään. Tässä kohtaa täytyy satsata siihen, että meillä on tulevaisuudessa toimintakykyisiä aikuisia, jotka kiinnittyvät tähän yhteiskuntaan.”
Säästöt ovat järjestöille muutostekijä
Naisjärjestöjen yhteistyöjärjestöstä Nytkiksestä Nuorisoalalle siirtynyt Kakkola on aikanaan valmistunut nuorialalle. Tehtävä Nuorisoalalla on tässä mielessä paluu omille juurille.
”Järjestötyössä syksy on kiireitä aikaa, mutta Nuorisoalalla onni on erinomainen organisaatio, toimivat prosessit ja ammattitaitoinen henkilöstö. On ollut helppoa solahtaa mukaan työhön”, Kakkola sanoo.
Järjestötyössä on opittu odottamaan rahoituksen olevan pätkittäistä ja epävarmaa. Nykyisen hallituksen toteuttamat leikkaukset ovat kuitenkin olleet tavallista ankarampia.
”Noin viidentoista prosentin leikkaukset nuorisotyöstä tällä hallituskaudella ovat merkittäviä. Kun huomioidaan niiden lisäksi massiiviset muut järjestöleikkaukset ja seurakuntien taloudellisen tilanteeseen vaikuttavat päätökset, niin tottakai se kaikki haastaa nuorisoalaa poikkeuksellisesti.”
Säästöjen valmisteluissa on paljon huomautettavaa, mutta leikattu on ja tässä ollaan. Välittömästi sille on vähän tehtävissä. Pitää katsoa eteenpäin.
”Resursseja ei koskaan ole liikaa, mutta minusta meillä on toivoa tulevaisuuden osalta. Nuorisotyö on hyvin kustannustehokas tapa ennaltaehkäistä ei-toivottuja kehityskulkuja nuorten elämässä. Ja järjestömaailma on resilientti ja täällä elää suuri muutoskyvykkyys”, Kakkola toteaa.
”Välillä ollaan tilanteessa, joissa täytyy tehdä muutoksia, mutta muutoksista sitten voi myös uudenlaista hyvää ja uudenlaisia tapoja toimia.”
Nuorisoala kantaa suurta vastuuta pienellä rahalla
Jotain on saatu alalle näinä aikoina lisääkin. Silla Kakkola toteaa, että esimerkiksi koulunuorisotyöhön on satsattu ja harrastamisen Suomen malliin.
Valtion budjetissa nuorisotyön osuus on marginaalinen, mutta nuorisoalan vaikutukset ovat keskeisiä koko yhteiskunnalle.
”Nuorisoala kantaa paljon vastuuta, mietitäänpä vaikka etsivän nuorisotyön merkitystä tai sitä, miten nuorten vapaa-ajalle kyetään tarjoamaan turvallisia yhteisöjä.”
Kakkola ei kuitenkaan pidä mielekkäänä säästöjenkään aikakaudella lähteä nostamaan mitään toimintoa toisten edelle.
”Nuorisoalaa pitää tarkastella kokonaisuutena. Kaikilla nuorisoalan toiminnolla on oma paikkansa. Mutta ajassa täytyy kyetä elämään – ennakoida tulevaisuutta ja sen kehityskulkuja.”
”Nuorisoalan tulee olla ketterä tekijä, joka pystyy toimimaan siinä ajassa ja paikassa, jossa nuorten tulevaisuususkoa kulloinkin tulee vahvistaa. Nuorisotyön täytyy olla osaltaan pitämässä huolta siitä, että nuorilla on elämisen edellytykset, että jokainen pystyy saamaan edes yhden turvallisen aikuisen kontaktin ja löytää itselleen turvallisen yhteisön.”
Millainen on seurakuntien rooli nuorisoalan kentällä?
Siinä missä valtion budjetista nuorisoala saa murusia, seurakuntien rahoista lasten ja nuorten saralle kohdistuu huomattava osa.
”Seurakuntien nuorisotyö on tärkeä palanen koko nuorisotyön kenttää”, Kakkola sanoo.
”Rippileirit ja niiden sukupolvikokemus, joka seurakunnilla on tarjota työmenetelmineen, ja se, miten seurakunnat pystyvät nuorilähtöisesti työtään kehittämään, ottamaan huomioon nuorten moninaisuutta – onhan se todella merkittävää.”
”Se rooli on erilainen erilaisilla paikkakunnilla. Pienillä paikkakunnilla, missä seurakunta on suhteellisesti paljon vahvempi toimija, se toimii eri tavoin kuin kaupungeissa, joissa tarjontaa nuorille on paljon. Paikkakuntakohtaisesti nuorisotyön roolit toimijoiden välillä riippuvat osin siitä, miten seurakunta päättää lähestyä yhteistyötä ja millaista se yhteistyö on muodoiltaan.”
Suomi on voimakkaan alueellisen muutoksen kourissa ja reuna-alueilla resurssit ovat vaihtelevia.
”Kasvu-Suomen ulkopuolella yhteistyöverkostojen merkitys kasvaa entisestään tulevaisuudessa, kun resurssit ja alueet haurastuvat entisestään. On selvää, että seurakuntien tulee pystyä lunastamaan paikkansa siellä. Tulevaisuudessa nuorisotyötä järjestettäessä seurakunnat ovat todella paljon vartijana.”
”Nuorisotyön viikolla Kallion kirkkoherra Riikka Reina puhui toivon johtamisesta. Näkisin, että kirkolla on tosiaan tällainen toivon johtamisen rooli nuorisotyössä.”
Demokratiakasvatus on osa seurakuntien nuorisotyön mahdollisuuksia
Yksi erityinen mahdollisuus, jonka Kakkola seurakuntien nuorisotyössä näkee, liittyy demokratiakasvatukseen – seurakunnissahan kuusitoistavuotiaiden äänioikeus on toteutettu.
”Seurakunnat tavoittavat edelleen aivan tavattoman paljon nuoria, joten demokratiakasvatuksella on seurakunnissa myös erittäin paljon mahdollisuuksia. Ei vain seurakunnan sisällä, vaan laajemminkin demokraattisen yhteiskunnan kehittämisessä ja siihen osallistumisessa.”
”Jos katsoo vaalien tuloksia, siinä on vielä paljon mahdollisuutta kiriä.”
Laajemmin osallistumisen ja osallisuuden näkökulma on kytköksissä siihen, miten nuoria ylipäätään merkityksellisesti saadaan tavoitettua.
”Miten nuoret kuuluvat tulevaisuudessa seurakuntaan? Miten kyetään tavoittamaan seurakunnan jäseninä olevat nuoret ja sitten toisaalta nuoret ylipäätään?” Kakkola kysyy.
”Kun ajattelee seurakuntien jäsenyyden kehittymistä, niin se, miten seurakunta on läsnä koulussa ja nuorten elinympäristössä määrittää sitä, miten nuoret tulevaisuudessakin päästään kohtaamaan. Miten onnistutaan edelleen nuorille turvallisia yhteisöjä, jotka tempaavat mukaan myös seurakunnan tekemiseen.”
”Todella monenlaisia kysymyksiä on, eivätkä ne koske vain seurakuntaa, vaan koko nuorisoalaa ylipäätään: miten nuoret kyetään vapaa-ajalla tavoittamaan?”
Tasa-arvon uudet haasteet tulevat eteen nuorisotyössäkin
Silla Kakkolan oma aiempi järjestötyö on niveltynyt usein tasa-arvon ja osallisuuden kysymyksiin. Nämä ovat tietysti erityisen keskeisiä nuorisotyössä.

Kuva: Nuorisoala ry, / Veeti Teperi
Voisi ajatella, että nuorisoala toimii osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden osalta yhteiskunnallisen kehityksen ilmapuntarina.
”Kun tehdään tämän päivän nuoria koskevia päätöksiä, ovatko tämän päivän nuoret osallisina siinä päätöksenteossa? Miten pystytään toimimaan siten, että nuorilla on täydet mahdollisuudet toimia osallisina yhteiskunnassa ja osallistua työelämään, saada koulutus, tehdä mielekkäitä asioita, kasvaa toivomaansa tulevaisuuteen.”
Kuntien väestö- ja talouskehitys on hyvin erisuuntaista. Sillä on heijastuksensa nuorten palveluihin ja mahdollisuuksiin.
”Laki määrittää nuorten osallisuuden reunaehdot. Nuoret mukana olo heitä koskevassa päätöksenteossa ei silti toteudu samanlaisena kaikkialla. Eriytyminen kuntien ja hyvinvointialueiden kehityksen myötä haastaa alaa toimimaan laajassa yhteistyössä. Alueiden eriytymisestä huolimatta pitää kyetä turvaamaan nuorten osallisuus”, sanoo Silla Kakkola.
”On tosi merkityksellistä huomioida tämä. Se ei ole seinistä kiinni pitämistä, vaan aidosta kohtaamisesta ja aidoista palveluista huolehtimista.”
Yksi vakiovastaus eriytymisen salpaamiseen on digipalvelut, mutta myös ne luovat itsessään muitakin kuin toivottuja vaikutuksia.
”Uskon, että myös tulevaisuudessa kasvokkainen kohtaaminen on merkityksellistä. Ei nuorisotyötä voida milloinkaan viedä kokonaan digitaaliseen maailmaan. Olemme nähneet, mitä korona-aikana tapahtui yhteisöllisyydelle. Toki sen muodot muuttuvat, mutta emme pysty toimimaan tässä yhteiskunnassa ilman taitoa kohdata toisia ihmisiä.”
Moninaistuvan Suomen nuorisotyö tarvitsee myös uusia tekijöitä
Nuorisoala kohtaa jatkuvasti myös nuoriin liittyvien kulttuuristen murrosten maailmaa.
Osa muutoksista on huolestuttavia. Nuorisoalan yhdenvertaisuuden osaamiskeskuksen tekemän kyselyn perusteella esimerkiksi väkivaltaan ja syrjintään liittyviä asioita tulee työntekijöille eteen usein, ja niiden kohtaamiseen kaivattaisiin osaamista ja välineitä.
”Yritän välttää huolipuhetta – mutta nuorten miesten asenteissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan on tapahtunut huolestuttavaa kehitystä. Tämä on suomalaisen tasa-arvopolitiikan keskeisimpiä kysymyksiä. Nuorisoalalla ei välttämättä ole riittävästi välineitä käsitellä tätä kysymystä vielä. Tähän liittyy sitten myös esimerkiksi kunniaan liittyvä väkivalta ja näiden teemojen käsittely erilaisissa yhteisöissä.”
”Meidän pitää löytää välineitä ja toimintatapoja, joilla nuorisotyö pystyy vastaamaan tähän niin, että kehityskulku kyetään katkaisemaan.”
Kakkolan mielestä koko nuorisoalalla on onnistuttu hienosti kohtaamaan sateenkaarevat nuoret ja vammaisten nuorten huomioiminen on kehittynyt – laajemmassa monimuotoisuuskysymyksessä on liikuttu eteenpäin ja näitä kysymyksiä on kyetty kohtaamaan.
Monikulttuuristumisen vauhti on johtanut omanlaisiinsa täydennystarpeisiin.
”Tiedossa on, että alalla ei ole riittävästi samaistuttavaa, ammattitaitoista työvoimaa erilaiseen yhteisöissä tapahtuvaan monikulttuuriseen tai moninaiseen nuorisotyöhön. Mutta tiedämme, että tähän on alalla herätty – toivottavasti meille muodostuu vakiintunutta koulutusta, joka on räätälöity muille kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuville. Meidän ammattialamme täytyy pystyä vastaamaan siihen monimuotoisuuteen, joka meidän nuorten elämässä on.”
Kohtaamiselle perustuva nuorisotyö on kestävää
Nuorisotyö elää ja tapahtuu ajassa ja nuorten kanssa. Kakkolan mielestä ydin pysyy silti samana.
”Nuorisotyö on ennen kaikkea kohtaamisen paikka: jokaiselle nuorelle yritetään turvata sellaisia merkityksellisiä aikuisten kanssa kohtaamisia, jotka voivat tukea nuoria, jotka tulevat erilaisista taustoista. Nämä kohtaamiset voivat olla käänteentekeviä koko tulevaisuuden suunnan suhteen.”
”Oli kyseessä sitten mikä tahansa leirimuotoinen toiminta tai nuorisotilassa tapahtuva toiminta, johon nuori hakeutuu, siinä on aina oltava tällainen perusperiaate.”
Nuorisotyössä kohdataan moninaisissa toimintaympäristöissä – koulunuorisotyö on vahvistunut, mutta toivottavaa on, että erityisesti vapaa-ajan palvelut säilyvät tulevaisuudessa vahvoina. Nuoria on tärkeä kohdata muuallakin kuin koulun muodollisessa ympäristössä. Nuorisotyö on koulua matalahierarkisempaa ja kohtaamiset nuorten kanssa vapaamuotoisempia. Siksi siellä kyetään saamaan kiinni myös nousevia yhteiskunnallisia ilmiöitä.”
Tarvittaessa nuorisotyössä osataan asettaa rajoja ja salvata ei-toivottujen elämänkulkujen jatkumoa.
”Kyllä, nuorisotyössä on oma kasvatuksellinen aspektinsa. Mutta näen sen silti enemmän nuorisotyön tarjoamana mahdollisuutena turvallisten aikuisten kohtaamiseen ja turvallisiin yhteisöihin sekä niistä syntyvään esimerkkiin siitä, kuinka yhteisöllisyydellä on merkitystä.”











Kuva: Jaakko Kaartinen