Nuoria on kiire auttaa yhdistämällä eri työalojen taidot

Lapsiperheiden köyhyys ja nuorten pahoinvointi ovat lisääntyneet niin, että on jo puhuttu kriisistä. Kirkon työaloilla lisääntyneet ongelmat näkyvät eri tavoin. Ammattitaitoa yhdistämällä voidaan tehdä enemmän.

“Kun puhutaan lapsiperheistä ja lapsiperheköyhyydestä, tarkoitetaan usein pikkulapsia ja koululaisia. Nuoret jäävät silloin sivuun. Myös nuorten perheet olisi tärkeää huomioida kun puhutaan perheistä. Nuorten köyhyys pitäisi saada myös esiin”, sanoo kirkkohallituksen diakonian asiantuntija Anita Salonen.

Vuonna 2022 diakonian juhlavuonna koottiin työryhmä pohtimaan, ketkä jäävät katveeseen sekä kirkon kasvatuksen että diakonian arjessa. Siitä tuli eräänlainen nuorisodiakokonian ajatushautomo, joka sulautui myöhemmin ulkopuolisuuden ehkäisyn teemaan.

“Nuorisodiakonia on ehkä muuttanut muotoaan tässä viime vuosina. Erkkatyön virkoja on vähennetty huomattavasti. Ilmiönä on tunnistettu ulkopuolisuus, jonka ehkäisyyn on haluttu yhdistää työntekijöitä eri työaloilta”, kuvailee Titi Gävert, joka myös toimii kirkkohallituksen diakonian asiantuntijana.

Köyhyyden aiheuttama henkinen pahoinvointi näkyy monella tavalla

Yli kolmasosa 18–24-vuotiaista nuorista on syrjäytymisvaarassa, arvioi Tukikummit-säätiö. Sen mukaan osa tukea tarvitsevista heikossa asemassa olevista nuorista jää kokonaan tunnistamatta tai saavuttamatta julkisissa palveluissa. Tukikummit perustettiin vuonna 2007 ja se toimii tuottamatta itse kustannuksia.

Säätiön perusti joukko yhteiskunnan ja kirkon vaikuttajia. Siltä voi hakea kertaluonteista avustusta harrastamiseen. Gävertin mukaan hakemuksissa näkyy nyt nuorten pahoinvointi uudella tavalla. Hakemuksia tekevät seurakunnan työntekijät ja avustukset tulevat kirkon diakoniarahaston kautta.

“Hakemuksissa näkyy nyt se, että köyhissä perheissä elävät lapset pyytävät tosi pieniä asioita ja köyhyyden aiheuttama henkinen pahoinvointi näkyy monella tavalla. Ei uskalleta pyytää, kun tiedetään, ettei ole varaa. Harrastuksiin liittyvissä toiveissa on korostunut sellaiset, joita on käytetty perinteisesti terapiamuotoina, kuten terapiaratsatus ja taideterapia. Aiemmin avustettiin harrastuksia sinänsä, nyt avustetaan yhä enemmän terapeuttisia menetelmiä, jotka kannattelevat mielenterveyttä.”

Seurakuntien kasvatustyön puolella ei ehkä ole havahduttu perheiden köyhyyden ongelman syvyyteen

Gävert uskoo, että seurakuntien kasvatuksen puolella ei välttämättä ole havahduttu siihen, miten köyhyys koettelee perheitä. Muutaman euron maksu tai bussilippu voi olla liikaa. Diakonian puolella taas ollaan ammattilaisia siinä, miten voidaan mahdollistaa osalllstuminen perheen taloustilanteesta riippumatta. Diakoniatyössä näkyy työssäkäyvien köyhyyden lisääntyminen ja myös työttömyyden kasvu. Kahden ammattiosaamisen yhdistelmällä huono-osaisuudesta kärsiviä nuoria voitaisiin auttaa parhaiten.

“Työalat ovat löytäneet toisiaan. Yhteisenä tavoitteena on vahvistaa ihmisen toimijuutta, ei avun kohteena vaan tekijänä”, hän kuvaa. Kynnyksetöntä tukea pitäisi lisätä, ei vähentää. Hyviä esimerkkejä ovat Moottoripajat, Voimavararyhmät ja Helsingissä esimerkiksi Varustamot. Gävertin mielestä olisi myös hyvä esimerkiksi kysyä, olisiko seurakunnilla mahdollista lisätä nuorten kesätyöpaikkojen määrää ja priorisoida rekryissä vielä vähävaraisten perheiden nuoria.

Ammattilaisten tukena yhteistyön hyviä esimerkkejä on hänen mukaansa Tiellä vai kujalla-podcast, jossa tarkastellaan työalojen rajapintoja. Perheiden tukemiseen on myös löytynyt työmuotoja, joissa työalat hyödyntävät toisiaan ja seurakunnat ovat ryhtyneet yhteistyöhön myös joidenkin hyvinvointialueiden kanssa. “Verkostomaisessa työotteessa on olennaista, että tiedon kulku ja yhteistyö seurakunnan sisällä ja seurakuntien välillä toimii.”

Tarjolla joku ihminen, jolle sinulla on oikeasti väliä

Yksi kasvanut ilmiö on yhä nuorempien lasten ja nuorten väkivalta. Jopa ala-asteikäisten väkivalta on lisääntynyt.

“Tähän olisi tärkeää havahtua nyt meillä. Polarisoituminen ja totaalisen ulkopuolisuuden kokemus johtaa radikalisoitumiseen ja väkivaltaan. On kiireesti tehtävä ennaltaehkäiseviä asioita sekä nuorille että aikuisille, joiden asenteet näkyvät nuorisossa. Väkivaltaan ei pidä tottua, se on tärkeä viesti. Väkivalta ei kuulu kenenkään elämään, vaan on aina hätähuuto. Tässä jos missä olisi nuorisodiakonian ja ulkopuolisuuden ehkäisyn paikka tällä hetkellä”, Gävert sanoo.

Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnassa autetaan 16–29-vuotiaita koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria. Gävertin mukaan sieltä saatu kokemus osoittaa, että pitkäkestoinen kontakti turvalliseen aikuiseen voi vaikuttaa.

“Perheiden tukitoimissa on usein haasteena henkilöstön vaihtuvuus. Siitä voi olla mieletön hyöty, että on olemassa pysyvä aikuinen, joka tuntee nuoren nimen ja tilanteen ja on siitä kiinnostunut. Että on ihminen, jolle oikeasti sinulla on väliä, ja sillä kuka olet ja miten voit.”

Gävert uskoo, että yhteiskunnallista merkitystä olisi pysyvien aikuissuhteiden rakentamisella.

“Jos voitaisiin ottaa työotteeksi yhä enemmän se, että tietty työntekijä on perheen tukena ja pysyvän aikuisen turvallinen tuki pysyisi vierellä kävi miten kävi.”

Aina saa tulla takaisin, jos apua tarvitsee

Kirkon diakonian ja kasvatuksen päivillä puhunut lastensuojelun psykologi Tuomas Hakamäen puhe teki Gävertiin vaikutuksen. Hakamäki puhui niiden auttamisesta, joilla menee todella huonosti. Hakamäen periaate on, että hänen luokseen aina saa tulla takaisin.

“Yhteiskunnassa on monin tavoin otettu käyttöön kovien sanktioiden ajatusmalli. Vaativan tason lastensuojelun ammattilainen tietää, että ainakaan siellä sellainen ajatustapa ei toimi. Jos yhteiskunnan vastaus syrjään jäämiseen on kuri ja rangaistus, se aiheuttaa lisää ulkopuolisuutta. Nuorelle voidaan sanoa vaikkapa haistattelun jälkeen, että ei tarvitse tulla enää. Hakamäki on ottanut tavakseen, että huonona päivänä nuorelle sanotaan: tule myöhemmin uudelleen, ovi on auki uudelleen”, Gävert kertoo.

Hän uskoo, että ongelmien ja syrjäytymisen kasautumisen kohdalla pysyvän työntekijän tuki voi merkitä paljon.

“Voi olla ratkaisevaa tietää, että joku on vierellä, kävi miten kävi.”

Teksti:Salla Ranta