Lasten ja nuorten terapiatakuu keskittyy liikaa menetelmiin ‒ uhkana, että iso osa jää takuun ulkopuolelle

Lasten ja nuorten terapiatakuu astuu voimaan toukokuun alusta. Uusi laki takaa alle 23-vuotiaille maksuttoman pääsyn perustason mielenterveyspalveluihin. Palvelua tulee saada viimeistään kuukauden kuluessa tarpeen toteamisesta.

Kuinka hyvin takuu tulee käytännössä toteutumaan? Suomen Psykologiliiton ammatti- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Vera Gergov ennustaa vaikeuksia. ”Vauhti on liian kova, jotta siihen ehdittäisiin valmistautua huolella”, hän tiivistää.

Gergovin mukaan sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla suositus siitä, millaisia hoitoja takuun piiriin tulisi valita. Sitä tuskin ehtii tulla ennen lain voimaantuloa. Hyvinvointialueilla valmistelut ovat kuitenkin väistämättä jo käynnissä.

Ei perustu tarpeisiin yhdenvertaisesti

Terapiatakuussa määritellään, että tarvittava psykososiaalinen tuki järjestetään perustason mielenterveystyön palveluna. Lainsäädäntö koskee hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin vastuulla olevia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä Kelan vastuulla olevaa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuoltoa.

Hoitomuodoiksi on nimetty lyhytpsykoterapia tai psykologiseen vuorovaikutukseen perustuva määrämuotoinen ja aikarajoitteinen psykososiaalinen hoito.

Gergovin mukaan lähtökohta terapiatakuuseen on hyvä ja matalan kynnyksen apua tarvitaan. Laissa on kuitenkin epäkohtia esimerkiksi sen suhteen, mitä kaikkea sen piiriin kuuluu. Ennalta valikoidut interventiot eivät tule soveltumaan kaikille, jolloin suuri osa lapsista ja nuorista on vaarassa jäädä takuun ulkopuolelle.

”Lähestymiskulma lain valmisteluun on ollut menetelmäkeskeinen. Se ei perustu kaikkien lasten ja nuorten tarpeisiin yhdenvertaisesti.”

Riskinä kaikille samanlainen hoito

Gergovin mukaan lääkkeiden vaikuttavuutta on suhteellisen helppo tutkia. Terapiamuotojen vaikuttavuuden arviointi ei ole yhtä yksiselitteistä.

”Tilanteet ovat monimuotoisia, ja lyhytinterventiot taas ovat yleensä tiettyihin oireisiin fokusoituja.”

Jos esimerkiksi lievää tai keskivaikeaa masennusta potevalle annetaan hoitoa kuusi kertaa, myös ympäristöön ja perheeseen liittyviä tekijöitä tulisi huomioida riittävästi. Muuten hoidon vaikuttavuus voi jäädä heikoksi. Huolena on, että takuussa ei oteta kantaa siihen, kuka arvioi ja miten, mikä hoitomuoto lapselle tai nuorelle on tietyllä hetkellä paras. Riskinä on, että kaikille tarjotaan samanlaista hoitoa.

Yhdelle se voi olla liikaa ja toiselle liian vähän.

”Jos käytössä on porrastettu hoitomalli, lapsen tai nuoren ei tulisi joutua käymään läpi kaikkia portaita. Lyhytinterventiota ei kannata tarjota, jos tarvittaisiinkin muuta tukea. Olisi parempi, että alussa tehtäisiin huolellinen tilannearvio”, Gergov linjaa.

Toteutuuko valtakunnallinen yhdenvertaisuus?

Laki on Gergovin mukaan jättämässä vastuun hoitomuotojen valinnasta ja järjestämisestä hyvinvointialueille. Kun valtakunnallinen ohjaus puuttuu, jokainen alue voi alkaa määritellä takuun sisällön itse.

Tämä tarkoittaa sitä, että valtakunnallinen yhdenvertaisuus ei toteudu.

Tällä hetkellä lyhytterapiaa on nuorille saatavilla verrattain hyvin. Valtiolta on tullut rahoitusta, ja terapian turvaamiseksi on käynnistetty myös hankkeita. Niiden avulla esimerkiksi terveydenhoitajia ja kuraattoreita on koulutettu antamaan lyhytinterventioita. Myös psykologeja on täydennyskoulutettu. Psykoterapian alueellisessa saatavuudessa on eroja, mutta Gergovin mukaan senkin suhteen tilanne on viime aikoina parantunut.

Pysähtyykö oireilun kasvu?

Tarvetta terapiaan joka tapauksessa on. Nuorten mielenterveysoireilu kasvoi jo ennen korona-aikaa. Pandemian aikana tarve palveluille kiihtyi entisestään.

Edellisessä kouluterveyskyselyssä vuonna 2023 koronan aikainen nousu ei ollut taittunut. Seuraava kysely toteutetaan tulevana keväänä.

”Korkeakouluopiskelijoista on tuoreempaa tietoa. Siellä luvut ovat kääntyneet laskuun ja psyykkinen kuormittuneisuus on hiukan helpottunut”, Gergov kertoo.

Nuorten – etenkin tyttöjen – ahdistus on iso ongelma. Samaa pätee yksinäisyyteen. Korkeakouluopiskelijoiden tilanteessa näkyy etäopetukseen siirtyminen, joka ruokkii yksinäisyyden tunnetta. Nuoret ovat huolissaan myös maailman tilanteesta.

Huomio yhteisöllisyyteen

Gergovin mukaan yksi suuri haaste on saada nuoret irtautumaan verkon maailmasta. Heidän tulisi harjoitella niin nuorten välistä kuin myös aikuisten ja nuorten välistä aitoa vuorovaikutusta. Hän perää etenkin yhteisöllisyyttä, jota ei terapiatakuulaissa huomioida.

”Terapiatakuun lähtökohta on varsin yksilökeskeinen. Mielenterveysongelmista on yhteiskunnassa tehty lähinnä lääketieteellinen ongelma. Ajatuksena on, että kun lapsi tai nuori kohtaa mielenterveyden haasteita, hänet korjataan.”

Tämän sijaan Gergov peräänkuuluttaa ennaltaehkäisevää toimintaa. Yhteisöllisyys on sitä, että tuetaan yhteisöjä ja muutetaan ympäröiviä rakenteita, jotta lasten ja nuorten ei tarvitsisi voida huonosti.

”Opiskeluhuollon ensisijainen lakisääteinen tehtävä on ennaltaehkäisevä työ. Nyt resurssit käytetään pitkälti yksilöllisiin interventioihin.”

Teksti: Tomi Kangasniemi