Lapset ja nuoret toimintasuunnitelman keskiössä?

Syyskuu on useissa seurakunnissa ja järjestöissä aikaa, jolloin rahasta ja tulevasta vuodesta keskustellaan paljon. Millaisilla resursseilla suunnataan vuoteen 2025? Millaisia toiminnan painopisteitä halutaan nostaa esille tulevana vuonna? Monet seurakunnat ja järjestöt viimeistelevät parhaillaan toiminta- ja taloussuunnitelmia hallintoelimien hyväksyttäväksi.

Järjestöpuolella rahoitus koostuu seurakuntia enemmän monista eri lähteistä ja talouden suunnittelu on tästä syystä seurakuntia epävarmempaa. On niin sanottua ”perusrahoitusta”, hankerahoitusta, mahdollista yritysyhteistyötä ja monen monta muuta tekijää, jotka vaikuttavat edellytyksiin, joilla järjestöt toimintaansa rahoittavat. Valtion säästöpäätökset näkyvät ja tuntuvat myös nuorisoalan järjestöjen, ja viime kädessä nuorten, keskuudessa. Resursseista, uudenlaisesta yhteistyöstä ja tulevaisuudesta keskustellaan myös Villin uusimmissa artikkeleissa.

Millä tavoin toiminta- ja taloussuunnitelmia tehdessä ja hyväksyttäessä lasten ja nuorten ääni pääsee kuuluviin? Onko heitä kuultu prosessin eri kohdissa ja ovatko he itse päässeet mukaan jo valmisteluvaiheeseen? Tai mitä konkreettisesti tarkoittaa, että lapset ja nuoret ovat toiminnan suunnittelun keskiössä?

Olisi myös kiinnostavaa tietää millä tavoin toiminnasta kerättyä palautetta hyödynnetään tulevaa toimintaa suunniteltaessa. Esimerkiksi rippikoulukysely tarjoaa helpon ja kattavan mahdollisuuden kysyä rippikoululaisten ja isosten kokemuksia kuluneen vuoden rippikouluista. Kuinka tätä palautetta voidaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää? Millä tavoin nuorten vaikuttajaryhmät pääsevät osallisiksi toimintasuunnitelman tekoon ja budjetin laatimiseen? Entä millaisia mahdollisuuksia lapsivaikutusten arviointi tarjoaa toiminnan suunnitteluun?

Olen joskus miettinyt, millaista olisi aloittaa toiminnan ja talouden suunnittelu sellaisesta tilanteesta, että pöydän keskellä olisi vaikkapa kuvia niistä ryhmistä, joilta palautetta on kerätty ja keille toimintaa ensisijaisesti suunnitellaan. Lapset ja nuoret olisivat konkreettisesti suunnittelun keskiössä. Muuttaisiko se jotain vai jatkuisiko kaikki samaan tapaan kuin aiemminkin? Tai mitä meidän organisaatiolle tarkoittaa lasten ja nuorten keskiössä oleminen?

Kirkossa on olemassa paljon hyviä toimintamalleja ja -tapoja, joissa lasten ja nuorten ääni pääsee kuuluviin. Toivottavasti erilaiset toimintamallit pääsevät käyttöön kaikessa laajuudessaan. Lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vuoksi teemme suunnitelmia ja budjetteja. Heitä varten, ja toivottavasti heidän kanssaan, rakennamme jotain uutta ja pidämme kiinni sellaisesta hyvästä, joka palvelee heitä.

Viisautta ja voimia kaikille, jotka viimeistelette toiminta- ja taloussuunnitelmia vuodelle 2025.

 

Jari Pulkkinen