Harkitsemattomasti tehty leikkaus on pahimmillaan kuluerä seurakunnan nuorisotyölle

Viimeisimmissä kunta- ja aluevaaleissa opposition toimesta kerrottiin, miten kaiken voi tehdä reilummin. Voisiko kaiken tehdä myös järkevämmin, harkitummin ja enemmän tulevaisuuteen katsoen?

Suomen valtion taloudellinen tilanne on heikko. Työttömyysluvut ovat Euroopan korkeimpia, talouskasvua ei ole näkyvissä, ja velkaantumista yritetään hillitä monin tavoin. Kun uusi hallitus aloitti toimintansa, puhuttiin paljon strategiasta, jossa ensimmäiset kaksi vuotta leikataan ja toiset kaksi vuotta toteutetaan kansalle mieluisampia toimia.

Hiljattain käydyssä hallituksen puoliväliriihessä näitä niin sanotusti mieluisampia toimia tehtiin: muun muassa marginaaliveroa ja yhteisöveroa laskettiin. Samalla leikkauksia kuitenkin jatkettiin. Sote-järjestöiltä otetaan enemmän pois kuin alun perin oli suunniteltu. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia leikataan vaalikauden aikana peräti 140 miljoonalla eurolla. Myös soten julkiselta puolelta on leikattu – esimerkiksi lastensuojelusta.

Tulevatko lastensuojelun ja sote-järjestöjen leikkaukset näkymään myös seurakuntien nuorisotyössä? Luultavasti.

Nuorisoalan järjestöihin suunnitellut jättileikkaukset kuitenkin peruttiin. On mainittava, että monet sote-järjestöistä tekevät myös työtä nuorten parissa ja tarjoavat erityisesti nuoria hyödyttäviä palveluita. Monet sote-järjestöt, kuten Mieli ry, tekevät äärimmäisen tärkeää työtä nuorten mielenterveyden parissa.

Nuoriin kohdistuvat leikkaukset huolestuttavat myös siksi, että kuntien rahoitukseen toteutetaan säästöjä. Monet kunnat ovat jo nyt haastavassa tilanteessa. Huolenaiheena on, että kunnissa säästöt kohdistuvat esimerkiksi koulutukseen tai nuorisotyöhön. Tulevatko kuntiin kohdistetut leikkaukset koulutukseen tai nuorisotyöhön näkymään myös seurakuntien nuorisotyössä? Luultavasti.

Hyvinvointivaltion turvaverkko on moninainen, ja siinä esimerkiksi edellä mainitut järjestöt tuottavat palveluita, joita kukaan muu toimija ei tarjoa. Kun leikkauksia tehdään, virkamiehet etsivät usein kissojen ja koirien kanssa kohteita, joihin nämä leikkaukset voisi nopealla aikataululla kohdentaa. Tämä kiireinen aikataulu voi pahimmillaan johtaa siihen, että hyvinvointivaltion moninaista palvelutuotantoa ja sen tärkeyttä ei huomioida riittävän laadukkaalla tavalla. Säästöetsintöjen kohteeksi on päätynyt myös kirkon hautaustoimi indeksijäädytysten muodossa.

Pahin skenaario on se, että tehdyillä leikkauksilla menetetään enemmän rahaa kuin saadaan. Tämä johtuu siitä, ettei pitkäaikaissairas, muuten sairas tai esimerkiksi syrjäytynyt nuori aikuinen saa tarvitsemaansa tukea palatakseen takaisin opiskelemaan, työelämään ja veronmaksajaksi.

Näkyykö esimerkiksi valtion hautaustoimeen suunnatun tuen väheneminen myös seurakuntien nuorisotyössä? Luultavasti.

Viimeisimmät veroalennukset on tehty hallituksen näkökulmasta harkitusti, mutta ideologisesti. Voisiko leikkaustenkin kohdalla käyttää enemmän harkintaa sen suhteen, mikä oikeasti säästää ja mikä on oikeasti reilua?

Esimerkiksi nuorten pahoinvointi ja hoitojonot ovat todellisia ongelmia. Ne eivät leikkausten avulla parane, ja ongelmat kasvavat leikkausten seurauksena entisestään. Nekin ongelmat tulevat valitettavasti näkymään seurakunnan nuorisotyössä.

Kirjoittaja: Sampo Untamala