Sataneljäkymmentäkaksi vuotta työkokemusta – Petri Jalovaara: ”Kaikki tekevät työtä samojen nuorten eteen”
Lieksan seurakunnan nuorisotyöntekijä Petri Jalovaara aloitti kirkon töissä vuonna 1990. Noista vuosista Lieksassa on kulunut yksi vuosikymmen. Sitä edelsivät kuusi vuotta Enossa ja yhdeksäntoista Lauritsalassa.
”Yksi syy tällä uralla pysyttelemiseen on, miten paljon yhteistyötä olen saanut tehdä muiden kanssa ihan alusta saakka. Kunnan nuorisotyö on ollut kaikkialla läheinen kumppani. Näin on täällä Lieksassakin, yhteistyötä on kunnan kanssa viikoittain. Täällä kaikki, kunta, seurakunta ja järjestöt tekevät yhdessä ja erikseen työtä samojen nuorten eteen.”
Lieksassa seurakunnalla ja kunnalla on kummallakin yksi työntekijä, lisäksi on yksi 4H -työntekijä. Kun voimavarat laitetaan yhteen, saadaan aktiivista toimintaa.
”Meillä on täällä esimerkiksi nuorille yökahvila ja etsivää nuorisotyötä myös. Koulusaapasta ollaan käynnistämässä ja koulutyötä tehdään ylipäätään aktiivisesti. Vapaaehtoisia on mukana työssä myös.”
Jalovaara ei ole seurakunnassakaan rajautunut tiukasti omaan työalan sisälle. Hän on esimerkiksi mukana maahanmuuttajatyössä ja miestenpiirissä.
”Ristiin rastiin tekeminen on minusta tärkeää. Lauritsalassa oli kolme nuorisotyöntekijää, Enossa kaksi, nyt olen Lieksassa yksin. Yhteistyö on siis myös välttämättömyys.”
Joskus tarvitaan vaihtelua
Kolme työpaikkaa kolmessakymmenessäviidessä vuodessa ei vilkasta kiertoa. Se on ollut tarpeellinen ja sopiva tapa tuulettua.
”Työpaikan vaihtaminen on auttanut minua jaksamaan. Vaikka seurakunnissa ja työyhteistöissä ei ole ollut mitään vikaa, jossain vaiheessa on tullut sellainen olo, että ellei lähde, jämähtää.”
Lapsuuden kotikaupungissaan Porissa Jalovaara oli mukana nuorisotyössä Keski-Porin seurakunnassa isosena ja apuohjaajana.
”Muistan jonkun kyselleen, lähdenkö nuorisoalalle töihin, mihin vastasin, että varmasti en! Mutta löysin sitten itseni Pieksämäeltä.”
”Välillä olen miettinyt, mitä tekisin, jos saisin uudelleen valita”, Jalovaara sanoo.
”Työelämän aikana on ollut sellaisia hanskat tiskiin -kausia, ettei ole varma jaksamisesta. Se ei ole johtunut työstä niinkään, vaan yksityiselämän asioista. Elämä on moninaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.”
Kun on pitkään samalla paikalla, tulee osaksi yhteisöä
Tempo nuorisotyössä on muuttunut nopeammaksi, on whatsappit ja muut. Toisaalta on paljon joustavampaa, ei ole kirjeiden lähettelyä ja puhelinpäivystyksiä vaan voi keskittyä olennaisimpaan.
”Yhdessäoleminen on jatkuva perustarve, siksi nuoret tulevat leireille ja tapahtumiin. Nuorilla on monia ahdistuksen lähteitä. On tärkeää, että aikuisia on saatavilla, kuuntelemassa ja tukemassa, kun on tarve. Pienellä paikkakunnalla seurakunta tarjoaa tosi tärkeän kanavan kerhoihin ja leireihin.”
Lieksa on pieni paikka, jossa on mahdollista tunnistaa kaikki kasiluokkalaiset.
”Lauritsalassakin oli rippileirillä ensimmäiseltä luokalta saakka tutuksi tulleita lapsia. Siellä aloitimme koulutyön, jossa kehitettiin joka ikäryhmälle oma juttu. Joka syksy tultiin opettajanhuoneeseen täytekakun kanssa suunnittelupalaveriin. Se oli uutta ja fiksua: jos lapsiin törmäsi joka vuosi, tultiin tutuiksi molemmin puolin. Sama ilmiö täällä Lieksassakin on: tuttuja kasvoja. Se auttaa työssä jaksamiseen sekin.”
”Työn merkityksestä saa tuntumaa, kun seuraa nuoria ja heidän kasvuaan vuosien läpi, ja nämä nuoret tulevat ja kiittävät viimeisimmästä leiristä tai tapahtumasta ja kyselevät, että milloinhan olisi taas seuraava.”
Petri Jalovaaran neljä pointtia siitä, miksi seurakunta on niin hyvä työpaikka, että siellä jaksaa pysyä:
- Seurakunnassa on hyvä koulutus ja tästä pidetään huolta. Kunnalla ollaan kateellisia siitä.
- Varma työpaikka, ei tule SOTE-uudistusta, ja toimintamäärärahoja on aika hyvin käytössä. Työssä ei pääse rikastumaan, mutta ei tämä köyhintäkään elämää ole. Muut asiat ovat rahaa tärkeämpiä.
- Työilmapiiriltään hyvät seurakunnat – itselle on sattunut niin.
- Kirkko arvostaan työntekijöitään.
