Mono Kuoppala: ”Nuorisotyön arvostuksen pitää lähteä työntekijästä itsestään”

Mono Kuoppalasta ei pitänyt ollenkaan tulla nuorisotyöntekijää.

”Menin pääsykokeisiin Pieksämäelle vain, koska siellä oli psykologiset testit ja päätin hyödyntää ne. Kun asiat sitten kuitenkin johtivat näihin töihin, tuli vähän yllätyksenä se, kuinka paljon olen tästä työstä nauttinut.”

Kuoppala aloitti ensin Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa, mutta siirtyi sieltä Ouluun jo vuonna 1988. Oulussa on sen jälkeen kulunut kolmekymmentäseitsemän ja puoli vuotta.

”Ja liki neljänkymmenen vuoden jälkeenkin olen yhä innostunut omasta työstä!”

Kutsumus ja merkityksellisyyden tunne pitävät kiinni työssä. Ja jatkuva mahdollisuus kehittää omaa työtä.

Kuoppalalle työn suola on ihmisten, nuorten kohtaaminen: Ei koskaan ole samanlaista, jokainen ihminen, päivä ja tilanne on uusi, ja nuoret elävät kohti tulevaa.

”Nuorisotyön tekeminen on itsenäistä, voit hyödyntää siinä luovasti omia kiinnostuksen kohteita nuorten kanssa. Se on tämän työn suuri vahvuus. Ja kun on pitkään samalla paikkakunnalla, pystyy paremmin kehittämään omaa työtään myös niiden verkostojen kautta, joita työssään synnyttää.”

Kouluttautuminen tukee työn mielekkyyttä

”Minulla on erityisnuorisotyöpainotteinen nuorisotyön koulutus ja se on ohjannut työn suuntaamista koko uran ajan. Minulle on sattunut myös onni, että esimiehet ovat antaneet tehdä työtä itsenäisesti. Olen informoinut esimiestä ja sen jälkeen saanut sitten tehdä luottamuksen piirissä hommiani. Meillä on töissä mahdollistava henki ja riittävän samansuuntainen työnäky”, Mono Kuoppala summaa.

Monolla on nuorisotyön uran aikana ehtinyt olla monta eri roolia, yhteisökoordinaattorista verkkokeskustelijaksi ja tiimivastaavaksi. Työstä nousevat tarpeet ja oma kiinnostus ovat johtaneet terapiaopintoihin.

”Moni tuli opiskelemaan suoraan nuorisotyön isosputkesta, mutta minulla ei ollut sellaista taustaa. Ehkä yksi syy, miksi työstä tuli niin antoisaa on se, ettei minulla ole ollut omaa valmista omaksuttua kulttuuria siitä, millaista työn pitäisi olla.”

Motivoivan ja merkityksellisen työn pitää olla mielekästä.

Kuoppala sanoo, että koulutuksista on hänelle ollut hyötyä jaksamiselle ja alalla pysymiselle. Se on vastannut haluun kehittyä ammattilaisena ja on yksi osa ammattiylpeyttä. Kirkossa on alan koulutetuimmat työntekijät.

”Nuorisotyössä pysymistä pitäisi kuitenkin tukea urakehitysnäkökulmilla. Osa vaihtaa diakoniaan tai lähtee pois rahakkaampiin töihin. Etenkin nuorille työntekijöille on aika haastavaa suuntautua siihen, että tiimiesimiehenä on uran lakipisteellä.”

Oman työn arvostaminen on A ja O

”Nuorisotyön ydin on nuoreen keskittyminen. Ja toivon näkymän ylläpitäminen”, Kuoppala miettii.

Nykypäivän nuoret ovat Kuoppalan mielestä paljon rohkeampia puhumaan asioistaan ja tunnelmasta, tunteista, myös uskosta kuin 1980–90-luvuilla.

”Olla nuori kussakin ajassa on aina kuhunkin aikaan sidottu. Ajan vaihtelut vaikuttavat nuoriinkin. Siksi nuorisotyönkin pitää ’elää ajassa’. Mutta perustarve tulla kohdatuksi ja nähdyksi on ihan sama aina: Huomaa minut, kuuntele minua, kohtaa minut! Ei siinä ole muutosta.”

”Mutta kun toimintaympäristö sitten muuttuu, ei voi jakaa samalla tavalla kuin neljä vuosikymmentä sitten. Avainsanat ovat kehittäminen, uudistaminen ja tarvelähtöisyys: kun nuoret tarvitsevat jotain, kyetään siihen vastaamaan”, Kuoppala miettii.

”Työntekijänä minä olen mahdollistaja – tämä työnäky on vahvistunut vuosien myötä.”

Kuoppalalle työajaton työ on tärkeää, mutta onnistuakseen sen kanssa pitää oppia rajaamaan. Jotta jaksaa nelisenkymmentä vuotta nuorisotyötä, täytyy osata järjestää elämänsä niin, että palautuu.

”Olen yrittänyt noudattaa kollegan ohjetta: hommaa oma elämä työn ulkopuolelta. Nykyään harrastan esimerkiksi geokätköilyä, kirjojen lukemista, liikkumista ja ulkoilua, ruoan laittamista.”

Silti tärkein työalalla pysymisen resepti nousee suhtautumisesta omaan ammattiin.

”Arvosta omaa työtä, se on keskeistä. Nuorisotyön arvostuksen pitää lähteä työntekijästä itsestään. Jos itse kokee merkityksellisyyttä, työyhteisö, asiakkaat, verkostot ja yhteiskunta seuraavat.”

”Toki juhlapuheiden arvostus tulisi näkyä myös nuorisotyöntekijöille palkkapäivinä.”

Mono Kuoppalan kolme pointtia siitä, mikä kannattelee pitkää työuraa nuorisotyössä