Climate Sail -ilmastopurjehduksella nuoret tutustuivat Itämeren lajistoon ja tilanteeseen

Rehevöityminen, meriliikenne ja muut tekijät nakertavat Itämeren herkän ekosysteemin tilaa ja köyhdyttävät meriluontoa. Nuorten kansainvälisellä Climate Sail -ilmastopurjehduksella tutustuttiin Itämeren tilanteeseen perinpohjaisesti niin purjehtimalla, snorklaamalla kuin tutkijoita tapaamalla.

Pohjois-Saksan evankelisluterilaisen kirkon (Junge Nordkirche) järjestämälle purjehdukselle 13.–24.8.2024 osallistui yhteensä 33 nuorta ja kymmenen vetäjää Suomesta, Itävallasta, Saksasta, Puolasta ja Ukrainasta.

Yliopisto-opiskelija Lilian Weeraratne toimi purjehduksella Lasten ja nuorten keskuksesta Suomi-tiimin vastaavana, turvallisuusvastaavana ja purjehduksen suunnittelutiimissä. Hän tiivistää purjehduksen merkityksen nopeasti.

– Yhteenkuuluvuus, tiedon jakaminen, uuden oppiminen. Me kaikki ollaan nuoria, joita aihe huolettaa ja olemme kyllästyneitä ihmisiin, jotka ei tee päätöksiä. Me halutaan vaikuttaa asioihin ja oppia, miten me voidaan vaikuttaa.

Purjehduksen lähtökohtana on yhdenvertaisuus ja yhdessä tekeminen: ideana on, että kaikki voivat oppia toisiltaan riippumatta ammatillisista meriiteistä tai asemasta. Yhdistävänä tekijänä on kiinnostus ilmastonmuutosta kohtaan ja siitä, kuinka omalla toiminnallaan pystyy vaikuttamaan.

– Me vetäjät emme laita itseämme osallistujien yläpuolelle. Jokaisella meistä on tietoa, jota ollaan keskenään tultu jakamaan toisillemme.

Purjehduksen arjessa kaikki tehdään itse

Climate Sail -leiri kesti 12 päivää, joista purjehtimassa vietettiin viikko. Myös maissa tutustuttiin Itämeren tilanteeseen. Saksan Kielissä ryhmä kävi GEOMAR-tutkimuskeskuksessa, jossa tutkijat esittelivät heille merentutkimukseen käytettävää laitteistoa. Hampurin satamassa osallistujat vierailivat museoksi kunnostetulla eläköityneellä Peking-rahtialuksella sekä oppivat tavaroiden kuljetuksesta ennen vanhaan sekä nykypäivänä – myös rahdin negatiivisista puolista.

– Vierailimme myös rahtisatamassa Duckdalbenissa, kansainvälisessä merimiesseurassa. Opimme heidän toiminnastaan, rahtialusten työntekijöiden tilanteesta ja siitä, kuinka epäeettistä se edelleen on. Muun muassa työntekijöiden passien takavarikoimista tapahtuu edelleen, Weeraratne kertoo.

Ankkurit nostettiin Kielissä ja reitti kulki esimerkiksi Ærøn, Lyøn, Sønderborgin ja Eckernförden kautta takaisin. Käytössä oli kaksi purjelaivaa, kolmimastoinen Regina Maris ja kaksimastoinen Twister, joista jälkimmäisellä nelihenkinen Suomi-tiimi seilasi.

Purjehduksen arjessa jokainen asia tehtiin itse. Nuoret jakautuivat päivittäin vaihtuviin vastuutiimeihin. Osa heräsi seitsemän jälkeen keittämään aamupuuroa, joka syötiin yhdessä ulkona kannella. Toinen tiimi hoiti aamupalan siivouksen, jonka jälkeen saattoi olla oppitunti tai suora lähtö purjehtimaan.

– Me tehtiin kaikki siihen itse purjehdukseen liittyvät asiat. Siellä oli kapteeni ja yksi kansityöntekijä, jotka kertoivat meille ja ohjeistivat, mutta eivät tehneet asioita meidän puolesta. Purjeiden nostamiseen tarvittiin monta ihmistä. Välillä saattoi olla joku köysi, jossa oli vaikka viisi ihmistä vetämässä sitä.

Osallistujat pääsivät myös tutkimaan, mitä itse merestä löytyy.

– Meillä oli märkäpuvut ja snorklausvälineet. Pyydystimme ja tutkimme rapuja, kaloja ja meritähtiä. Söimme levää ja tutkimme, millaista on rakkolevä, jonka alginaattia voi hyödyntää vegaanisissa karkeissa.

Purjehduksella ilmastovaikutukset oli huomioitu myös ruoassa. Kaikki ruoka oli kasvisruokaa tai vegaanista. Kasvis- ja vegaaniruokaan tutustuminen ja sen valmistaminen oli purjehduksella isossa roolissa. Nuoret kokeilivat tehdä itse vegaanista ”lihaa” tai erilaisia vegaanisia levitteitä. Muita oppituntien aiheita olivat esimerkiksi ilmastoahdistuksen käsittely, ylikalastus, Itämeren synty tai hiilikädenjälki, jolla voidaan mitata yrityksen tuotteen tai palvelun positiivisia ilmastovaikutuksia.

Leirin luonteeseen sopien jokainen halukas osallistuja sai vetää “skill sharing” -oppitunneilla pienryhmää, jossa vetäjän tehtävä oli ylläpitää keskustelua ilmasto- tai ympäristöteemoista. Näiden tuntien teemoja olivat esimerkiksi ekoteologia ja maata pitkin matkustaminen.

Lounaan ja oppituntien jälkeen saavuttiin satamaan tai ankkuriin, käytiin uimassa ja tutustumassa paikkoihin, muun muassa kirkkoihin. Iltasella riitti laulua ja tanssia, ryhmäyttäviä leikkejä, pelejä ja kortinpeluuta.

– Se oli aika tiivistä yhdessäoloa. Ystävystyttiin myös kapteenin ja kansityöntekijän kanssa ja vietettiin aikaa heidän kanssaan. Mehän tehtiin heille myös ruuat ja he söivät meidän kanssa.

Leirit olisivat kirkon vahvuus ilmastotyössä

Weeraratne kokee, että purjehduksella muodostui tiivis perhe. Yhteydenpito on jatkunut leirin jälkeenkin. Purjehdus on hänestä myös oiva vertaus siihen, kuinka ilmastonmuutokseen tulisi suhtautua.

– Me ollaan täällä maapallolla sivuutettu ilmastonmuutosta ja lykätty eteenpäin konfliktia, mutta jos siellä veneellä tuli joku konflikti ihmisen kanssa, niin sitä ei päässyt pakoon. Piti ottaa asia puheeksi, käsitellä se, toimia ja päästä eteenpäin. Meillä oli rajatut resurssit, vähän niin kuin maapallollakin on. Me tehtiin kaikki ruoat, siivoukset, itse se purjehtiminen, kaikki työ mitä kuuluu. Sen näki ja tajusi, että ilmastosta huolehtiminen liittyy oikeasti jokaiseen asiaan, mitä teet.

Lasten ja nuorten keskus oli mukana purjehduksen järjestämisessä kolmatta vuotta peräkkäin osallistujamaiden evankelis-luterilaisten kirkkojen kanssa. Purjehdusta on organisoinut Pohjois-Saksan ev. lut. kirkko vuodesta 2011. Osa osallistujista oli uskonnollisia ja osa ei – hartaushetkiin sai halutessaan osallistua ja laulukirjoista laulettiin iltaisin sekä hengellisiä että ei-hengellisiä kappaleita. Tanskassa Sønderborgissa nuoret menivät myös kirkkoon viettämään hartaushetkeä.

– Ilmastonmuutoksessa on myös se uskonnollinen aspekti – me ollaan menty sivuraiteelle, ja meidän pitäisi taas oppia pitämään huolta tästä ympäristöstä, jonka Jumala on luonut meille.

Weeraratnen mukaan kirkon ja kristillisten järjestöjen pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja nuorten ilmastovaikuttamisen tukemiseksi enemmän. Askelien täytyy olla kuitenkin realistisesti mitoitettuja, jotta ne ovat kestäviä ja pysyviä.

– Ehdottomasti just tällaisia tapahtumia, jotka tuovat nuoria yhteen ja jotka saa rahoitusta. Näin osallistumismaksu pysyy tarpeeksi matalana, jotta yhä useammalla nuorella on mahdollisuus osallistua ja oppia. Juuri leirit on se, mitä kirkko voisi tehdä.

Tulevia ilmastotapahtumia ja -leirejä nuorille

Vuosille 2025–2027 Saksan, Itävallan, Liettuan ja Puolan evankelisluterilaisten kirkkojen nuorisotyö ja Lasten ja nuorten keskus suunnittelevat yhdessä useita kansainvälisiä ilmastotapahtumia ja -leirejä nuorille kolmivuotisen Erasmus-hankkeen puitteissa. Climate Sail -ilmastopurjehdus järjestetään myös vuonna 2025, jolloin ohjelmassa päästään syventymään vielä enemmän meribiologiaan. Ensi vuonna järjestetään myös ilmastoon ja metsiin liittyvä leiri Itävallassa ja syksyllä 2025 on luvassa ilmastoon ja taiteeseen liittyvä leiri Liettuassa. Kerromme nuorten kansainvälisistä mahdollisuuksista omissa viestintäkanavissamme – nettisivuilla, uutiskirjeissä ja sosiaalisessa mediassa.