Tutkimus osoittaa, että rippikoulu on onnistunutta ja vaikuttavaa nuorisotyötä

Poikien uskonnollisuuden nousu, jota on Kirkkohallituksen Rippikoulukyselyssä seurattu vuodesta 2023 alkaen, on tasaantunut. Vuoden 2026 aineistossa nähdään edelleen liikettä siltä osin, että sukupuolen ”muu” ilmoittavien vastausten keskiarvot uskonnollisuuden osalta nousivat tyttöjen ohi. Ei-binäärisiä vastauksia oli aineistossa myös jonkin verran enemmän kuin aiemmin.

Seurakuntien rippikoulutyön näkökulmasta tulokset kertovat, että rippikoulu on onnistunut olemaan saavutettava.

”Voisi ajatella, että seurakunnissa on kiinnitetty onnistuneesti huomiota nuorten kohtaamiseen ja turvallisempi tila on toiminut”, sanoo kirkkohallituksen rippikoulun ja kirkon kasvatuksen asiantuntija Mikko Wirtanen.

Muunsukupuolisilla on silti tutkimuksen perusteella muihin verrattuna lähes viisinkertainen riski kokea turvattomuutta ja että eivät voi olla oma itsensä.

Yksi koko aineiston merkittävä tulos on, että vaikka muunsukupuolisten arvosana rippikoululle oli muita matalampi, he arvioivat opetuksen, hartaudet ja osallisuuden korkeammaksi kuin sekä tytöt että pojat. He kokevat opetuksen mielekkäämmäksi, hartaudet koskettavammiksi, jumalanpalvelukset paremmiksi ja toivovat löytävänsä paikkansa seurakunnasta muita useammin.

Muunsukupuolisten kriittisyys ei siis kohdistu rippikoulun opetukseen tai työntekijöihin, vaan pikemminkin sosiaaliseen kokemukseen. Kun muunsukupuolinen nuori kokee voivansa olla rippikoulussa täysin oma itsensä, kouluarvosanat nousevat hyvälle tasolle.

Tyttöjen uskonnollisuus on aineiston perusteella edelleen muita matalammalla. Eroa on vaikeaa selittää kyselyn määrällisestä aineistosta. Wirtasen mielestä tarvittaisiin täydentävää laadullista kyselyaineistoa. Nuorten miesten uskonnollisuuden kasvusta on myös laadullisia tutkimusaineistoa viime vuosina kerätty. Ehkä olisi aika keskustella tyttöjen ja nuorten naisten kanssa?

Monikulttuurisuus vaikuttaa tukevan riparia

Kirkkohallituksen Rippikoulukyselyn aineisto on vuosien mittaan kasvanut merkittävästi. Tänä vuonna vastanneita oli yli kaksikymmentäviisituhatta, eli yli puolet kaikista rippikoulun käyneistä. Rippikoulukyselyn aineisto alkaa olemaan kansallisesti ja kansainvälisestikin merkittävän kokoinen nuorisotutkimusaineisto.

Rippikouluun osallistuu kirkon jäsenistä 92 % ikäluokasta. Suomalaistaustaisista nuorista rippikoulun käy edelleen 82 %.

Aineisto on niin laaja ja kansallisesti kattava, että sitä voidaan hyvin tarkastella muita nuorten elinympäristössä tapahtuneita muutoksia vasten.

Yksi Kirkkohallituksen Rippikoulukyselyn tuloksista on, että nuorten uskonnollisuuden nousu on tapahtunut pääkaupunkiseutujohtoisesti. Wirtanen toteaa, että pääkaupunkiseudulla nuorten kasvuympäristö on myös monikulttuurisin.

”Näyttäisi siltä, että monikulttuurisuus ja eri uskontojen läsnäolo antaa tilaa myös kristillisen uskonnollisen identiteetin kehittymiselle. Musliminuorten kohdalla uskonnollisuus on luontevalla tavalla näkyvissä arjessa toisin kuin meillä on ollut ehkä tapana. Ehkä se herättää hakemaan otetta sellaisesta, mikä meidän taustassamme on olemassa? Tätäkin on syytä tarkemmin tutkia”, Mikko Wirtanen sanoo.

Kaupunkien ja maaseudun välillä erona myös se, että suurten kaupunkien keskustoissa nuoret saavat useammin uusia ystäviä epäilemättä siksi, että leiriryhmät kokoavat toisilleen entuudestaan tuntemattomia nuoria eri kouluista. Samalla vieraaseen ryhmään tuleminen nostanee koetun yksinäisyyden riskiä sekä suurten kaupunkien keskustoissa ja pienten kaupunkien keskustoissa.

Yhä useampi liittyy kirkkoon rippikoulussa

Hyvin yksiselitteinen löydös rippikoulututkimuksessa on se, että pidempi leirijakso heijastuu parempina tuloksina. Vaikka leirityössä on työntekijöiden kannalta oma raskautensa, se kannattaa kantaa, koska rippikoululla vaikutetaan nuorten ja kirkon suhteeseen korvaamattomalla tavalla.

Myös pedagogisella laadulla on merkitystä. Aineiston perusteella on analysoitavissa, että ei-uskonnollisen kodin nuori, joka saa laadukasta rippikouluopetusta, kokee vahvempaa halua kuulua kirkkoon kuin uskonnollisen kodin nuori, jonka kokema opetus leirillä on heikkoa.

Rippikoulun merkitys jäsenyyden kannalta näkyy myös suoraan muun muassa siinä, miten paljon rippikoulussa kirkkoon liittyneiden määrä on jo kasvanut. Kolme prosenttia rippikoululaisista liittyi kirkkoon leirillä, Helsingissä jo yli kuusi prosenttia. Rippikouluikään tulee seuraavina vuosina ikäluokkia, joissa kastettujen määrät ovat yksi toistaan matalampia. Reitti seurakunnan ja kirkon jäsenyyteen alkaa siirtyä yhä merkittävämmin rippikoulun suuntaan.

Rippikoulun kynnys täytyy pitää matalana

Samalla kun Kirkkohallituksen Rippikoulukyselyn kautta valottuvat leireille tulleiden myönteiset kokemukset, näkymättömiin jäävät ne nuoret, jotka eivät leireille tule. On viitteitä siitä, että perheen heikko sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ennakoi heikompaa todennäköisyyttä osallistua riparille.

”Pitäisi ehkä kysyä, ovatko esimerkiksi ne tavat, joilla rippikoulumaksujen vapautuksia haetaan, riittävän helppoja? Miten suhtautua kalliisiin teemaleireihin? Tai onko nuorisotyössä jotain sellaisia näkymättömiä rakenteita, jotka rakentavat kynnystä”, Wirtanen pohtii.

Perheen toimeentuloa kysytään seitsenportaisella asteikolla erittäin heikosta erittäin hyvään. Tutkimuksen aineistossa perheen toimeentulon heikoksi kokevat ilmaisevat heikompaa tyytyväisyyttä elämään. Tulevaisuus näyttää himmeämmältä ja omat vaikutusmahdollisuudet vähäisemmiltä. Myös rippikoulun saama arvosana nousee suoraviivaisesti sitä korkeammaksi, mitä paremmaksi perheen toimeentulon kokee.

Heikoimmaksi perheen toimeentulon kokevista nuorista kokee itsensä leirillä yksinäiseksi neljä kertaa todennäköisemmin kuin hyvin toimeentulevat. Kokemus siitä, ettei saanut olla oma itsensä on yli kuusi kertaa todennäköisempää.

Toisaalta tässä ryhmässä nähdään myös onnistuneen leirikokemuksen merkittävä vaikutus. Heikon toimeentulon nuorilla, jotka kokevat rippileirillä vahvaa psykososiaalisen turvaa ja saavat positiivisen ryhmäkokemuksen, tulevaisuususko ja kokemus omista vaikuttamisen mahdollisuuksista kohenevat ja nousevat paremmalle tasolle kuin niillä kohtuullisen toimeentulon nuorilla, joiden leirikokemus jäi kehnoksi.

Rippileireillä on mitattavaa hyvinvointivaikutusta

Rippikoulun saavutettavuus on tärkeä kysymys siksikin, että rippikoulututkimuksen aineiston perusteella riparille osallistumisella on selvästi myönteisiä vaikutuksia nuorten oloon. Ainakin näin voi päätellä siitä, miten nuoret vastaavat kyselyssä samoihin kysymyksiin, joita esimerkiksi nuorisobarometrissä kysytään.

Kirkkohallituksen Rippikoulukyselyn oman asuinkunnan sekä ihmiskunnan tulevaisuus nähdään merkittävästi valoisampana kuin nuorisobarometrin aineistossa. Riparilla nuoret ilmaisevat myös merkittävästi korkeampaa luottamusta mahdollisuuteen vaikuttaa omaan elämäänsä.

Sekä osallisuus että tulevaisuususko siis ovat rippikoulussa paremmalla tolalla kuin mitä muu nuorisotutkimus kertoo.

”Kyse varmaankin on siitä tunnelmasta, jossa nuoret näihin kysymyksiin leirillä vastaavat. Sehän viittaa silloin leirityön vaikutukseen. Nuorista 89 % arvioi, että leireillä oli hyvä henki. 94 % sanoi, että siellä oli turvallista. Uusia asioita sanoi oppineensa 80 %”, Mikko Wirtanen toteaa.

Leirillä on enemmän osallisuutta, enemmän toimijuutta, enemmän sosiaalista kannattelua kuin arjessa. Hyvin mielenkiintoinen kysymys on, mitä siitä voitaisiin oppia ja viedä nuorten ympäristöihin leirityön ulkopuolellekin.

Leirikokemuksessa ja sen vaikutuksessa asiat kiertyvät toisiinsa. Nuorten vastauksien analyysien perusteella hyvää arvosanaa riparista selittää eniten hyvä yhteishenki, turvallisuus, yksinäisyyden välttäminen ja mahdollisuus olla oma itsensä.

Kun taas selitetään sitä, paransiko rippikoulu nuoren henkistä hyvinvointia, tärkeimmäksi tekijäksi nousee elämän kannalta tärkeiden asioiden käsittely, yhteiset jumalanpalvelukset ja mahdollisuus vaikuttaa rippikoulun sisältöihin.

Kokemus siitä, että rippikoulu vaikutti myönteisesti omaan henkiseen hyvinvointiin puolestaan selittää aineistossa voimakkaimmin oman tulevaisuuden valoisana näkemistä.

Leirikokemuksen myönteinen vaikutus nuoren koettuun hyvinvointiin säilyy, vaikka aineistosta poistettaisiin taustamuuttujien, kuten perheen toimeentulon, uskonnollisuuden ja sukupuolen vaikutus.

Teksti: Jaakko Kaartinen