Miten huomioida aktiivisia nuoria?

Tässä viime viikkoina olen nuorten kanssa keskustellut siitä, miten heidän vapaa-aikansa täyttyy monista eri aktiviteeteista. Nimiä selatessani tunnistin myös monen kohdalta, että heillä on paljon myös muita asioita, missä ovat mukana. Moni heistä myös kulkee bussilla keskustaan koulua varten, mikä syö päivästä heidän aikaansa.

Tästä ensimmäisenä asiana, että onko meillä sisäänrakennettuna oletus siitä, että jos nuori toimii isosena, hän haluaa osallistua viikkotoimintaan? Tämä on kysymys, mitä olen muutaman viikon ajan miettinyt.

Nuorten kanssa keskustellessani tästä kävi ilmi, että kyllä he haluavat olla mukana, mutta viikolla olevaan toimintaan tuleminen voi olla haastavaa aikataulujen takia ja viikonloppuisin, kun ei ole mitään, niin ei jaksa.

Tästä pääsee toiseen kysymykseen, että tarvitseeko toiminnan toistua viikoittain? Nuorten kanssa jutellessani sain käsityksen, että viikoittain toistuvaan toimintaan voi olla vaikeaa tulla, koska he haluavat sitoutua olemaan mukana toiminnassa, mutta muut asiat heidän elämässään vievät paljon aikaa, jolloin osallistuminen on hankalaa. Nuorisotyössä voi harvoin olla iloinen siitä että ei näe nuoria, mutta näiden aktiivisten nuorten kohdalla olen ihan iloinen, että en näe heitä joka viikko.

Lopputulos näille keskusteluille nuorten kanssa oli, että ensi syksynä kokeillaan kerran kuussa olevaa viikonloppuna olevaa toimintaa. He ainakin kokivat tämän iloisena asiana.

Toisena asiana, että käykö näiden nuortenkin kohdalla niin, että hyvästä työstä tehty palkka on lisää työtä.

Vaikuttajanuoremme miettivät syksylle tapahtumaa yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Samalla kun he innoissaan puhuivat siitä, että mitä kaikkea se voisi olla, niin itse samalla ajattelen, että voiko seurakunta tarjota heille jonkinlaista mielekästä palkkiota heidän tekemästään työstä. Onko meidän oikein pyytää nuoria suunnittelemaan ja toteuttamaan tällaisia asioita, vaikka heitä siinä tuemmekin. Toisaalta voimmeko vain tuudittautua ajatukseen, että nämä aktiiviset nuoret saavat tästä itse jotain sisäistä tyydytystä, mikä riittää heille palkinnoksi tehdystä työstä – ja jos se heille riittää, hyväksikäytämmekö silloin näitä nuoria?

Mielestäni osallisuuden ja työn raja on välillä erittäin häilyvä asia, joka tulisi pitää mielessä, kun suunnittelemme toimintaa itseksemme tai nuorten kanssa. Työn tekeminen yhdessä nuorten kanssa on aina mukavaa ja palkitsevaa, mutta onko sekään oikein, jos rakennamme työmme nuorten osallisuuden varaan?

Jos jonkinlaisen loppukaneetin tähän annan, niin välillä kannattaa olla jarruna ja selittää asioita työntekijän näkökulmasta, jos nämä aktiiviset nuoret eivät muista, että päivässä on vain 24 tuntia.

Teksti: Tuomas Tyynelä
Nuorisotyönohjaaja
Nuorisotyön työalavastaava ja rippikouluvastaava
Rovastikunnan nuorisotyönvastaava